Diili, onko sillä mitään tekemistä oikean työelämän kanssa?
Olen saanut hurjasti palautetta Diilistä. Enimmäkseen omasta esiintymisestäni, mutta myös kilpailijoista ja heidän persoonistaan, sekä epäilyksiä siitä, miten paljon tällä on tekemistä oikean työelämän kanssa. Jokaisella kilpailijalla on luonnollisesti oma persoonansa, mutta ohjelman leikkaaja on saanut korostettua tiettyjä piirteitä, pohjimmiltaan kyseessä on kuitenkin viihdeohjelma. Pyrin tässä nyt avaamaan sitä, miten paljon ohjelmalla on tekemistä todellisen työelämän kanssa.
Jääkö suoritus vajaaksi kokemattomuuden vuoksi?
Työelämässä tulee aivan varmasti eteen tilanteita, joista ei ole aikaisempaa kokemusta. Kuten ohjelmassakin kysyttiin omalta joukkueelta, että onko jollain tästä kokemusta, kannattaa sitä harrastaa myös oikeassa elämässä.
Ainakin itse näen asian siten, ettei se ole heikkouden merkki, jos kertoo ettei jostain tietystä asiasta ole tietoa tai kokemusta. Omilla tiimiläisillä voi olla, ja näin asiassa päästään nopeammin eteenpäin.
Jos kenelläkään ei ole tietoa, niin sitten aletaan purkamaan asiaa osiin. Mitä kaikkea tietoa tarvitsemme, onko jollain joku tuttu keneltä asiasta voisi kysyä, selviääkö asia googlaamalla jne. Nykyään tietoa on niin paljon saatavilla, että siitä asian selviäminen ei voi jäädä kiinni. Toiminnan puutteesta voi.
Miten pitkälle kontakteilla pärjää?
Kuten ohjelmassakin näkyy selvästi, niin ihmisten tuntemisella ja yhteystiedoilla pärjää aika pitkälle. Näin on myös oikeassa elämässä. On helpompi pärjätä ja päästä eteenpäin, jos tuntee ihmisiä. Tuntemilleen ihmisille voi toki myydä, mutta mistä on ennen kaikkea apua on se, että voi kilauttaa kaverille jos tarvitsee jossain apua tai tarvitsee jonkun tietyn henkilön yhteystiedot, jotka mahdollisesti löytyvät juuri sinun tutultasi.
Verkostoituminen on erityisen tärkeää yrittäjälle, mutta mielestäni kaikkien tulisi sitä tehdä. Ihmisiä on hyvä tuntea monelta eri alalta, joten kannattaa rohkeasti lähestyä kaikenlaisia ihmisiä, erilaisissa tilaisuuksissa.
Sosiaaliset taidot, mitä ne ovat?
Sosiaaliset taidot näyttelevät Diilissä isoa osaa. Myös työelämässä ne ovat korvaamattomat. On tärkeää tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen, ja jättää mielikuva itsestä hyvänä tyyppinä. Omia puutteitaan saa aika paljon anteeksi, jos ihmiset pitävät sinusta. Toisia täytyy osata kuunnella, mutta myös omia näkemyksiään on hyvä osata kertoa oikeissa kohdissa ja huumorintajusta on etua.
Kannattaa myös olla oikeasti kiinnostunut ihmisistä ja heidän mielipiteistään, sillä suurin osa pitää siitä, että tuntee itsensä merkitykselliseksi. Isossa porukassa on hyvä ottaa kaikki huomioon. Helposti hiljaisemmat henkilöt jäävät taka-alalle, ja mielestäni on johtajan tehtävä osallistaa kaikki keskusteluun siten, että jokainen saa kertoa ideansa ja mielipiteensä jos sellaisia on. Kaikki eivät uskalla sanoa ääneen omia mielipiteitään muiden kuullen, joten kannattaa varmistaa mahdollisuus kertoa se jollain muulla tavalla, esimerkiksi kysymällä asiasta kahden kesken tai pyytää lähettämään vaikka viestiä.
Milloin suunnitelmaa kannattaa muuttaa?
Suunnitelmaa voi muuttaa ja joskus on pakkokin. Muutaman kerran tehtävissä luotettiin liikaa yhden suunnitelman varaan. Kun nähtiin ettei se toimikaan, tuli kiire keksiä varasuunnitelma tai sitten sitä ei mietitty lainkaan, vaan mentiin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Useimmiten kuitenkin oli olemassa toinen suunnitelma, ja se osattiin ottaa käyttöön oikeaan aikaan.
Projektijohtaja on vastuussa suunnitelmasta, mutta myös tiimiläisten on syytä puuttua siihen, jos nähdään ettei se toimi. On väärin alkaa syyttämään tehtävän loputtua projektijohtajaa, mikäli suunnitelma oli huono.
Näin myös oikeassa elämässä. Pitää osata avata suunsa, jos on eri mieltä suunnitelman toimivuudesta. Se kuka on vastuussa projektista, sanoo viimeisen sanan ja päättää lopullisesta suunnitelmasta, mutta on tärkeää, että hän tietää myös muiden näkemykset.
Työelämässä projekteille on luonnollisesti enemmän aikaa kuin ohjelmassa, ja näin ollen pystytään järjestämään esimerkiksi välipalaveri, jos nähdään ettei alkuperäinen suunnitelma lähde lentoon. Itse kuitenkin näen asia siten, että virallisen suunnitelman lisäksi on aina hyvä tehdä plan B, jotta jokainen projektiin osallistuja tietää mitä tehdään, jos alkuperäinen suunnitelma ei toteudukaan.
Välipalaveri on syytä järjestää silloinkin, mutta tilanne ei tunnu yhtä toivottomalta kun on edes joku suunnitelma olemassa. Varasuunnitelmaa voi sitäkin muuttaa vaikka juuri välipalaverissa, mutta on hyvä, että on joku mistä lähteä uudelleen liikkeelle. Suunnittelu on kuitenkin erittäin tärkeä osa projektin kokonaisuutta, toteutus on siitä vain yksi osa, joskin tärkein sellainen.
Muistiinpanovälineet, mihin niitä tarvitsee?
Jokaisessa tehtävän suunnitteluvaiheessa, oli tarjolla muistiinpanovälineitä sekä fläppitaulu. Osa hyödynsi jompaa kumpaa, osa molempia ja toiset ei kumpaakaan. Suurimmaksi osaksi joukkueet sopivat suunnittelun alussa aina yhden henkilön, joka kirjaa asiat ylös ja projektijohtaja yleensä kirjoitti ideoita fläppitaululle. Tämä tuntui toimivan ihan hyvin, mutta osa ideoista tai ajatuksista jäi kirjoittamatta ylös.
Työelämässä törmää valitettavan usein samaan ongelmaan. Luotetaan siihen, että yksi henkilö kirjaa sovitut asiat ja ideat. Itse näen asian niin, että parempi mitä useampi tekee muistiinpanoja. Yksi henkilö ei mitenkään saa kirjattua kaikkea, ja olen huomannut, että ihmiset myös kirjaavat eri asioita ylös. Kun useamman muistiinpanot käydään läpi, saadaan kattavampi lista ja sitä kautta on helpompi lähteä luomaan toimintasuunnitelmaa. Fläppitaulusta kannattaa myös aina ottaa kuva.
Ihmisillä on tietenkin erilaisia toimintatapoja palavereissa. Osa haluaa keskittyä täysin kommunikointiin, eikä edes pysty kirjaamaan mitään muistiin samalla kun kuuntelee. Toiset heistä tekee muistiinpanot palaverin jälkeen, toiset luottaa omaan muistiinsa. Osa kirjaa vain ne asiat, joista on tehty päätökset tai ne, jotka liittyvät itseensä. Olen kuitenkin valitettavan usein huomannut, että moni idea jää kirjaamatta. Tähän kannattaa keskittyä ja kokeilla mikä keino toimisi itselle parhaiten. Palaverin ulkopuolinen henkilö voi myös olla oiva valinta kirjurin hommaan.
Kuka saa potkut?
Ihmiset ajattelevat ja kokevat asiat eri tavalla. Hävinneen joukkueen projektijohtaja joutuu aina automaattisesti pudotusuhan alle, mutta hän saa valita kaksi henkilöä hänen kanssaan siihen. Painotimme usein, että mieti tarkkaan ketkä kaksi siihen haluat. Välillä ihmettelimme ihan tosissamme valintoja; oliko kulisseissa tapahtunut jotain sellaista mistä me emme tienneet, oliko kyse henkilökemioista vai puhtaasti pelaamisesta. Niin tai näin, oli meidän katsottava asiaa meidän näkökulmasta; jos joku oli suoriutunut tehtävästä hyvin, emme me voineet häntä pudottaa.
Toisinaan me kolme, Jaajo Linnonmaa, Toni Lähde ja minä, olimme keskenään eri mieltä suorituksista, ja siitä kenen pitäisi lähteä kotiin. Välillä asiaa puitiin todella pitkään, ja otimme keskusteluihin jopa tuotantoyhtiön mukaan, sillä halusimme selvittää miten asiat olivat menneet ja miten he näkevät tilanteen. Päätökset eivät siis todellakaan olleet aina helppoja, mutta lopullisen päätöksen teki aina Jaajo.
Onneksi oikeassa työelämässä projekteissa ei tarvitse antaa potkuja. Kamppailimme myös hieman henkisesti näiden ”potkujen antamista”, sillä tämän hetken maailman tilanne on valitettavasti sellainen, jossa moni saa lähtöpassit työstään. Formaattiin tämä kuitenkin kuului, joten sillä mentiin. Kaikki kilpailijat olivat huikeita, ja itse olisin voinut palkata heistä jokaisen. Mieletön kokemus kaiken kaikkiaan!
Noora Fagerström
Junge Juice Bar
co-founder
Sarjayrittäjä ja enkelisijoittaja Noora on monessa yrityksessä mukana joko perustajan tai sijoittajan roolissa. Tunnetuksi hän on tullut Jungle Juice Barin perustajana, jossa hän myös oli toimitusjohtajana lähes 10 vuotta.
Lisää vaikuttajalta Noora Fagerström
Lisää kategoriasta Johtaminen
