Iskikö aktivistin röntgenkatse, yllättikö #häsähätä?

Vanhaan hyvään aikaan aktivistit sitoivat kyllä itsensä puihin, mutta pysyivät kaukana päätöksenteon kulmahuoneista. Tätä sikarintuoksuista pakopaikkaa ei nykymaailma enää tunne. #-muodon ottanut häsähätä, toisin sanoen epäkohtiin pureutuva, digimyrskyn lailla leviävä hashtag-aktivismi yllättääkin housut kintuissa yhä korkeammalta.

Kun läpinäkyvyydestä on tullut uuden talouden valuuttaa, yritykset eivät pääse pakoon tyytymättömiä asiakkaitaan tai työntekijöitään vaikenemisen taakse. Jos pitkäjänteinen yhdistystoiminta onkin menettänyt viehätystään, erilaiset tempaukset, ilmiöt ja some tekevät valinnoistamme ja arvoistamme julkisia. Ennen häpesimme sitä, mitä jääkaapistamme löytyy, nyt kuvaamme sitä ihan kaikille.

Sometykkääjille ja päivitysten jakajille on naureskeltu pitkään. Helppoahan sieltä sohvalta tai lattekahvin ääreltä on huudella, eipä olla vappumarssilla juuri nähty. Kriitikot missaavat sen, että ne nykyajan marssit ovat ensisijaisesti digitaalisia ja saavat maailmaa muuttavan voimansa klikkauksista. #MeToo muuttaa maailmaa enemmän kuin eurovaalit.

Jos yritysten valuuttaa onkin läpinäkyvyys, brändien dollarit ovat aitous ja autenttisuus. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa? Vähemmän perinteisiä kiiltokuvamainoksia, enemmän vaikuttajia, mutta myös sponsoroitua piilomainontaa ja enemmän ihmissuhteiden sekä henkilökohtaisten verkostojen kaupallistamista?

Ehkä kyynisessä maailmassa näinkin, mutta ennen kaikkea uudenlaisten muutosagenttien syntyä. Ihmisiä, jotka eivät toimi laidoilla, vaan kapitalismin kovassa ytimessä, uskoen sisältä lähtevään muutokseen. Ovatpa jotkut yritysjohtajatkin julistautuneet paremman maailman aktivisteiksi. Nyt jos koskaan, maailma tarvitsee esikuvia, johtajatittelillä tai ilman.

Jos sinulla on idea, mielipide tai ajatus, hyvä tai huono sellainen, ihmisten keskinäinen kyky ja nopeus levittää sitä on juuri nyt historiallisessa tarkastelussa ainutlaatuinen. Ja mikään ei kerro tämän kehityskulun hidastumisesta. Digitaalisen talouden nopeus on jo nyt haastanut perinteiset, hierarkiseen päätöksentekoon pohjautuvat organisaatiomallit, korvaten niitä kovaa vauhtia, itseohjautuvilla, etulinjan päätöksiä tekevillä tiimeillä. Esimiessuhteet, työajat, työntekopaikat ja auktoriteetit ovat kaikki uudelleenarvioinnin kohteena.

Kun #häsähätä iskee, vanhakantainen organisaatio yrittää vielä sulkeutua kuoreensa, kieltää kaiken ja uskoo seuraavan päivän pyyhkivän asian mielistä. Maailma ei vaan enää toimi näin, eikä aktivismi rajoitu enää yrityksen, organisaation tai instituution ulkopuolelle. Kun ennen suita yritettiin tukkia älä kuse omaan pesään-läpällä, omat työntekijät ovat nyt sekä sisäinen ja ulkoinen aktivismin käyttövoima. Mikään ei enää pysy salassa.

Mikä siis neuvoksi? Radikaali organisaatiouudistus? Taas uusi kriisiviestintäsuunnitelma? Yhden virallisen bisneskapinallisen ottaminen johtoryhmän jäseneksi? Vastuullisuuden ottaminen bisneksen keskeiseksi kulmakiveksi?

Totuus on, että kaikki nämä tai ei mikään niistä. Jokaisen on löydettävä se oma tie yrityksenä, mutta yksi asia on varma. Aktivistin röntgenkatse läpäisee meidät kaikki.

Petteri Lillberg

Demos Helsinki

Vanhempi konsultti

Petteri Lillberg (M.Phil) on Demos Helsingin vanhempi konsultti. Petteri työskentelee strategian, ennakoinnin ja yritystoiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parissa. Aivan erityisesti, Petteri auttaa yrityksiä tunnistamaan ja toteuttamaan uusia arvonluonnin ja aineettoman pääoman välineitä. Ennen Demosta, Petteri oli McCannin pohjoismainen strategiajohtaja. Näkyvä kolumnisti ja puhuja, Petterillä on M.Phil Cambridgen yliopistosta. Hän istuu myös Unicef Suomen hallituksessa.