Eettisen kriisin kohdatessa – Mitä Suomen Voimisteluliiton tapaus opettaa yrityksille?

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Astun Suomen voimisteluliiton toimistoon ja edessäni nököttää ilmoitustaulu. Taulun keskellä on leikattu Helsingin Sanomien artikkeli. Keskiaukeama, jonka otsikko on “Suomen Voimisteluliitto käynnistää kurinpitomenettelyn valmentaja Titta Heikkilän käytöksestä”.

Kuulen lisää siitä, mitä kriisin keskellä tapahtuu: yhteisö pyrkii ymmärtämään juurisyitä, keskustelee keskenään ja selvittää rauhassa tilannetta.

Minua alkoi välittömästi kiinnostaa, miten yhteisö pystyy luomaan näin vahvan kulttuurin. Kulttuurin, jossa avoimuutta ja ihmisiä kunnioitetaan. Kulttuurin, jossa tärkeintä vaikuttaa olevan selkeän stopin laittaminen huonolle käytökselle. Kulttuuri, jossa keskustellaan epäkohdista inhimillisellä ja reilulta tuntuvalla tavalla.

Suomalaisen voimistelun valmennuskulttuuri alkoi kuohuttaa viime vuoden lopulla Urheilulehden julkaiseman artikkelin myötä. Erään voimisteluvalmentajan tiukkaa kielenkäyttöä ja kuria alettiin tutkia kurinpitomenettelyn keinoin sisäisesti.

Epäeettistä käytöstä ja sen epäilyjä tapahtuu jatkuvasti kaikkialla. Tässä tapauksessa minut kuitenkin yllätti se, että epäiltyä käytöstä ei painettu alas tai hissuteltu. Ei toimittu tavoilla, jotka ovat meille hieman tutumpia: Usein epäkohtien paljastuttua moni yritys reagoi pikapotkuilla taikka asian maton alle lakaisemisella. Julkisuuteen annetaan kriisiviestintäkonsulttien kiillottamia lausuntoja ja oikeaa toimintatapaa haetaan sitä kautta, mikä suojaisi yrityksen mainetta ja brändiä parhaiten. Tällöin valitettavan usein unohdetaan oikein toimiminen asiaan liittyvien yksilöiden kannalta.

Voimisteluliitto käynnisti välittömästi ulkopuolisen selvityksen sekä laittoi Taloustutkimuksen tutkimaan voimistelijoiden subjektiivisia kokemuksia valmennuksesta. Tutkimuksen pohjalta siirryttiin nopeasti toimenpiteisiin: koulutuksia päivitettiin ja yhteistyötä eri terveysjärjestöjen kanssa syvennettiin. Lopulta kohun keskellä olleelle valmentajalle ei annettu toimitsijakieltoa vaan hän jatkaa valmentamista.

Uskon, että yksi syy sille, miksi kriisistä selvittiin nopeasti, oli se, että retoriikka on yhteisöllisyyttä ja turvallista ympäristöä luova. Puhutaan lämpimästä voimisteluperheestä ja jaetuista arvoista. Arvot ilo, menestys, elämys ja onnistuminen näkyvät myös kriisiviestintätilanteessa.

Mitä Suomen Voimisteluliitto opettaa jokaiselle organisaatiolle:

1) Avoimuus on ykkösjuttu. Liian yleinen reaktio on karata, piilotella ja kieltää. Läpinäkyvyys oman organisaation sisällä nopeuttaa aina kriisin toipumisprosessia.
2) Skandaalin voi kääntää vahvuudeksi. Historiaa ei tarvitse kantaa ikuisesti ja nopea asiaan tarttuminen auttaa sisäisen sekä ulkoisen yhteisön asettumista puolellesi. Yhteisö voi menestyä vielä paremmin, kun sallitaan ja hyväksytään se, että ihminen voi muuttaa käytöstään ja kasvaa ulos käytöksestä, joka on koettu epäeettiseksi.
3) Arvot toteutuvat, kun niitä toistetaan jaetuilla tavoilla. Voimisteluliittossa on käytössä arvomatto. Sen päälle voi mennä pohtimaan, miten arvot heijastuvat päätöksissä, toiminnassa tai vaikeissa tilanteissa.

Eettisyys ei ole stabiili tila. Aina tapahtuu ylilyöntejä ja ilmenee ongelmia. Se, miten niihin vastataan, laittaa arvot testiin. Lehtileike ilmoitustaululla kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Minulle se viestitti välittämistä ja halua ratkaista ongelmia – heti sillä sekunnilla kun astuin toimistoon sisään.

Mitä ajatuksia kirjoitus herätti? Jatketaan keskustelua somessa!

Jaa

Vaikuttajasta

Niina Ratsula

Työelämän eettisyyden asiantuntija
Code of Conduct Company
#bisnesetiikka #työelämä
#oikeintoimimisenkulttuuri

Niina puhuu, kirjoittaa ja valmentaa yrityksiä hyvistä liiketoimintaetiikan käytännöistä sekä yrityskulttuurin merkityksestä niiden vaalimisessa. Niina on ollut luomassa ensimmäisten suomalaisten teollisuusyritysten joukossa Kemiran Ethics & Compliance -ohjelmaa. Heinäkuussa 2018 Niina hyppäsi 12 pörssiyritysvuoden jälkeen itsenäiseksi yrittäjäksi tavoitteenaan edistää eettisyyttä suomalaisessa työelämässä.

Jätä kommentti