Cosmo-listat ja johtajuuden ristiriidat

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Aina silloin tällöin urani aikana, johon on kuulunut niin johtajuuden opettamista nuorille (esim. yliopistossa) ja töitä huippujohtajien kanssa maailman isoimmissa yrityksissä, minua on pyydetty kirjoittamaan jotain mitä kutsun johtajuuden “Cosmo-listoiksi”. Viittaan tällä siihen omituiseen tekstintuotannon tyylilajiin jossa pyritään vangitsemaan jonkin itse luonne ja sielu listaamalla kolmesta viiteen tärkeää asiaa, tyyliin “viisi asiaa jotka kaikki huippujohtajat tekevät aamuisin” tai “johtajuuden kolme käskyä”. Juuri kuten ne listat joita voimme kaikki lukea lehdissä kuten edellämainittu Cosmopolitan tai Me Naiset, tämä tyylilaji yrittää vangita jotain erittäin monimutkaista tekemällä siitä kolmen tai neljän tai viiden yksinkertaisen neuvon sarja. Vihaan näitä listoja syvästi.

Mutta, olen silti aika kiltti ihminen, niin kyllä minä tietenkin jotain vastaan jos minulta tällaisia tivataan. Samalla yritän aina kirjoittaa ne niin että vähintään yksi neuvoistani on räikeästi ristiriidassa ainakin yhden toisen neuvoni kanssa. Tämä hermostuttaa usein niitä toimittajia jotka tällaisia tapaa pyytää, mutta itse väitän että se jopa tekee listan paremmaksi. Näin, koska johtajuus on itse luonteeltaan ristiriitainen, jopa paradoksaalinen.

Yrittäessämme tiivistää johtajuuden listaksi yksinkertaisia neuvoja esiin nousee useampikin ongelma. Yksi on että riippumatta pyrkimyksistämme tulemme aina jättämään pois jotain keskeistä, tai sisällyttää asioita jotka ovat ristiriidassa keskenään. Mieti esimerkiksi kysymystä siitä josko johtajan tulisi olla päättäväinen. Erittäin harva toteasisi että päättämättömyys on toivottavaa tai edes hyväksyttävää johtajassa. Päinvastoin! Johtajan täytyy kyetä tehdä vaikeitakin päätöksiä, toimia nopeasti ja jämäkästi. Tietenkin. Samalla voisimme tietenkin kysyä josko johtajan tulisi olla empaattinen ja kyettävä kuuntelemaan. Harva toteaisi tästäkään mitään muuta kuin että tämä on keskeistä johtajuudelle. Johtaja joka ei kykene kuuntelemaan ja osoittamaan empatiaa on pahemman laatuinen päällepäsmäri! Tietenkin.

Älykäs lukijani on varmasti jo huomannut tässä lepäävän ristiriidan. Ollakseen kuunteleva, empaattinen johtaja on toimittava tavalla joka ei aina edistä nopeaa, päättäväistä toimintaa. Samaten päättäväinen johtaja voi huomata että häntä syytetään siitä ettei hän tarpeeksi kuuntele ja osallista. Tämä dilemma, tämä paradoksi, on minulle johtajuuden itse sielu. Johtajuuden on oltava näkyvää, mutta näkymätöntä. Johtajan on oltava vahva, mutta näyttää heikkoutensa. Johtajan on otettava riskejä, mutta samalla toimittava järkevästi ja harkitusti. Puhuessani johtajuudesta toteankin usein että johtajuus on hiljaa huutamisen taito, ja että suuri johtajuus on kuin pehmeää terästä tai kuivaa vettä.

Tämä ei tarkoita että johtajuus, edes suuri johtajuus, olisi mahdotonta. Päinvastoin. Ne erinomaiset johtajat joiden kanssa olen saanut työskennellä ovat kaikki olleet näiden ristiriitojen ja paradoksien kanssa elämisen mestareita, ja ovat kaikki löytäneet omat tiensä niiden läpi. He ovat olleet johtajia jotka ovat sisäistäneet ettei täydellistä johtajuutta ole olemassakaan, ja että et koskaan voi olla kaikkea kaikille. Johtajuus on loputon sarja konflikteja ja epäonnistumisia, ja johtajuus on se nimi jonka annamme tämän kanssa elämiselle ja tässä kasvamiselle.

Joten ei ole mahdollista luoda täydellistä listaa johtajalle, reseptiä johtajuudesta ilman ristiriitoja. Hyvät johtajat ovat sujut tämän kanssa. He käsittelevät paradokseja, niin hyvin kuin kykenevät. Heiltä pyydetään mahdottomia, ja usein he myös onnistuvat tässä. Huutamalla hyvin hiljaa, osoittamalla ilman osoittamista, muuttumalla muuttumatta.

Alf Rehn on innovaation, designing ja johtamisen professori SDUssa. Hänen uusin kirjansa on “Johtajuuden ristiriidat – miksi johtaja aina epäonnistuu, ja miksei tämä ole ongelma”.

Jaa

Vaikuttajasta

Alf Rehn

Professori
University of Southern Denmark
#Innovaatio
#Luovuus

Jätä kommentti