Ilmastonmuutoksen ehkäisykeinot eivät tuo kärsimystä, vaan lisäävät onnellisuutta!

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Ilmastonmuutos! Vakavan inflaation kärsinyt sana, joka herättää lähinnä sormen heristämistä tai pelkoa siitä, että oma elämä hankaloituu.

Kenen pään voi pistää vadille?
Mitä minulta vaaditaan?
Voi tätä tuskaa!

EU:n tilastojen mukaan, ilman uusia päästövähennyksiä maapallon keskilämpötilan ennustetaan nousevan vuosisadan aikana 1,1-6,4 celsiusastetta. Se on paljon! Merkittävin syy on ihmisen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasut, jotka estävät osaltaan lämpösäteilyn pääsyn takaisin avaruuteen. Tämän seurauksena ilmasto maapallolla lämpenee.

Lieveilmiöistä lisää kaikissa uutismedioissa, joka päivä!

Vastuun penäämistä

Jos on sanalta ilmastonmuutos viety jerkku pois, samoin on käynyt myös vastuullisuudelle. Molemmat kaikuvat tyhjyyttä ja niistä herää vain lisäkysymyksiä.

“Puhut vastuullisuudesta, mutta mitä käytännössä tarkoitat? Meidän firmassa on kuitenkin viikottainen kasvisruokapäivä, HSL:n kuukausikorttimahdollisuus ja Pride-lipunkin vedämme salkoon joka vuosi.”

Vaikka vastuullisuus leviää käsitteenä laajalle, sen nimissä kannattaa toimia. Monin paikoin vastuullisesti toimiminen, ja siitä viestiminen, on yksinkertaisesti parempaa bisnestä. Kuluttaja haluaa tänä päivänä olla osa itseään suurempaa tarinaa. Sen vuoksi kulutusta ohjaa henkilökohtainen näkemys oikeasta ja väärästä. Harvat haluavat ostaa palan huonompaa maailmaa tai asioida kaupassa, jonka omistaja möykkää mediassa lihansyönnin ja yksityisautoilun puolesta.

Myös suuressa mittakaavassa, vastuullisuus on kannattavaa. Vuonna 2006 julkaistun Sternin raportin mukaan ilmaston lämpenemisen hallinta maksaa vuosittain yhden prosentin maailman bruttokansantuotteesta. Mikäli seisomme tumput suorina asian edessä, kustannukset voivat nousta viidestä prosentista aina kahdenkymmenen prosentin luokkaan. Jokainen voi käyttää omaa mielikuvitustaan siihen, kuinka kakku jakaantuu.

Oikein toimimisen kirjo on laaja

Kun pohdimme asiaan ratkaisuja, ongelman laajuus lyö silmille. Useimmat olemassa olevat normit ennemmin edistävät kuin hillitsevät maapallon lämpenemistä. Sen vuoksi roskien lajitteleminen tai jauhelihapaketin ostamatta jättäminen tuntuvat mitättömiltä teoilta. Hieman karrikoiden, koko globaali yhteiskuntamalli tulisi kääntää päälaelleen, mikäli ilmastonmuutos haluttaisiin toden teolla pysäyttää. En tiedä, uskooko kukaan, että näin todella käy?

Siinä on silti ero, pyrkiikö toimimaan oikein silloinkin, kun lopputuloksesta ei ole takeita, vai tyytyykö vain kulkemaan lampaiden tavoin jonossa kohti teurastamoa. Nähdäkseni tähän kiteytyy yksi ilmastonmuutoksen torjumiseen ja ylipäätään vastuullisuuteen liittyvistä kysymyksistä. Toimitko oman hyötysi mukaan, vai teetkö sen, minkä koet oikeaksi?

On ollut ilo huomata, että niin yksittäiset ihmiset kuin lukuisat yrityksetkin ovat kurkistaneet asiassa laatikon ulkopuolelle. Ilmastonmuutoksen torjumisen keinovalikoimaa on laajennettu sinne, minne ei ensisilmäyksellä hoksaisi katsoa. Vallitseviin liikennetottumuksiin sataa jatkuvasti erilaisia vaihtoehtoja, samoin ruokailuun liittyviin. Uudistuvat lähteet ja kiertotalous voidaan luokitella jo kuumimpien bisnestrendien listalle. Myös rakennusten energiatehokkuutta tehostetaan jatkuvalla syötöllä. Eri toimijat mahdollistavat myös päästöjen kompensoinnin, joka toisaalta on eettisesti ristiriitainen vaihtoehto, sillä tällöin ikään kuin pestään käsiä saastuttamisesta.

Toisin kuin äkkiseltään luulisi, ilmastonmuutoksen ehkäisykeinojen pohtiminen ja edistäminen eivät lisää kärsimystä tai luopumisen tuskaa, vaan parhaimmillaan vahvistavat merkityksellisyyden tunnetta ja luovat uudenlaista pohjaa onnellisuudelle.

Uuden sisäistäminen virkistää

Filosofiselta kannalta ajateltuna, kärsimys tulee siitä, että takerrumme asioihin, eli tulemme niistä riippuvaiseksi. Muutos tarkoittaa jostain luopumista. Ilmastonmuutoksesta ja länsimaisesta ihmisestä puhuttaessa, kyseessä on usein saavutetut etuudet ja totutut toimintatavat. ”Tarttis tehdä jotain”, kuten presidentti Mauno Koivisto aikoinaan lohkaisi. Luopumisen sijasta huomio kannattaa keskittää uuden innovoimiseen.

Se, että näkee paljon vaivaa asioiden eteen joista ei välitä, kuormittaa ja kuluttaa. Jos taas edistää intohimoisesti asioita joista välittää, omat voimavarat kasvavat ja itseluottamus nousee.

Haluan uskoa siihen, että enemmistö meistä välittää maapallosta ja siitä, minkälaiset elinolosuhteet täällä vallitsevat nyt ja tulevaisuudessa. Kaikki muu on toissijaista!

Vastuullisesti toimiminen ei ole aina yksiselitteistä, mutta sen äärellä ei kannata masentua, vaan osoittaa uteliaisuutta. Ilmastonmuutoksessa keskustelun painopisteen tulee jatkossakin olla isojen linjavetojen ohella myös siinä, mitä kaikkea me maan matoset voimme torjumisen eteen tehdä. Ei syyllistäen, vaan mahdollistaen ja uudenlaisia tapoja keksien. On inspiroivaa nähdä, kuulla ja oppia, miten eri yritykset ja toimijat ovat käärineet hihansa yhteisen haasteen edessä.

Ilmastonmuutoksen ehkäisykeinot ja vastuullisesti toimiminen ovat asioita, joihin kannattaa luoda henkilökohtainen suhde, jotta niiden edessä voi reagoida sen sijaan, että lamaantuisi. Kun luo uusia toimintamalleja, luo samalla omaa nahkaansa. Muutoksen tekemisestä kumpuaa tunne kehittymisestä. Se palkitsee ja synnyttää merkityksellisyyttä. Pystyn tähän, en ole yhdentekevä! Voin olla osa ratkaisua, en pelkästään ongelmaa!

Jaa

Vaikuttajasta


päätoimittaja
Bonfire.fi -bisnesmedia

Jätä kommentti