Ehditkö Hulluille Päiville ostamaan kaiken sen, mitä et tarvitse?

Hullut Päivät, tuo Stockmannin järjestämä kulutusjuhla, jonka vetovoima on niin kiistaton, että monet muutkin tavaratalot ovat luoneet siitä oman versionsa. Tavaratalot rahtaavat tavaraa sisälleen, jota heillä ei muuten olisi, ja myyvät ne eteenpäin ihmisille, jotka eivät niitä tarvitse. Onhan se hieman surullinen lähtökohta, vaikka markkinatalouden ystävä olenkin.

Mutta tutkimusten mukaan surullisia voivat olla myös ihmiset, jotka päiville osallistuvat.
Harrastuksenomainen shoppailu on yksi kasvava tapa turruttaa surua ja huonoa oloa. Kun ostaa jonkun tavaran, ostaja saa lyhytaikaisen tyydytyksen, joka kuitenkin haihtuu nopeasti ja altistaa lähinnä uudelle shoppailukierrokselle.

Tähän samaan looppiin perustuu tupakointi, joka on ihan yhtä addiktoivaa sekä halpojen muotiliikkeiden, kuten vaikkapa Henkkamaukkan ja Zaran, koko bisnes. Vaatetta ei ole suunniteltu kestämään, vaan muutaman pesun jälkeen se näyttää jo väljältä päällä. Täten päädyt uudelle shoppailukierrokselle, jonka kautta saa taas lyhytkestoisen tyydytyksen. Kestävää? No, ei ole!

Eräässä tutkimusasetelmassa verrokkiryhmälle näytettiin surun tunnetta stimuloivia videoita ennen shoppailua. Lopputulos oli, että he käyttivät sen jälkeen neljä kertaa enemmän rahaa ostoksiin kuin normaalivideoita katsoneet.

Jos et ole erityisen varakas, niin tunneshoppailu johtaa usein taloudellisiin ongelmiin ja jopa ahdistukseen. Tällöin punttiin tarttuvat ilmiön loiset, kuten pikavippejä tarjoavat koronkiskurit. Näin taloudellisen hyvinvoinnin kierre alaspäin saa lisäpontta.

Sillä on merkitystä, mihin rahamme käytämme. Jos käytämme pennosemme kokemuksiin, jotka tuottavat iloa sekä itselle että muille, saamme enemmän hyvänolon tunnetta kuin ostamalla pelkästään itsellemme. Materian tuottama hyvä olo väljähtyy nopeasti, aivan kuten hätäpäissäni ostamani t-paita, joka vielä ostaessa istui, mutta nyt näyttää kokoa liian isolta. Kokemusten tunnemuisto, sen sijaan, säilyy pitkään.

Taloudellisen hyvinvoinnin yksi tekijä on vertailu muihin. Instagram, Facebook ja, luoja sentään, TikTok myös, näyttää muiden ihmisten kiiltokuvan, jossa muilla tuntuu olevan varaa vaikka mihin, mutta itse joutuu elämään kädestä suuhun.

Oma herätykseni sain, kun vaimoni huomautti joskus minulle ohimennen, että minulla on tapana ostella uusia vaatteita aika usein. Pöyristyin. Vastustin moista kommenttia kaikin mahdollisin argumentein. Enhän minä, tämänkin tarvitsin.

Kääriytyessäni peiton alle aloin pohtimaan asiaa. Vaatekaappiini oli tosiaan tungettu täyteen vaatteita. Jotkut olivat kerran käytettyjä, useimpia oli vaikea löytää. Usein otin vain vaatepinon päällimmäisen. Tämä säikähdytti minut niin, että päätin pitää kokonaisen kalenterivuoden, täydellisen tauon kaikista vaateostoksista, ja tutkiskella kuinka vaikeaa se minulle olisi, kuinka riippuvaiseksi olin siitä tullut. Vuosi meni yllättävän helposti, pysyin päätöksessäni.

Opin, että ostaminen oli enemmän mielihalujeni toteuttamista kuin aitoa tarvetta. Vuoden lopussa tyhjensin vaatekaapistani ne vaatteet, joita en ollut koko vuoden aikana laittanut ylleni. Yhtäkkiä kaappitilaakin tuli enemmän, kun jäljelle jäi vain noin viidennes. Vaatekaappini oli väljä, ja se näytti jo hieman samalta kuin sisustuslehtien epäuskottavissa kuvissa, kun hyllyt eivät pursuilleet sinne sullottuja vaatteita.

Jotenkin mieleni rauhoittui. Löysin etsimäni helposti. Käytin muitakin vaatteita, kuin vain niitä päällimmäisiä, jotka oli sinne sullottu. Mieleni rauhoittui vielä enemmän siitä, että en enää millään tasolla ollut addiktoitunut shoppailuun – korkeintaan uusien lenkkikenkien hankinnassa.

Taloudellisesti parhaiten voivilla ihmisillä on selkeä ja yksinkertainen suunnitelma, miten ja mihin rahaa käytetään. Toisin sanoen, omat tarpeet ovat parhaiten suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Kaikki elämässä ei ole tarpeellista, vaikka uusia tarpeita vyörytetään eteen mainosten ja somen kautta eteen jatkuvasti.

Vain pieni osa ihmisistä tekee omaa henkilökohtaista budjettisuunnitelmaa. Monelle elämä menee palkkapäivästä toiseen toivoen aina parasta ja viimeisellä viikolla kukkaron nyörejä puristaen. Ja näitä ihmisiä löytyy lähes jokaisesta tuloluokasta. Taloudellinen hyvinvointi on iso osa jaksamista ja energistä elämäämme.

Petteri Kilpinen

Aava Virta

liiketoimintajohtaja

Petterin suuri intohimo on ihmisen potentiaalin johtaminen, joko organisaation johtamisen tai itsensä johtamisen näkökulmasta. Hän yhdistää tuoreella tavalla yrityksen johtamisen, motivaation ja työssä jaksamisen sekä energisyyden. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat vuorovaikutustaidot ja kyky inspiroida ihmisiä. Petterillä on pitkä ja menestyksellinen ura toimitusjohtajana, ja sen lisäksi hän on valmentanut tuhansia yritysjohtaja ja esimiehiä sekä huippu-urheilijoita, Suomen mestareista olympiavoittajiin, niin Suomessa kuin maailmallakin.