Ihminen on lähempänä Homer Simpsonia kuin Adam Smithiä. Silti teemme tulevaisuudessa entistä parempia päätöksiä sensoridatan ja kokeilujen avulla.

Jos Adam Smith eläisi tänään, olisi uusklassisen taloustieteen merkkihenkilö kauhuissaan. Modernia ihmistä ei ohjaakaan se kuuluisa näkymätön käsi, vaan mitä moninaisemmat, järjettömiksi luokiteltavat syyt. Tiedostamattomat ennakkoluulot, arvailu, kiirepäätökset, joukkopaine, miellyttäminen, seurailu sekä halu näytellä kontrolloivansa tilannetta silloinkin, kun laiva on jo lähtenyt, ovat kaikki arkea miljoonien bisnespäätösten takana.

Jos kykymme käsitellä tietoa ja tehdä päätöksiä on jo valmiiksi näin vaillinainen, mitä voimme odottaa tulevaisuudelta, jossa datan määrän oletetaan vain lisääntyvän? Jokainen meistä on ollut tilanteessa, jossa liika tieto uuvuttaa ja ahdistaa, ja huonoksikin tiedetty päätös tuntuu eteenpäinmenolta. Kuinka monta kertaa Springfieldin ydinvoimala onkaan pamahtanut?

Kuitenkin fiksu tieto ja sen parempi käyttöönotto on jo täällä. Tavalla, joka pitää täydellisen epätäydelliset ihmisaivomme mukana.

Fiksun tiedon ensimmäinen osapuoli on pikkuriikkinen asia nimeltä sensori. Se on sitä halpaa, nyt jo laajasti saatavilla olevaa teknologiaa, joka muuttaa niin kaupunkisuunnittelua kuin kaupassakäyntiäkin.

Jos ennen pyörätie suunniteltiin sinne, minne byrokraatti sen halusi piirtää, nyt pyöriin liimattavat tarrasensorit voivat välittää realiaikaista tietoa siitä, missä ja milloin ihmiset haluavat pyöräillä. Länsimetron linjoja ei tosin ainakaan tällä tavalla piirretty.

Samoin, kauppa ei enää tarvitse kassoja, ei edes niitä itsepalvelukassoja. Tulemme, pakkaamme ja poistumme, ilman jonotusta. Meidät on tunnistettu, rekisteröity ja tavarat maksettu. Muutaman vuoden päästä kiroilemme jääkaappia, joka ei ajoissa ilmoittanut maidon loppumisesta lähettilennokille. Tai siitä suosikkiviinistäni, jota olisin halunnut tarjota appivanhemmille sunnuntaina.

Mutta eikö meillä ole jo ihan riittävästi laitteita, älypuhelimesta älykelloon, älyrannekkeesta vaikka mihin. Itse uskon, että fyysiset laitteet ovat vain lyhyen aikavälin välimuoto. Kännykkä as we know jää epäkäteväksi, luonnonvaroja tuhlaavaksi, teollisen aikakauden mammutiksi ja evoluution ihmeteltäväksi museoesineeksi.

Tulevaisuus on nimittäin alaston. Saamme peukalomme, kätemme, taskumme ja laukkumme takaisin, kun erikseen kannettavat, fyysiset laitteet joko pienenevät radikaalisti tai häviävät kokonaan. Onko kukaan nähnyt scifi-leffoissa tablettia tai edes kovin suurinäyttöistä kännykkää? Triljoonat minisensorit tulevat paitsi vaatteisiin, niin myös ihon alle. Nopeammin kuin uskommekaan.

Jos nyt vielä hyväntahtoisesti naureskelemme Apple Watchiin puhuvalle, tulevaisuudessa Talk to the Hand on arkipäivää. Hyperverkottunut, sensorilähtöinen data, jota voidaan kerätä kaikkialta ja kaikesta muuttaa kaiken –bisneksen tavan luoda lisäarvoa, käsitykset yksityisyydensuojasta, asiakaspalvelun hyvyyden kuin resurssien käytön ja tuotannonohjauksenkin.

Jotta tämä ei aja meitä meitä totaaliseen henkiseen ja fyysiseen meltdowniin, tarvitaan fiksulle tiedolle ja sen käyttöönotolle se toinen osapuoli.

Sen nimi on kokeilu.

Mutta mikä on kokeilu? Kuulostaahan “mä vähän kokeilen” paitsi epämääräiseltä, niin myös jokseenkin epäammattimaiselta. Totuus on kuitenkin päinvastainen. Kokeilut tarjoavat meille keskittyneemmän tavan viedä dataa käytäntöön sekä vapautuksen suunnitelmatalouden norsunluutorneista, jossa päätöksiä tehdään ennakkoluulojen voimalla, kaukana niin omasta henkilöstöstä kuin asiakkaistakin.

Kokeilu on aina ajallisesti ja temaattisesti rajattu tietyn, ymmärrettävän ongelman tai haasteen ratkaisemiseen. Se on nopeampi kuin uuvuttavat kehitysprosessit, ja koska itse tekeminen on osa suunnittelua ja kehittämistä, poistuu tarve näennäistä täydellisyyttä tavoitteleville kolmevuotissuunnitelmille. Se sitoo kaikki osapuolet yhteen aktiivisina toimijoina. Kokeilu sisältää myös lähtökohtaisesti mahdollisuuden ja luvan epäonnistua. On ihan ok olla välillä väärässä.

Alaston, ilman mukana erikseen kannettavia laitteita toimiva sensoridata räjäyttääkin kokeilujen mahdollisuudet. Asioita ei enää tarvitse suunnitelma teorioiden tai mielipiteiden varassa. Puhumattakaan peräpeilitiedosta tai jälkiviisaudesta. Voimme testata toimenpiteitä ennen laajaa käyttöönottoa ja antaa loppukäyttäjien päättää realiajassa, onko palvelu tai tuote hyvä. Uusi bisnestieto ei enää synny eilisen oppikirjoista tai kaadu päällemme kakofoniamaisena mielipiteiden kirjona.

Mutta voiko sensoridatalla ja kokeiluilla pelastaa maailman?

Kokeilut ja niihin kytketty sensoridata auttaa organisaatioita tunnistamaan tulevaisuuden mahdollisuuksia, silloinkin kuin nykyisenkaltaisesta bisneksestä ja liikevoiton tekemisen periaatteista on vain rippeet jäljellä. Asia on enemmän kuin ajankohtainen aikana, jolloin ilmastonmuutos on paljon enemmän kuin ympäristökysymys.

Jos olisimme IT-bisneksessä, sanoisimme, että me ihmiset olemme taas avanneet rajapintamme toisillemme. Yksi länsimaisenkin yhteiskunnan peruskivi, yksilöllisyys, on saamassa uuden yhteisöllisemmän muodon. Ilmaisemme yksilöllisyyttämme entistä enemmän osana joukkoa, jakavammin ja avoimemmin. Ja olemme valmiimpia kokeilemaan uutta ja saamaan palautetta muilta, digiajan nopeudella.

Jos viimeiset sata vuotta meille onkin opetettu pärjäämään ihan itse, nyt opettelemme taas nojautumaan toisiimme, yhteisen kertyvän tiedon ja kokemuksen perusteella. Ne synnyttävät luottamusta ja keskinäisen, positiivisen riiippuvuuden tunnetta. Yhä useampi kokeiluna alkanut ilmiö, joukkorahoituksesta tapoihin, joilla yhdessä organisoidumme tekemään arvokasta työtä ilman vanhakantaisia esimiehiä, on tullut osaksi yritysten arkea. Ja nämä ilmiöt kasvavat kohisten.

Meillä on siis toivoa.

Image by Nathan Bittinger is licensed under CC BY 2.0.

Petteri Lillberg

Demos Helsinki

Vanhempi konsultti

Petteri Lillberg (M.Phil) on Demos Helsingin vanhempi konsultti. Petteri työskentelee strategian, ennakoinnin ja yritystoiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parissa. Aivan erityisesti, Petteri auttaa yrityksiä tunnistamaan ja toteuttamaan uusia arvonluonnin ja aineettoman pääoman välineitä. Ennen Demosta, Petteri oli McCannin pohjoismainen strategiajohtaja. Näkyvä kolumnisti ja puhuja, Petterillä on M.Phil Cambridgen yliopistosta. Hän istuu myös Unicef Suomen hallituksessa.