Kaksi keinoa Suomen hyvinvointiin ja menestykseen

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Olen ollut pienestä pitäen utelias ja kova oppimaan. Opin kirjoittamaan nelivuotiaana kirjoituskoneella ja halusin ensimmäisen taskulaskimeni ennen kuin yletyin noukkimaan sen itse kaupan hyllyltä. Pienellä pojalla oli kova kiire päästä ratkaisemaan kiperiä pulmia – ja sillä tiellä olen edelleen. Olen aina luottanut, että soveltamalla tiedettä ja teknologiaa isot ja haastavatkin kysymykset ovat ratkottavissa.

Tutkimuksen ja kehityksen avulla on luotu innovaatioita, joilla on saatu taltutettua pahimmat tartuntataudit, viety ihminen avaruuteen, lähetetty ensimmäiset koodit bittiavaruuteen, kehitetty vaihtoehtoisia energiamuotoja ja alettu tuottaa ruokaa hiilidioksidista. Olen vakuuttunut, että paras, mitä ihminen voi saada aikaiseksi, on vielä edessä.

Henkilökohtainen toiveeni on asua sellaisessa Suomessa, joka on kestävän kasvun, oppimisen ja hyvinvoinnin mallimaa. Tämä ei ole hyvettä vain hyveen vuoksi, vaan meille se on paras tapa löytää paikkamme suuressa ja kilpailussa maailmassa. Meidän suurin mahdollisuutemme on, että sovellamme osaamistamme ratkaisemaan juuri niitä haasteita, jotka ovat maailman kannalta kriittisimpiä, kuten ilmastonmuutos tai resurssien riittävyys. Näin toimien teemme sekä osamme maailman eteen että luomme kasvua ja työpaikkoja Suomeen.

Mitä meidän pitää tehdä toisin, jotta pääsemme tavoitteeseemme?

Kysymys ei ole, onko Suomella varaa panostaa koulutukseen, tutkimukseen ja innovointiin, vaan onko meillä varaa olla panostamatta

Kun meidät arvioidaan maailman onnellisimmaksi maaksi, alamme inttää vastaan ja kerromme, kuinka onnettomia oikeasti olemme. Kun Suomen innovaatio- ja koulutusympäristö arvioidaan yhdeksi parhaista, päätämme itse leikata panostusta niihin. Tästä voisi vetää kaksi johtopäätöstä: Parempi olisi, jos kukaan ei kehuisi meitä ja että Suomi unohtaisi, mikä on avain menestykseen. Mutta juuri näitä asioita emme saa unohtaa.

Suomen panostus niihin asioihin, joilla kehitetään uutta osaamista ja uusia ratkaisuja, on laskenut selkeästi. Panostukset tutkimukseen, kehitykseen ja innovointiin ovat nykyisin alle kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. Pääministerin johtama tutkimus- ja innovaationeuvosto on asettanut tavoitteen kasvattaa osuutta neljään prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.

Mielestäni tämä on vähimmäisvaatimus. Panostukset tutkimus- ja innovaatiorahoitukseen ovat ehkäisevää työtä. On kustannustehokkaampaa satsata osaamiseen etukäteen ja nopeasti kuin korjata tehtyjä virheitä ja ajaa muita markkinoiden edelläkävijöitä takaa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme kasvattaneet kansallista innovaatiovelkaamme suhteessa verrokkimaihin. Tämäkin on velka, joka täytyy joku päivä maksaa takaisin, jos haluamme ylläpitää elintasomme.

Tekoälyn ja digitalisaation myötä korkeamman osaamisen työpaikkojen osuus tulee nousemaan merkittävästi kaikissa työtehtävissä – ei vain perinteisissä tietotöissä. Tekoäly, robotisaatio ja digitalisaatio eivät vie työpaikkoja, vaan se, että emme osaa hyödyntää niiden suomia mahdollisuuksia paremmin kuin muut. Panostaminen koulutukseen ja osaamiseen on edellytys pärjäämiselle kansainvälisessä kilpailussa. Muuten taannumme kilpailemaan vain hinnalla ja kustannuksilla, koska osaamisemme ei riitä muuhun.

Suomen elinkeinorakenne tulee olemaan erilainen vuonna 2030. Yritysrakenne, työelämä, julkinen koulutus ja tutkimuskenttä muuttuvat koko ajan. Tekoälyn ja robotisaation tuomat tuottavuushyödyt täytyy käyttää tämän muutoksen rahoittamiseen ja kiihdyttämiseen ja sitä kautta uudenlaisten työpaikkojen luomiseen.

Väitän, että innovaatiot ja osaaminen ovat Suomelle ainoa tie kasvuun ja hyvinvointiin. Tästä pitäisi puhua enemmän sekä julkisella että yksityisellä puolella. Innovaatioihin ja tutkimukseen panostamisesta tulee tehdä ”kansallinen mantra”.

Keino 1 hyvinvoinnin ja kasvun lisäämiseen: tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin panostaminen

Tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin on panostettava sekä valtion että yritysten toimesta nykyistä huomattavasti enemmän. Valtion velvollisuus on houkutella olemassa olevia yrityksiä tekemään enemmän ja tuoda myös uusia yrityksiä tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tekijöiksi. Lisäksi julkisen vallan on tehtävä oppiminen ja uuden kehittäminen houkuttelevaksi Suomessa niin suomalaisille kuin ulkomaalaisille, samalla kun elinkeinoelämän on uskallettava käyttää osaamista Suomessa ja rakentaa sen pohjalta globaaleilla markkinoilla pärjääviä liiketoimintoja.

Innovaatiot syntyvät yhdessä tekemällä. Tieto ja oppi eivät kulu jakamalla, vaan päinvastoin lisääntyvät.

Suomi on malliesimerkki siitä, kuinka köyhä maa, jolla ei juurikaan ollut luonnonvaroja, nousi kukoistukseen ahkeruudella ja kekseliäällä tavalla ja onnistui rakentamaan hyvinvointia ja kasvua. Pieni kansakunta oli koulutettava ja kaikki otettava mukaan talkoisiin. On syntynyt kasvunajureita, globaaleja yrityksiä ja osaamista. Meidän hyvinvointimme ja kasvumme perustuu koulutukseen ja teknologisiin innovaatioihin − ja yhteistyöhön.

Nykyinen keskustelu keskittyy pitkälle kuitenkin olemassa olevan kakun eli rahojen jakamiseen, vaikka keskustelun keskiöön pitäisi ottaa, kuinka leivotaan isompi ja mehevämpi kakku. Poliitikkojen tehtävä ei ole määritellä reseptiä kakulle, vaan luoda edellytykset sen leipomiseen. Elinkeinoelämä ja tutkimuskenttä osaavat yhdessä valita menetelmät ja teknologiat, joilla yhteiskunnan kannalta relevantteja kysymyksiä lähdetään ratkomaan.

Vielä 1980-luvulla T&K-kentässä ja elinkeinoelämässä asiat nähtiin kokonaisuuksina ja arvostettiin yhteistyötä. Sen jälkeen kenttä on sirpaloitunut ja osapuolet yrittävät vain varmistaa omat rahoituksensa.

Meidän olisi tärkeää keskittyä jälleen laajempiin kokonaisuuksiin ja puhaltaa kansantaloutena yhteen hiileen. Business Finlandin teettämän tutkimuksen mukaan jopa 96 % innovaatioista syntyy yhteistyössä. Sooloilu ei sittenkään taida olla avain onneen. Toisin kuin ajatellaan, Piilaakso on malliesimerkki siitä, kuinka avoimesti tietoa jaetaan ja tehdään yhteistyötä, vaikka samaan aikaan kilpaillaan kaupallisilla markkinoilla.

Tyypillisesti innovaatioilla on sekä sosiaalisia että teknologisia ulottuvuuksia. Yhtenä esimerkkinä voi nostaa hoivakodit. Minusta on aivan selvää, että ihmiskontaktia ei hoivatyössä korvaa mikään. Sen tukemiseksi voidaan hyödyntää teknologiaa ja innovaatioita helpottamaan hoitajan ja hoidettavan arkea. Teknologialla on tärkeä rooli tulevaisuudessa, mutta teknologia ei ole itsetarkoitus, vaan tavoitteena on palvella ihmistä ja laajemmin yhteiskuntaa ja yrityksiä.

Tiede, teknologia ja siihen pohjautuva osaaminen ovat keinoja, joilla pyritään edistämään Suomen kasvua ja hyvinvointia. Kunnianhimoisia tavoitteita ei saavuteta, jos työkalupakista puuttuvat järeämmät välineet ja yhteinen tahtotila paremmasta tulevaisuudesta.

Keino 2 hyvinvoinnin ja kasvun lisäämiseen: ratkaisuhakuinen yhteistyö

Yhdessä tekemisen pitää olla ratkaisuhakuista ja konkreettista. Meidän on rakennettava innovaatioekosysteemejä eli laajoja yhteistyökokonaisuuksia, joihin tuodaan yhteen suuryrityksiä, start-upeja, tutkimuslaitoksia, korkeakouluja ja julkisia toimijoita. Pienenä kansakuntana meidän on tehtävä laajaa ja monipuolista yhteistyötä. Kun kakku kasvaa, viipaleita riittää kaikille.

Maailma on mahdollisuuksia täynnä – ja juuri tänään on hyvä päivä ottaa niistä kiinni!

Jaa

Vaikuttajasta

Antti Vasara

toimitusjohtaja
VTT
#innovaatiot #tutkimus
#kehitys

2 kommenttia

  1. Avatar

    Olen tasan samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Olisi kuitenkin syytä kääntää katse myös koululaitoksemme suuntaan. Mikä on kululaitostemme uudistumiskyky ilman, että menetämme pohjan perusosaamisen varmistamiseksi eri aloilla? Opiskelijoiden itseopiskelu ilman opettajien ojausta näkyy ja kuuluu kaikkialla. Opettajien aika menee hankkeita kalastellessa ja rakennellessa. Joskus tuntuu siltä, että kenttä on melkoisessa myllerryksessä. Mikä on lopuliinen tuottavuus niin koulutuksessa, kuin hankkeissa suhteessa rahaan jota niihin on laitettu? Työ- ja koulumaailma erkanevat entisestään toisistaan. Työ muuttuu nopeammin kuin koulumaailma. Osaamista uudistuksia suunniteltaessa, valittaessa ja toteutettaessa työpaikoilla voi haastaa ja kyseenalaistaa. Onko tarvittava osaaminen saatavilla ja käytössä jo suunnittelu vaiheessa? Oma näkemykseni ja kokemukseni on, että työtä ja työympäristöä ei suunnitella riittävästi huomioiden ihmisen ja teknologioiden välisiä rajapintoja suhteessa tavoitteisiin. Edelleen hoetaan 80 luvun mantraa. “Työntekijä tuntee parhaiten työn”. Unohdetaan helposti mitä eroa on , mitä työ on ja miten se tulee tehdä vs. miten yksilö tekee työn.

  2. Avatar

    Menen konkretiaan. Yritysten osaaminen digiajassa on ydinkysymys. Se syntyy tekemällä, ei puhumalla. Liiketoimintakonseptin muotoileminen ja myyntiprosessin nykyaikaistaminen ovat nyt ne avainpisteet, joissa kilpailuetu luodaan. Johtajuus, kulttuuri, osaaminen, uudet prosessit ja organisaatio muotoutuvat tekemällä. Yhdessä. Osaaminen tähän voidaan kouluttaakin melko pitkälle, mutta kun digiajan organisaatiolta vaaditaan yhä enemmän yhteisöllisyyttä ja yhdessä tekemistä ja teknologiat muuttuvat aika nopeasti, on yritysjohdolla vastuu siitä, että organisaation osaaminen on kohdillaan, Se taas syntyy tekemällä liiketoiminnan kannalta järkeviä asioita.
    Muutosjohtaminen ilman että se sisältää substanssia, jatkuvaa asiakaskokemuksen muotoilemista, on old school.

Jätä kommentti

TILAA BONFIRE.FI -UUTISKIRJE!

Saat sähköpostiisi joka kuukausi bisneselämän ajankohtaisimmat puheenaiheet ja kiinnostavimmat sisällöt!