Epäonnistumisistaan avoin ihminen on kuin sampo, joka sylkee ympäristöönsä timantteja

Elämme maailmassa, jossa (lähes) kaikki tieto on (lähes) kaikkien ulottuvilla. Opimme valtavalla vimmalla, ja yhtä lailla voimme myös opettaa muita. Jokaisen tapa kokea ympäröivä maailma on yksilöllinen ja uniikki. Sen vuoksi myös kaikilla meillä on paljon annettavaa toisille. Kokemuksistaan avoin ja rehellinen ihminen on kuin sampo, joka sylkee ympäristöönsä timantteja.

Viimeistään dramaattinen koronakevät toi esiin sen, että tarvitsemme toinen toisiamme ja pystymme omalla osaamisellamme auttamaan muita.

Bonfiren sivuilla julkaistuissa henkilötarinoissa pureudutaan eri ihmisten kokemusten ja arvojen ytimeen. Petteri Kilpinen toteaa, kuinka hän haluaa antaa kaiken elämässään opitun pois. Niin ikään, Milja Köpsi kertoo avoimesti kokemuksistaan, jotta joku muu voisi hyötyä niistä.

Avoimuuteen kuuluu myös epäonnistumisissaan näkyväksi tuleminen. Antti Merilehto tunnustaa tarvinneensa enemmän viiniä, kahvia ja kaakaota – hetkiä, jolloin pohtia ja punnita yhdessä asioita. Camilla Tuominen kertoo myös siitä, kuinka joskus aiemmin koki laittavansa arvot töihin lähtiessä eri asentoon, mitä ne olivat illalla kotiin palatessa. Peter Vesterbacka toteaa omassa henkilötarinassaan, ettei halua jäädä märehtimään sen enempää epäonnistumisia kuin onnistumisia. Niitä kannattaa tutkia, ottaa tarvittaessa oppia, mutta jatkaa matkaa eteenpäin.

Epäonnistumisissa märehtiminen ei kannata. Mikäli epäonnistumisen esiin nostamasta häpeän tunteesta yrittää kuitenkin päästä mahdollisimman nopeasti eroon, ei sen rehellinen analysointi ole mahdollista. Tällöin oppi jää saamatta ja, pahimmassa tapauksessa, pään lyöminen seinään jatkuu.

Serqio Zynam ja case New Coke

1980-luvulla virvoitusjuomajätti Coca-Cola haastoi Pepsin, joka mainosti itseään makeampana versiona. Markkinoille lanseerattiin New Coke, joka sai kuitenkin tyrmistyneen vastaanoton. Kuluttajat kokivat, että klassikon korvaaminen uudella vei heiltä jotain ainutlaatuista ja turvallista: sen alkuperäisen Coca-Colan, uniikin maun, jonka he olivat ikänsä tunteneet.

Coca-Colan ulostulon epäonnistumisen syyt vyöryivät pitkälti New Coken suunnitelleen Serqio Zynamin harteille. Hänen ratkaisunsa korvata alkuperäinen Coca-Cola aiheutti yhtiölle sadan miljoonan dollarin tappiot, jonka seurauksena Zynamille näytettiin ulko-ovea.

Vuosia myöhemmin Zynamilta kyseltiin tuosta epäonnistumisesta. Hän totesi, että valittu strategia ei toiminut, mutta kokonaisuus johti siihen, että alkuperäisen Coca-Colan paluu vahvisti yritystä entisestään.

Epäonnistuminen johti siis lopulta positiiviseen lopputulemaan. Zyman ei vajonnut itsesääliin, vaan hahmotti tekemisensä ja analysoi sen vaikutukset.

Lauri Marjamäki ja case Leijonat

Onnistumisen ja epäonnistumisen välinen ero on joskus hiuksenhieno. Sattumalla ja ajoituksella voi olla valtava merkitys. Jääkiekkovalmentaja Jukka Jalonen voitti Suomen mestaruuden HPK:n päävalmentajana keväällä 2006, juuri samoihin aikoihin, kun Suomen maajoukkueen päävalmentajan paikka oli menossa vaihtoon. Hän sai viettää ensimmäisen maajoukkuekautensa vuoden mittaisella sopimuksella päävalmentajaksi hankitun Doug Sheddenin apuvalmentajana. Aloitus oli pehmeä, ja se oli pidemmällä tähtäimellä Jalosen maajoukkue-uralla.

Yhtä ruusuisesti ei käynyt, kun Espoon Bluesia ja Oulun Kärppiä menestyksekkäästi valmentanut Lauri Marjamäki siirtyi maajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 2016. Toki myös Marjamäellä oli taustalla maajoukkueessa apuvalmentajana olemista, mutta toisin kuin Jalonen, jolla oli vuosi aikaa ajaa itseään sisään maajoukkueen päävalmentajapestiin, heitettiin Marjamäki suoraan syvään päätyyn. Hänen tulikasteensa tapahtui jääkiekon World Cupissa. Kyseessä oli yksi kaikkien aikojen kovatasoisimmista jääkiekkoturnauksista. Suomen joukkueen tulos ja pelillinen ilme olivat vaisuja, ja Marjamäki joutui mediassa syntipukin rooliin. Hänen pestinsä maajoukkuessa päättyi keväällä 2018, johon mennessä jokainen media ja kotisohvan asiantuntija olivat kyseenalaistaneet hänen valmennustaitonsa.

Mitä teki Marjamäki? Lopettiko valmentamisen? Kaivautuiko kuoppaan piiloon? Ei.

Analyyttisena persoonana Marjamäki tiesi oman identiteettinsä ja ymmärsi, ettei epäonnistuminen Leijonissa määritellyt häntä ihmisenä tai hänen osaamistaan ammattilaisena.

Maajoukkueaika antoi Marjamäelle paljon sellaista, joka monelle olisi taakka ja häpeä, mutta hänen kohdalla se vain laajensi käytettävissä olevaa työkalupakkia.

Tuloksen sijasta merkityksellisyyttä

Pitäisikö epäonnistumisia siis jopa tavoitella? Mielestäni ei. Tuntuu usein keinotekoiselta, mikäli firmassa juhlitaan epäonnistumisia ja toivotaan jopa niiden osuvan kohdalle. En usko, että kukaan haluaa varta vasten epäonnistua.

Tärkeämpää on nähdäkseni se, että epäonnistumisia ja niihin liittyviä epämiellyttäviä tunteita oppii sietämään. Tässä avainasemassa on turvallisuuden tunne sekä oman identiteetin hahmottaminen. Sen ymmärtäminen, että oman arvon tunne ei ole sidoksissa menestymiseen tai epäonnistumiseen, tai siihen mitä muut minusta ajattelevat. Tällöin tekemistä ei ohjaa tulos, vaan merkityksellisyys. Se tunne, että saa olla merkityksellinen osa isompaa kokonaisuutta ja tehdä päivittäin asioita, joita rakastaa. Tällöin epäonnistumiset eivät muserra, vaan niistä syntyvät ymmärrys ja oppi. Ja kas kummaa, kokemuksistaan avoin henkilö on kuin sampo, joka jauhaa rikkauksia ympäristöönsä ja rakentaa rohkeutta.