Bisneskirja-arvostelussa Henri Hyppösen Luomiskertomus – matkalla luovuuden tulevaisuuteen

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Kaupallinen yhteistyö: BookBeat

Henri Hyppösen uusin kirja Luomiskertomus on paradoksi. Tai ehkä paremminkin: kirja tarjoaa minulle kokemuksellisia paradokseja. Kirja on, Hyppösen käyttämää termiä lainatakseni, yhden sortin mindfuck.

Aloitetaan ensimmäisestä paradoksista. Kirja on helppo – kirja on vaikea. Hyppösen kerronta on sujuvaa, rikasta ja koukuttavaa. Äänikirjana kokemuksen vie omille leveleilleen se, että Hyppönen lukee kirjansa itse, voiko parempaa lukijaääntä enää toivoa (#mancrush).

Sisällöltään kirja on vastaavasti, ainakin minulle, vaikea. Tyypilliseen tapaansa Hyppönen sukeltaa yksittäisiin asioihin syvälle ja käsittelee asiat pienintä yksityiskohtaa myöten. Näiden syvien sukellusten rinnalla Hyppönen käsittelee todella isoja teemoja, joita hän ei selittele, vaan on päättänyt luottaa lukijaan. Vai mitä mieltä olette tästä kirjan summaavasta lauseesta epilogissa?

[…] 600 vuoden päästä nollalatenssi on ideamarkkinan pysyvä olotila, artefaktit syntyvät valon nopeudella, kognitiivinen, digitaalinen ja fyysinen ovat toisistaan erottamattomia ja luovuus tapahtuu aikavyöhykkeellä, johon biologisella ihmisellä ei ole pääsyä […]. 

Tätä lausetta Hyppönen on perustellut aiemmat 363 sivua, mutta silti se saa minun aivoni nyrjähtämään – ja hyvä niin.

Toinen kirjan paradoksi: Kirja on kokoelma irrallisia tarinoita – kirja on kokonaisuus. Kirjassa matkaamme Hyppösen kanssa mm. Piilaaksoon tapaamaan Pixarin perustajaa Ed Catmullia, tutustumme Serbialaiseen performanssitaiteiljaan New Yorkissa, luomme lenkkaribrändin tyhjästä, kirjoitamme self-help-oppaan tekoälyllä, innostumme alkuviineistä Walesissa ja päädymme kuuntelemaan 600 vuotta kestävää musiikkikappaletta Saksalaiseen pikkukaupunkiin.

Kuten jo ensimmäisessä paradoksissa totesin, opimme kaikista kirjan yksittäisistä tarinoista todella paljon. Tarinat ovat kiinnostavia ja kirjoitettu niin mukaansatempaavasti, että niistä on lähellä syntyä virheellinen muistijälki, tyyliin: kun käytiin Henkan kanssa tapaamassa Ediä.

Jossain vaiheessa huomaan kuitenkin uupuvani reissaamiseen. Tämä johtuu siitä, että jokainen uusi tarina on vahva kokemus ja mielenkiintoinen itsessään.

Tarinat jäävät mieleen yksittäisinä tarinoina, mutta jossain kohtaa kadotin kirjan punaisen langan. Miksi tämä tarina? Miksi juuri tässä kohtaa? Mikä on tämän teoksen draamallinen kaari?

Kun ohjaaja Guillermo Del Toro toteaa keskustelutilaisuudessa New Yorkissa yleisölle, jossa Henkka (ja minä) istumme, että ”En tee elokuvia joita tarvitsen, vaan elokuvia jotka tarvitsevat minua,” kaikki osaset loksahtavat paikoilleen.

Tämä kirja on palapeli, jonka palat voi laittaa minkälaiseen järjestykseen tahansa ja silti niistä muodostuu eheä kuva. Jokaisesta kuvasta tulee kokoajansa näköinen, omanlaisensa luova teos.

Kirjan lukeminen on luova prosessi, juurikin mindfuck, joka synnyttää jotain uutta. Tämä kirja rikkoo tietoisesti perinteisen kirjan rakenteen ja siksi se on tällaiselle putkiaivolle vaikea luettava. Tämän oivalluksen jälkeen, jopa kirjan kansi näyttää erilaiselta, tarkoituksenmukaiselta.

Henkilökohtaisena sivuhuomautuksena todettakoon, että kirjalla oli myös terapeuttisia vaikutuksia. Minulle oli äärimmäisen terapeuttista lukea siitä, kuinka hermostunut Hyppönen oli tavatessaan Catmullin. Jos Henkkaa jännittää tapaamiset, niin kai se on ok minullekin.  Minulle oli myös tärkeää lukea siitä, miten Hyppönen käsitteli omaa stressiään yrittäjänä. Jos Henkka stressaa, niin kai tämä jännä tunne mahassani ja jumi päässäni voi olla stressiä ja sen sanominen ääneen on ihan okei minullekin. Tämä kirja on Hyppösen henkilökohtaisin. Se tekee kirjasta entistä lähestyttävämmän.

Näen tämän kirjan trilogian viimeisenä osana. Jotta tämä kirja johtaisi tekoihin yksilö- ja/tai organisaatiotasolla, tulee pohjalle lukea Hyppösen kaksi edeltävää kirjaa (Nautitaan raakana ja Pelon hinta). Nämä kolme kirjaa yhdessä, johtavat ajattelun ja sitä kautta tekemisen muutokseen.

Tämä kirja on pitänyt kirjoittaa ja ole äärimmäisen onnellinen, että juuri Henri Hyppönen päätti sen tehdä.

 

Henri Hyppösen Luomiskertomus – matkalla luovuuden tulevaisuuteen löytyy BookBeat-äänikirjapalvelusta. Bonfiren lukijoilla on mahdollisuus 1kk ilmaiseen kokeilujaksoon, jonka voi lunastaa täältä. (huom! tarjous koskee ainoastaan uusia käyttäjiä)

 

Jaa

Vaikuttajasta

Panu Luukka

Yrityskulttuurimuotoilija
Leidenschaft Oy
#yrityskulttuuri #johtaminen
#työntekijäymmärrys

Panu on Suomen johtavia asiantuntijoita yrityskulttuurin saralla ja intohimoinen paremman työelämän puolestapuhuja. Panu on ollut perustamassa Suomen ensimmäistä yrityskulttuurimuotoilutoimisto Leidenschaft Oy:tä sekä työntekijäymmärryskyselytalo The Siqnificant Company Oy:tä. Panun Yrityskulttuuri on kuningas -kirja julkaistiin alkuvuonna 2019.

Jätä kommentti