Miten disruptoimme disruption?

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Aloitin keväällä uudessa työssä, jossa edistän disruptiivista ajattelua ja toimintaa organisaatioissa. Tavoitteena on ymmärtää toimialojen murroksia sekä kehittää välineitä niiden hyödyntämiseen liiketoiminnassa ja johtamisessa. Tehtävä on ollut inspiroiva. Toisaalta disruptio samalla hämmentää. Vaikka disruptio on monilla toimialoilla tärkeä ilmiö, käsitteenä se on ärsyttävän liukas ja epämääräinen.

Disruptio tuntuu herättävän monenlaisia ajatuksia. Enemmistö pitää aihetta ajankohtaisena ja innostavana. Toiset kyselevät mitä disruptio käytännössä tarkoittaa, ja miksi heidän tulisi olla siitä kiinnostuneita. Kolmas ryhmä suhtautuu asiaan kyynisesti. Heidän mielestään termi sopii lähinnä konsulttipalvelujen myymiseen.

Monet ovatkin kyllästyneitä kuulemaan disruptiosta. Sama koskee luovuuspuhetta. Innovaatioista puhumattakaan. Syy ei ole käsitteissä sinänsä. Syy on meissä ihmisissä.

Miksi disruptio kyllästyttää?

Termit kuten disruptio puuduttavat, koska niitä käytetään niin monimerkityksisesti, että ne ovat sanoina muuttuneet ontoiksi, merkityksettömiksi. Ne ovat kuihtuneet sisällöltään hyödyttömiksi näennäiskäsitteiksi, joita siitä huolimatta käytetään laajasti.

Ylävireistä muutospuhetta on helppo tuottaa jäämättä kiinni siitä, että se ei tarkoita mitään. Voimme olla seminaarissa tai strategiapäivillä innostuneesti yhtä mieltä siitä, että ”transformatiivinen uudistuminen edellyttää ekosysteemistä luovuutta ja disruptiivisia innovaatioita”.

Mihin tämänkaltainen jaettu näkemys johtaa? Ei mihinkään. Mitään ei tapahdu. Eikä se edes ole varsinainen ongelma vaan se, että juuri kukaan ei ole siitä huolestunut.

Sanahelinä riittää useimmille. Alan jargonin ja iskulauseiden toistelu on helppoa, koska se ei edellytä omakohtaisia perusteluja tai kriittistä pohdintaa. Jargon on kätevä tapa vältellä itsenäistä ajattelua.

Alf Rehn on kertonut mainiossa kirjassaan ”Innovation for the fatigued” ihmiskokeestaan, joka havainnollistaa ongelman täydellisesti. Hän oli luennoinut asiakasyrityksensä johtoryhmälle toistelemalla innovaatiojargonia ja viljelemällä kliseisiä johtamiskäsitteitä ilman, että puheenvuorossa oli varsinaista pointtia tai logiikkaa. Kukaan ei ollut kyseenalaistanut puhetta tai sen sisältöä. Sen sijaan kuulijat olivat kirjoittaneet innokkaasti muistiinpanoja.

Tämänkaltainen kyseenalaistamisen puute on rampauttanut organisaatioita liian pitkään. On aika siirtyä eteenpäin.

Miten saadaan uudistettua disruptiokeskustelua?

Tarvitsemme uusia työvälineitä ja johtamisen käytäntöjä, jotka luovat uskoa muutokseen. Sellaisia, jotka tarjoavat konkreettisia menetelmiä radikaaliin uudistumiseen. Lisäksi tarvitsemme sellaisia käsitteitä, jotka innostavat toimintaan ja keskusteluun.

Esimerkki tällaisesta on Clayton Christensenin disruptiivisten innovaatioiden teoria, joka selitti, miksi menestyneet yritykset eivät onnistu uudistumaan ja menettävät markkinoita uusille toimijoille. Christensenin ajatukset määrittävät keskustelua edelleen, vaikka niiden kehittämisestä on yli kaksi vuosikymmentä.

Mikä on seuraava teoria tai idea, joka disruptoi disruptiokeskustelun? En tiedä vielä. Se on kuitenkin selvää, että joka kerta kun haastamme epämääräiset käsitteet, kyseenalaistamme vääristävät osatotuudet ja vaadimme toisiltamme kriittistä ajattelua, olemme askeleen lähempänä.

Jaa

Vaikuttajasta

Nando Malmelin

Professor of Practice, Disruptive Business
VTT
#luovuus, #uudistuminen, #johtaminen

Valtiotieteiden tohtori Nando Malmelin työskentelee VTT:llä liiketoimintamurroksiin keskittyvässä Professor of Practice -toimessa sekä toimii viestinnän dosenttina Helsingin yliopistossa. Hän on aikaisemmin työskennellyt esimerkiksi Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa ja University of Technology Sydneyssä sekä A-lehtien kehitysjohtajana. Hän on kouluttanut ja konsultoinut laajasti luovia tiimejä ja organisaatioita. Malmelin on julkaissut kirjoja sekä palkittuja artikkeleita johtamisesta, luovuudesta, innovaatioista ja brändeistä kansainvälisissä journaaleissa. Hänen viimeisin kirjansa on nimeltään ”Uudistu ja kasva - luovan mielen kehittäminen ja johtaminen”.

Jätä kommentti