Bonfire.fi

Ei se ole niin tärkeää

Anna Perho

Kiire on pohjimmiltaan laiskuutta. Heikko ajankäyttäjä ei vaivaudu korjaamaan tapojaan, vaan ulkoistaa vastuun kiireeksi kutsutulle luonnonvoimalle.

Törmään siihen jatkuvasti. Maailmanselitykseen, jolla voi kuitata minkä tahansa laiminlyönnin: kato kun mulla ei ole oikein aikaa. Ei niin, eikä tule koskaan olemaan. Meillä ei koskaan tule olemaan elämässämme tilannetta, jossa kaikelle olisi rajattomasti aikaa.

Onneksi, koska silloin emme saisi mitään aikaiseksi. Lukuisissa käyttäytymistä testaavissa kokeissa on havaittu, että deadlinen asettaminen auttaa ihmistä pääsemään tavoitteisiinsa, kun taas epämääräinen sitten joskus-ajattelu on yhtä kuin ei koskaan.

Niin kutsuttu Parkinsonin laki sanoo, että ihminen kuluttaa aikaa tehtäviinsä juuri niin paljon kuin sitä on annettu. Saman asian saa tehtyä tehokkaammin, kun käytössä olevaa aikaa annostellaan harkiten. Jos sinulla ei ole aikaa johonkin, se ei yksinkertaisesti ole sinulle riittävän tärkeää. Tärkeät asiat, eli hienommin ilmaistuna arvot ovat vain ja ainoastaan tekoja. Voimme ajatella arvoistamme miten yleviä ajatuksia tahansa, mutta jos ne eivät heijastu toimintaamme, niillä ei juuri ole käytännön merkitystä.

Pidemmän päälle tämä on vakava riski hyvinvoinnille. Jos ihminen lukitsee todelliset haaveensa ja tavoitteensa odotushuoneeseen kiireen tieltä, mieli alkaa ennemmin tai myöhemmin oirehtia. Emme siedä arvojen ja tekojen ristiriitaa määräämme enempää.

Kokeilepa tätä seuraavan kerran kun alat selittää, että et voi sitä tai tätä, koska ei ole aikaa: muuta lause muotoon ”en tee tätä nyt, koska se ei ole niin tärkeää.”

En huolehdi itsestäni syömällä lounasta tai lähtemällä salille, koska terveyden vaaliminen ei ole minulle mikään iso juttu.

En lähde lasten kanssa uimahalliin, koska ei se nyt niin tärkeää ole. Ehtiihän sitä.

Lykkään tärkeintä työprojektiani, koska mitä sitten? Ei se ole oleellista. Minä vastailen nyt meileihin.

Kuulostaa kolkolta. Mutta tätä todellisuudessa tarkoitat, kun sanot, että ei ole aikaa.

Tiedän monen ajattelevan, että kyllähän MINÄ mutta kun muu maailma ja muut ihmiset, tuo helvetti. Kyllä minulle olisi tärkeää, mutta kun muut vaativat. Mutta millaista hintaa maksat siitä, että muiden tärkeä menee useimmiten omasi edelle? Mitä olet menettänyt tai menettämässä sen vuoksi, että et järjestä aikaa asioille, jotka koet merkityksellisiksi?

Kuinka kauan aiot vielä jatkaa?

Toisin kuin usein kuvittelemme, aikaa ei tulevaisuudessakaan taianomaisesti vain ilmesty jostain. Jos haluat lisää aikaa, sinun on otettava vastuu sen hankkimisesta. Kiire on ytimeltään laiskuutta tehdä toisenlaisia, usein vaikeampia valintoja.

Kiire on epämukavaa, mutta vielä ikävämpää on opetella sanomaan ei työkavereille, holtittomalle meilirallille, lykkäämiselle ja suunnittelemattomuudelle. Omien tapojen muuttaminen tuntuu etukäteen, ilman kokemusta paremmasta, ylivoimaisen vaikealta. Siksi kiire on monelle kiusallinen, mutta myös turvallinen valinta: tämän tunnen, tämän osaan.

The Essentialism-kirjan ankara kiteytys on, että hyvä ajankäyttäjä kieltäytyy lähes kaikesta. Tuunaisin lausetta näin: hyvä ajankäyttäjä kieltäytyy turhasta, ja suostuu arvokkaaseen.

Hänellä on yhtä vähän aikaa kuin muillakin, mutta aina riittävästi tärkeille asioille.

Anna Perho

Anna Perho

Yrittäjä

Sisällöntuottaja, Valmentaja

Anna Perho on toimittaja, luennoitsija ja kolumnisti. Vuodesta 2011 lähtien hän on työskennellyt myös yritysvalmentajana. Anna on kirjoittanut useita selfhelp-kirjoja, joista tuorein on murjotuksen purkamisen manuaali Suorat sanat. Anna liekittyy muutoksista ja inhimillisestä kasvusta.

Lisää vaikuttajalta Anna Perho


Lisää kategoriasta Johtaminen