Henkilöbrändin pääsiäissparraus – olenko tuulikaappi-Jeesus, ajatusjohtaja vai pessimistinen intellektuelli?

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Vanhempi ex-kollegani muisteli vuosituhannen vaiheen kokemuksiaan osuuskaupan kiertävänä konsulttina ympäri ämpäri Suomea. Yhtenä aamuna tämä oli niin innoissaan sanomansa voimasta, että kaikentietävä ja vähän kovaääninenkin maailmanparannus alkoi jo kaupan tuulikaapissa. Tähän paikallinen myymäläisäntä totesi nopeasti, mutta lakonisesti:

“Tulekee kattomaan, ite Jeesus on tullana paekalle”

Kehotankin kaikkia henkilöbrändejä nyt alkavien vapaiden aikana pyhittämään hetken tai toisenkin itsetutkistelulle.  Olenko sosiaalisen median tuulikaappiin jäävä yksinhuutelija – vai kenties positiivinen luova evankelista, ikuinen optimisti, joka jakaa omia kokemuksiaan, selittää niillä maailmaa ja heittäytyy persoonallaan somefeedin vietäväksi.

Jos olet tuo jälkimmäinen, niin onneksi olkoon. Ainakin jos haluat moderniksi ajatusjohtajaksi.

Näin meille kertoo Daniel Drezner, jonka kirja The Ideas Industry on tervejärkinen ja aina ajankohtainen näkemys siitä, miten ideoiden muutosvoima on siirtynyt pyörimään enemmän TED-talksien kuin akateemisen ajattelun ansiosta.

Jos elämmekin henkilöityvän ajatusjohtajuuden aikakautta – kiitos osin algorytmien – Dreznerin mukaan perinteiset intellektuellit vuorostaan elävät varsin vaikeata aikaa. Fiksuja he kylläkin ovat, mutta markkinakysyntä kriittiselle pessimistille, joka selittää arjen yksityiskohtia monimutkaisten teorian kautta, uskoo akateemiseen asiantuntijuuteen kokemuksen sijaan ja on muutenkin vähän skeptinen luonne, on rajallinen. Jos moderni ajatusjohtaja on lähtökohtaisesti can do, asiantuntija löytää aina syitä siihen, miksi jokin asia on can´t do. Ja kuka siitä jaksaisi innostua?

Ehkä se näin onkin. Valittaminen, virheiden osoittelu ja negailu ovat harvoin kovin viehättäviä ominaisuuksia. Varsinkin, jos vaihtoehtona on ratkaisukeskeiseltä kuulostava tuumasta toimeen -asenne. Vaikka Dreznerkin näkeekin tarpeen luopua tästä vastakkainasettelusta, ainakin itseäni häiritsee ajatus siitä, että fiksuus tai jopa viisaus vaatisi tosikkomaista änkyräluonnetta. Tähänkin asiaan vanha kunnon kenen kanssa menisit kaljalle -testi sopisi todella hyvin.

Ajatus henkilöbrändistä ei tietenkään ole tuore. Julkista minää on aina haluttu muokata edes vähän viehättävämpään, kiinnostavampaan tai edustavampaan suuntaan. Vasta kuitenkin Fast Company-lehden klassikkoartikkeli  “The Brand Called You“ vuodelta 1997 teki brändistä jokaisen työntekijän oikeuden ja jopa velvollisuuden. Brändäyksestä tuli osa osaamispääomaa työmarkkinoilla, vähän kuin imago on kiinteä osa fyysistä tuotetta.

Tässä vaiheessa moni älähtää. Eihän henkilöbrändäys mitenkään ole sama asia kuin hammastahna. Juuri ihmisissähän me kiinnostumme säröistä ja epätäydellisyyksistä. Kukaan ei rakasta täydellistä onnistujaa, vaan menetämme sydämemme konkurssin partaalla käyneille yrittäjälle, huumeongelmat selättäneelle näyttelijälle tai uupumuksesta toipuvalle elämäntapagurulle.

Ehkäpä henkilöbrändi kuitenkin tänä pääsiäisenä kysyy sen kaikkein olennaisimman kysymyksen. Onko omaa asiantuntijuutta edes olemassa ilman henkilöbrändiä, oli se sitten lähempänä tuulikaappi-Jeesusta, ajatusjohtajaa tai murjottavaa älykköä. Voiko sitä seuraavaa työpaikkaa, unelmakeikkaa ja kerran elämässä -mahdollisuutta saada enää ilman jatkuvasti kuratoitua todellisuutta?

Henkilöbrändi on kuitenkin paradoksi, väitän. Kestävimmät brändit löytyvät niiltä, jotka omien somepostausten sijaan keskittyvät kolmeen asiaan:

  1. Tee hyvää duunia.
  2. Kohtele muita ihmisiä hyvin.
  3. Toista kahta ensimmäistä.

Kun näitä tekee, tapahtuu se brändinrakennukselle tärkein asia. Muut alkavat puhua sinusta hyvää.

 

Jaa

Vaikuttajasta

Petteri Lillberg

Vanhempi konsultti
Demos Helsinki
#Vastuullisuus #Vaikuttavuus #Strategia #Brändit

Petteri Lillberg (M.Phil) on Demos Helsingin vanhempi konsultti. Petteri työskentelee strategian, ennakoinnin ja yritystoiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parissa. Aivan erityisesti, Petteri auttaa yrityksiä tunnistamaan ja toteuttamaan uusia arvonluonnin ja aineettoman pääoman välineitä. Ennen Demosta, Petteri oli McCannin pohjoismainen strategiajohtaja. Näkyvä kolumnisti ja puhuja, Petterillä on M.Phil Cambridgen yliopistosta. Hän istuu myös Unicef Suomen hallituksessa.

Jätä kommentti