“Henkilökohtaisessa tekstissä myös hylkäämisen tunne on henkilökohtaisempaa.”  – Kun asiantuntija pistää oman persoonansa likoon. 

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Bisnesmedian ja asiantuntijaviestinnän kohdalla kuulee toisinaan narinaa, että sisältö on koukeromaista “konsulttijargonia”, joka läkähdyttää lukijan sen sijaan, että herättäisi tuntemuksia. Yleistä bisneskeskustelua onkin leimannut tietynlainen tunteettomuus, josta joku aika ajoin twiittaa tai parahtaa LinkedIn-postauksessaan.

Mutta maailma muuttuu ja liiketalous sen mukana. 2020-luvulla yhä useampi haluaa puhua tunteistaan ja tuoda esiin omia kokemuksiaan. Trendi näkyy myös monissa bisnessisällöissä.

Työelämän hyvinvointipalveluja kehittävän Smartumin toimitusjohtaja Suvi Widgren sekä johtamisen ja asiakaskokemuksen konsultti Liisa Holma kirjoittivat Bonfireen kumpikin artikkelin, jossa pistivät oman persoonansa likoon ja kertoivat raskaista omakohtaisista kokemuksistaan. Widgren pureutui johtajan rooliin YT-neuvotteluissa ja Holma kuvaili tunteitaan irtisanotuksi tulemisen jälkeen. Molemmat artikkelit ovat olleet todella luettuja ja herättäneet keskustelua.

– Kun julkaisin artikkelin irtisanomisestani, en juuri nukkunut edellisenä yönä. Pelkäsin, että minut nähdään säälipisteiden kerääjänä tai että saisin epäonnistumisen leiman. Ei kukaan halua kohdalleen sellaista. Päinvastoin, kaikki janoavat hyväksytyksi tulemista. Henkilökohtaisessa tekstissä myös hylkäämisen tunne on henkilökohtaisempaa, Holma kertoo.

Myös Widgreniä jännitti kirjoittaa omasta elämästä. Hän joutui kuluneena keväänä ensimmäistä kertaa elämässään irtisanomaan ihmisiä. Hän kaipaisi tietoa ja vertaistukea kokemuksestaan, mutta ei löytänyt sellaista, joten päätti jälkeenpäin kirjoittaa itse siitä.

Ajattelin, että kokemukseni kautta pystyisi auttamaan jotain toista, vastaavassa tilanteessa olevaa. YT-neuvottelut on kuin musta peikko, vähän samoin kuin konkurssi. Molemmat niistä tuodaan esiin lähinnä lukujen kautta. Minä halusin tuoda esiin myös ihmisyyden ja tunteet. 

Holma on kokenut kirjoittamisen olevan suuri apu nimenomaan vaikeiden asioiden käsittelemiseen ja vertaistuen saamiseen.

– Epäonnistuin itse aikoinaan eräässä toisessa työtehtävässä. Haudoin ja pohdin sitä todella pitkään yksin. Vasta kun aloin puhua kokemuksistani muille, pääsin niiden käsittelemisessä myös eteenpäin. Nyt tavoitteeni on nimenomaan puhua ja kirjoittaa omista kokemuksistani. Tiedostan, että se on yhdenlainen terapian muoto.

Tunteet tekstissä

Tunteista puhuminen ja niistä viestiminen on kasvussa. Tunneviestinnässä täytyy olla kuitenkin varovainen. Omien tunteiden ja kokemusten kautta viestimisessä on tärkeää omata myös tarvittavia tunnetaitoja. Kriisiviestinnän asiantuntija Katleena Kortesuo muistuttaa, että tunneviestinnän onnistumisessa oleellisessa roolissa on viestin ja viestijän uskottavuus.

Varsinkin kriisiviestinnässä on tärkeää, että nimenomaan yksilö viestii aidosti kuin niinkään, että organisaatio lähettäisi anonyymin tiedotteen. Tosin, yhtä tärkeää olisi jo ennen kriisiä viestiä samoin. Kriisin iskiessä päälle on outoa, jos vasta silloin toimitusjohtaja ikään kuin ilmestyy jostain esiin viestimään. On myös tärkeää, että vastaanottaja voi aistia, että viestijän tunteet ovat hänen viestinsä takana. Ristikkäiset tunteet hidastavat viestin läpivientiä. Ihmiset seuraavat yleensä aina tunnetta, eivät niinkään faktaa. 

Widgren on huomannut kohdallaan, että tunteista puhuminen yritysmaailmassa on vielä vierasta. Osaltaan kyseessä lienee sukupolvikysymys. Tunteista puhuminen yhdistetään herkästi tietynlaiseen heikkouteen.

– Camilla Tuominen puhuu ja opettaa upeasti tunnetaitoja. Yritän itse tehdä samaa, mutta toisinaan vastaanotto on nihkeää. Uskon silti, että tunteet kuuluvat myös työelämään ja johtajakin on vain ihminen. Maailma on muuttunut vuosikymmenien saatossa, eikä johtaja jakele enää norsunluutornissa käskyjä tuntemattomana. Myös minulla on johtajana oikeus puhua tunteistani, eikä se tee minusta heikompaa, vaan päinvastoin vahvemman.

Kortesuo muistuttaa, että tunteiden kanssa täytyy olla myös varovainen. Esimerkiksi tunne ei ole oikea väline päätöksen tekemisen. Ne tulee toki huomioida, mutta ne eivät ole aina oikeassa. Hän uskoo, että tunneviestinnässä kyse on yleensä tietoisen vaikutelman antamisesta.

– Jokainen tunneviestintää tekevä johtaja tekee sitä harkitusti ja tietää sen olevan tapa, jolla oman viestin saa paremmin läpi. Tunteella viestiminen on harvoin vahinko. Se, että tunteilla viestitään tänä päivänä enemmän ei ole signaali tunteettomuudesta vapautumisesta, vaan yksinkertaisesti tunteiden merkityksen tiedostamisesta. Mutta tässäkin saattaa tapahtua heiluriliikettä siten, että 30 vuoden päästä toteamme, että tunneviestintä on aiheuttanut yhteiskunnassa liikaa turbulenssia, jonka myötä otamme sen suhteen takapakkia.

Omakohtaisuus herättää keskustelua

Sekä Widgren että Holma ovat molemmat saaneet artikkeleistaan paljon palautetta, pääosin positiivista. Omakohtaisuus on tehnyt heistä myös helpommin lähestyttäviä.

– Monet ovat soittaneet suoraan minulle ja kertoneet olevansa vastaavanlaisessa tilanteessa ja kaipaavansa sparrausta. Johtajien roolista YT-neuvotteluissa ei puhuta vieläkään tarpeeksi, eikä siitä löydy tarpeeksi tietoa. Tuntuu, että artikkelini myötä annoin sille kasvot, Widgren kertoo.

Holma kokee tärkeäksi jakaa myös omia epäonnistumisiaan. Hän uskoo, että saman tulisi jalkautua myös yritysjohdon pariin.

– Kompleksissa maailmassa on tärkeää tehdä kokeiluja ja parantaa toimintaa oppimalla niistä. Kokeilut sisältävät kuitenkin riskin epäonnistumisesta. Jos haluamme että ihmiset ottavat tämän riskin ja tekevät kokeiluja, on epäonnistumisen oltava hyväksyttävää. Kokeileminen ja siitä oppiminen ovat vaikeita asioita. Olen päättänyt kertoa omista epäonnistumisistani, koska en halua vain huudella puskista. Se että välillä epäonnistun ei huononna minua. Siitä pitää voida puhua, jotta muutkin voivat oppia minun kokemuksistani. Ja puhuminen auttaa myös minua itseäni.

 

Teksti: Harri-Pekka Pietikäinen

 

Jaa

Vaikuttajasta

Bonfire

Jätä kommentti