Bonfire.fi

Bonfiren Leirinuotiolla vieraileva Anne Berner: ”Julkisella puolella hyväksytään paljon sellaisia päällekkäisiä rooleja, joita olisi vaikea hyväksyä elinkeinoelämän puolella”

Bonfiren Leirinuotiolla-sarjassa tavataan bisneselämän ja yhteiskunnan vaikuttajia. He katsovat uraansa taaksepäin sekä pohtivat näkemyksiään tämän hetken merkittävimmistä ilmiöistä.

Ensimmäisessä jaksossa Bonfire.fi -bisnesmedian päätoimittajan Harri-Pekka Pietikäisen vieraana on yritysvaikuttaja ja Vallila Interior Oy:n pääomistaja Anne Berner. Hänet saavutuksiinsa kuuluu muun muassa Uusi Lastensairaala -hankkeen läpivieminen sekä toimiminen Suomen liikenne- ja viestintäministerinä vuosina 2015 – 2019.

Yrittäjä kolmannessa sukupolvessa

Yrittäjäperheeseen syntyneen Annen uravalinta ei ollut itsestään selvä. Hän oli hyvä koulussa, joten hänen ajateltiin kouluttautuvan pidempään, ei jatkavan niin pian perheen yrityksen parissa.

”Vallila on isoisäni perustama. Hän oli sitä mieltä, että yritys kannattaa perustaa niin, että sen toiminta jatkuu sukupolvelta toiselle. Ei sitä varten, että tehtäisiin hyvä exit viiden vuoden päästä”, Berner kertoo.

Vallila Interiorin perustajan Otto Bernerin näkemys hänen jatkajastaan oli ehkä yllättävä, mutta perusteltu. ”Isoisäni näki, että yritys voi olla tukena sellaisille perheenjäsenille, jotka sitä tarvitsivat. Hän näki esimerkiksi että isäni, joka ei ollut erityisen lahjakas koulussa, hyötyisi yrityksestä ja yritys hänestä. Näin isoisä valitsi hänet jatkajakseen”, Berner sanoo.

Samaa ajatusta aiottiin soveltaa myös seuraavassa sukupolvenvaihdoksessa. Anner Berner, hyvänä koulun käyjänä, ei näin ollut täysin selvä valinta Vallila Interioriorin jatkajaksi. Hän päätyikin opiskelemaan Zürichiin lääketieteelliseen tiedekuntaan. Paluu Suomeen tapahtui kesken opintojen Bernerin äidin Rose-Marien menehtyessä. Rudolf Berner pyysi tytärtään avuksi perheen yritykseen.

”Olen neljästä lapsesta vanhin. Meidän isä vain totesi, että ei ole muita vaihtoehtoja: sinun täytyy tulla Vallilaan”, Berner kertoo ja lisää: ”Se elämäntilanne opetti sen, että on joitakin asioita joille ei voi mitään. Ne on sellaisia elämän ja kuoleman kysymyksiä, ja niihin ei yksilönä voi vaikuttaa mitenkään.”

Ihmiset ovat tarvittaessa valmiita auttamaan

Anne Bernerille oli yllätys, että Uusi lastensairaala -hanke, jossa hän oli keskeisesti mukana, keräsi tavoittelemansa 30 miljoonaa euroa vuoden aikana.

”Ajattelin, että siinä olisi mennyt pidempään. Mutta se kertoo sen, että jos kohde on oikea ja tahtotila hyvä, niin ihmiset ovat kyllä valmiita auttamaan”, Berner summaa.

Hanke kohtasi myös paljon kritiikkiä. Varainhankintamalliin kohdistunut pohdinta ja keskustelu oli Bernerin mukaan perusteltua. Hänestä sopii kyseenalaistaa miksi lasten hyvinvointi jää päätöksen teossa muun jalkoihin, ja päädytään tilanteeseen julkisen sektorin toimintaa rahoitetaan yksityisesti.

”Se kritiikki herätti minussa lähinnä taistelutahdon. Pidän tärkeänä sitä, että meillä on näitä esimerkkejä jossa vapaaehtoistyöllä voi osallistua yhteiskuntaan”, Berner kertoo.

Hän näkee, että hankkeisiin osallistumisen kynnys kasvaa jos kolmannen sektorin vahvistamisesta tehdään vaikeasti hyväksyttävää. ”Jos olet kärjessä tekemässä, sinut revitään henkilönä palasiksi. Sekin nostaa sitä kynnystä.”

Vastoinkäymisistä huolimatta, Berner myöntää näkevänsä Uusi Lastensairaala -hankkeen uransa yhtenä merkittävimpänä onnistumisenaan.

Vuodet politiikassa opettivat perustelemaan ja neuvottelemaan

Politiikan pariin Anne Bernerin innosti ajatus elinkeinoelämän ja julkisen sektorin toiminnan yhteistyöstä.

”Muistan lukeneeni sellaisen pääkirjoituksen, jossa sanottiin että tarvittaisiin enemmän liikkuvuutta elinkeinoelämän ja politiikan välille. Tosin huomasin sitten, että sitähän ei kaivata ollenkaan”, Berner naurahtaa.

Kun Berner kertoi vaalikampanjassaan aikomuksestaan olla mukana vain yhden kauden, vastaanotto ei ollut suotuisa. ”Minulle kerrottiin, että ei näin voi tehdä. Sanottiin, että politiikka ei ole projekti. Elinkeinoelämän ja julkisen sektorin toiminta ovat toisistaan niin erilaisia”, Berner kertoo.

Berner oli nähnyt Uusi lastensairaala -hankkeen myötä, mitä yksityinen ja julkinen sektori voivat saada aikaiseksi tekemällä yhteistyötä kolmannen sektorin kautta. ”Kuinka mielettömiä tuloksia me voidaan saada aikaiseksi, kun me kaikki teemme yhteistyötä. Sitoudutaan samaan tavoitteeseen ja tehdään sen puolesta yhteistyötä”, Berner kuvaa visiotaan.

Berner halusi politiikkaan lähtemällä asettaa itsensä tekijäksi ja osallistujaksi, eikä tyytyä kommentoimaan yhteiskunnan tilaa vain sivusta.

”Suurin oppini neljästä vuodesta oli se, että miten tärkeää oppositio ja sen kanssa toimiminen ovat. Ja kuinka tärkeää on, että pystymme perustelemaan, neuvottelemaan ja hahmottamaan täydellisesti sen, mitä olemme viemässä eteenpäin”, Berner sanoo.

Päällekkäiset roolit politiikan haasteena

Berner näkee julkisen ja yksityisen sektorin päätöksenteossa keskeisiä erilaisuuksia. Yhteistä on kuitenkin, se että jokaisen päätöksen tulee olla hyvin perusteltu ja viimeistelty.

”Päätöksistä pitää pystyä kantamaan vastuu. Olen pitänyt erittäin hyvänä sitä periaatetta, että päätökset valmistellaan virkatasolla ja niistä tehdään poliittisella tasolla päätöksiä. Tarvitaan kahta valmistelua ja kahta puoltoa sekä vastaavat vastuunkannot”, Berner kertoo.

Päällekkäiset roolin hyväksyminen politiikan kentällä hämmästyttää Berneriä. Haasteena hänen mukaansa on se, että päätöksiä ollaan tekemässä sekä rahan antajan että käyttäjän näkökulmasta.

”Julkisella puolella hyväksytään paljon sellaisia päällekkäisiä rooleja, joita olisi vaikea hyväksyä elinkeinoelämän puolella. Kuten esimerkiksi niin että meillä on kuntapäättäjiä tekemässä eduskunnassa päätöksiä, jotka koskettavat heidän oman kuntansa taloutta”, Berner sanoo.

Lisäksi pääministerin tehtävissä toimiva puolueen puheenjohtaja, on Bernerin mielestä päällekkäisyys jossa erilaiset tavoitteet voivat ristetä. ”Pidän haastavana myös sitä, että meillä on pääministeri puolueen puheenjohtajana. Pääministerin pitäisi voida aina olla hyvin selkeästi olla katsomassa vain kokonaisvaltaisesti Suomen etua, eikä samanaikaisesti joutua miettimään, että miten nämä asiat vaikuttavat puolueen kannatukseen”, Berner kertoo.

Hyvät keskustelut vievät epämukavuusalueelle – ja se yhdistää

Ministeriön työilmapiiri kerää kiitosta Berneriltä. ”Koin solidaarisuutta, yhteenkuuluvuutta ja yhteishenkeä. Yhteisessä rintamassa asioiden valmistelua. Mutta myöskin toistemme haastamista ja asioiden jatkuvaa parantamisen tarvetta”, hän kertoo.

Berner kuvailee, että hänen johtamansa ministeriötä nuoreksi ja juristipainotteiseksi. ”Tulen itse hieman luovemmasta ajattelusta ja voimakkaasta ratkaisukeskeisyydestä. Meillä oli erittäin hyvät keskustelut ja uskon, että jouduimme puolin ja toisin epämukavuusalueelle. Se toi meitä yhteen. Ihan en osaa sanoa samaa eduskunnasta”, Berner sanoo.

Läheisten ihmisten puolesta on valmis tekemään kaikkensa

Berner kuvailee hänen yritystoiminnassaankin näkyväksi arvoksi perheen arvostamisen. ”Olen kasvanut saksankielisessä ympäristössä, jossa tietyllä tavalla perhe on ollut hyvin keskeisessä roolissa”, Berner kertoo.

Hän nostaa esiin perheen sisäisen yhteisöllisyyden, joka on herättänyt myös arvostamaan työn tekemistä sekä vastuun kantamista. ”Asiat on täytynyt aina itse ansaita”, hän lisää. Berner huomaa kasvaneensa arvomaailmaa, johon liittyy myös vaativuutta. ”Siihen arvomaailmaan liittyy ehkä jonkinlainen armottomuus, joka on sitten muodostunut ankaruudeksi itseään kohtaan”, hän sanoo.

Berner arvostaa sitä, että läheisten ihmisten puolesta on valmis tekemään kaikkensa. Hän kertookin palautuvansa perheensä kanssa. ”Ennen kaikkea omien poikieni kanssa palaudun. Asioiden tekeminen, jotka tekevät heidät onnelliseksi on luonut minulle tarvetta kulkea eteenpäin”, Berner kertoo.

Bernerin omiin lapsiin kohdistuvat paineet, aiheuttavat hänessä huolta. ”Se ei mene niin, että jos yhteen ihmiseen kohdistetaan painetta, että se ei osuisi myös läheisiin. On vain oltava vahva, että sen suojan pystyy luomaan omalle perheelleen”, hän muistuttaa.

Kun työn vastapainoksi on aika palautua, Berner tarttuu kirjaan. Olen intohimoinen lukija, ja pystyn uppoutumaan kirjoihin niin, että elän sitä kirjan maailmaa. Olen enemmän kaunokirjallisuuden ystävä”, Berner kuvailee palautumistaan. ”Kaunokirjallisuus on kuitenkin se, mikä on kasvattanut minua eniten ihmisenä. Ne ajatukset, jotka toiset kirjailijat pystyvät luomaan.”

Strategia parempaan tulevaisuuteen

Anne Berner kertoo, ettei usein haikaile menneitä tai murehdi tekemättä jääneitä asioita. ”En ole myöskään kovin suuri eteenpäin katsoja. Yritän tehdä parhaani tässä ajassa. Rohkenen sanoa, että olen strateginen ajatuksiltani ja toiminnaltani”, hän sanoo.

Berneriä kiinnostaa, että hänen tämän päivän toimiensa ja tekemisensä vaikutukset viiden, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. ”Jos haluaisin, että maailma olisi joltain osin parempi viiden tai kymmenen vuoden päästä, mitä minun tulisi tehdä tänään, jotta sinne voisi päästä.”

Berner kuvailee saneensa kokea uransa aikana paljon. Hän toivoisi voivansa valjastaa kertyneen kokemuksensa, jonkin merkityksellisen aikaan saamiseksi. ”On se kysymys, että miten saan tämän kaiken palvelemaan jotakin suurempaa? Miten tästä osaamisesta ja kokemuksesta voisi olla hyötyä jossakin asiassa millä olisi merkitystä?” Berner summaa ajatuksiaan tulevaisuudesta.

 

Mikä ihmeen Bonfire.fi-bisnesmedia? Lue lisää täältä.

Bonfire

Lisää vaikuttajalta Bonfire


Lisää kategoriasta Johtaminen