It’s just another manic Monday – kun työstä tulee liian kivaa

Bonfire

Minulla on ongelma. Työni on liian kivaa. Harvassa ovat ne asiat, joista saan yhtä suurenmoisia fiiliksiä kuin työstä; ongelmien ratkomisesta tiimin kanssa, voitoista, uusista mielenkiintoisista ihmisistä ja heidän maailmoistaan.

Tein taas viime yönä 12 asti, koska en malta lopettaa. Mikä avuksi?

It’s just another manic Monday
I wish it was Sunday
’Cause that’s my fun day
My I don’t have to run day
It’s just another manic Monday

Kuuntelin tätä biisiä aamuisin silloin, kun olin vielä maanantaiaamu-ahdistus-työssä. Kaikki me olemme olleet joskus samaisessa tilanteessa. Uraansa aloitteleva siskoni sanoi vähän aikaa sitten, että ensimmäistä kertaa elämässä töihin on kiva mennä. Onnittelin siitä, että hän on löytänyt oman juttunsa – samalla muistuttaen, että hän kuuluu maailmassa pieneen vähemmistöön.

Myönnän, että Suvi Widgrénin lista edustamalleni milleaniaali-sukupolvelle tärähti tajuntaani. Suvi alleviivaa, että osaamista ei tarvi tuoda esiin 24/7 joka kanavassa – työelämää on jäljellä loputtomasti. Hyvässä lykyssä 50 vuotta minulla mittarissa. Suvin kehotus myös “hyvää tekevää hitauteen” ansaitsee ajattelua. Kalenteri ei tee itsestään tilaa ystäviä, aurinkoa ja liikkumista varten.

Kenen vastuulla on sen seuraaminen, ettei työmäärä ylitä inhimillisen sietokyvyn rajoja? Olin äskettäin Smartumin Työssä elämisen seminaarissa, jossa muuan HR-johtaja kertoi lavalla, että tarkkailee silmä kovana, ettei meiliä tule viikonloppuisin tai iltaisin. Yhä enemmän itseohjautuvassa työympäristössä vastuun kantaa kuitenkin itse tietotyöläinen.

Mutta kun työ ei meinaa pysyä sille asetetuissa raameissaan. Työntekoon ei tarvitse enää muuta kuin tilaa ajatella, paperia tai läppärin. Smartum tutki sitä, kuinka työ läikkyy vapaa-ajalle. Ajatukset eivät tottele kellokorttia ja juoksulenkki toimii usein asiantuntijan työvälineenä. 85 % suomalaisista asiantuntijatyötä tekevistä miettii työasioita vapaa-ajalla jatkuvasti tai silloin tällöin.

”Tietotyössä pääoma on omassa päässä ja siksi sen huollosta, erinomaisuudesta ja kyvystä tuottaa arvoa kannattaa itse pitää huolta”, Christina Forsgård muistuttaa. Christina teki taannoin aivan mahtavan videon tietotyöläisen työajasta. Tietotyö on vielä sen verran uusi ilmiö, että se edelleen puserretaan nöyryyttäviin tehdastyöajan raameihin. Vaikka työ läikkyy, se hinnoitellaan ja määritellään yhä suoritettujen tuntien kautta.

Jos työ tuntuu huumeelta, pitääkö pelästyä? Mikä suojaa uupumukselta? Työn imu, väittää Teemu Jäntti. Työn imu on positiivinen mielentila, jota kuvastaa mm. työn energisoiva luonne, ylpeys ja inspiraation saaminen omasta työstään. Niin kauan kun nautit työstä, olet turvassa.

Teemu korostaa, että uupumus juontaa juurensa useimmiten arvoristiriidoista: kun omat ja työpaikan arvot eivät kohtaa, mielekkyys työtä kohtaan on nollassa. Mielekkyys suojaa uupumukselta, kun sinulla on keinot puhaltaa pilliin, kun mennään liian lujaa.

Työn merkityksellisyys on minulle kaikki kaikessa. Silti on muistettava, että ”I dont have to run day’t” auttavat tuottamaan merkityksiä taas ihan uudella tavalla. Lähden viettämään näitä päivä yliopiston kellariin eli jään lyhyelle opintovapaalle ja palaan päätoimittajan pestiin taas kesäkuussa. Rentoa ja hidasta kevättä!

Mitä sinä teet, kun työstä tulee liian kivaa? ?