ICT

Kintaalla ei voi twiitata

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

ATK, tietotekniikka, ICT, digitalisaatio tai mikä se nyt sitten onkaan. Helppoa se ei ole ollut ikinä.

Itselleni kaikkein vaikein paikka omaksua tätä oli 80-luvun puolivälissä. Oli juuri totuttu taskulaskimiin, jotkut innokkaimmat olivat pelanneet Commorode 64:lla. Ja sitten oli muutama tällainenkin tapaus, joka oli jopa opiskellut tietojenkäsittelyoppia. Toki silloin oltiin vasta alkumatkalla ja otettiin ensi askelia mm. opettelemalla ohjelmoimaan Pascalilla aprikoosikiisselin valmistusta yms. valtavan tärkeää.

Näin jälkeenpäin on vaikeaa uskoa, että siihen aikaan oli aluksi haastavaa hahmottaa ATK:n olevan jotakin enemmän, kuin valistunut kirjoituskone yhdistettynä taskulaskimeen.

Oli vaikeaa ymmärtää, mitä mahdollisuuksia toi uusi arkkitehtuuri, jossa henkilökohtaiset älykkäät työasemat kytkettyinä järeisiin keskustietokoneisiin toivat työpöydälle koko firman yhteisiä työkaluja. Oli hämmentävää, kun pienessä disketissä taskussa kulki mukana silmänräpäyksessä kopioitavaa ja jaettavaa dataa tietosanakirjakaupalla.

Jo tuolloin monet ikäiseni lajitoverit viittasivat kintaalla koko asialle ja syntyi legendaarinen asenne: ”mä en kuule tule ikinä tarvitsemaan tuota aateekoota”.

Jälkeenpäin ajateltuna tuon asenteen valinnalla kävi vähän samalla tavalla, kuin jos olisi ollut menossa junalla Helsingistä Ouluun, mutta Riihimäellä astuikin Lahteen menevään junaan. Sen jälkeen kaikki asemat siitä eteenpäin ovat vääriä ja perille tulee olemaan paljon pidempi matka.

Valitettavan monet eivät ole päässeet perille vieläkään.

90-luvun alkupuolella hämmästeltiin internetiä. Taas oli kohtuullisen vaikea asia hahmottaa, miten arkkitehtuuri toimii ja mitä käytännön hyötyä moisesta internetistä on. Yhteydet olivat hitaita, selaimet kökköjä ja palveluntarjontaa ei käytännössä juurikaan ollut.

Siitä huolimatta, jos vähänkään heittäytyi asian ytimeen, niin tajusi että ollaan jonkun paljon sähköpostia suuremman asian äärellä. Mutta kokonaisuuden ja mahdollisuuksien hahmottaminen vaati paljon perehtymistä, kokeiluja ja ylimääräistä panostamista opiskeluun.

Itsekin silloin ruuhkavuosien keskellä jäin lähtöjunasta ja kun 96-97 heräsin, niin ei se maailma ihan yhdessä iltayön tuntien rupeamassa auennut. Ja jälleen valtaosa yrityksien johdosta ja avainhenkilöistä viittoili kintaalla koko asialle.

Olin 1999 syksyllä puhumassa hotelli Kämpissa jossakin WAP-seminaarissa väittäen, että mobiili internet tulee vielä tämän vuoden aikana. Silloisen hitti startup-yrityksen Wapitin Mato Valtonen kuvaili, kuinka kohta parturin ohi kävellessä pystyy siitä vaan tilaamaan parturiajan itselleen kännykällä.

Heh, olimme ainoastaan reilut kymmenen vuotta edellä kehityksen realismia, mutta oikealla polulla palveluiden tulevaisuuden kehityksessä. Vaati ennakkoluulotonta sukeltamista uusiin asioihin, että oppi sen maailman logiikan ja hahmotti tulevaisuuden mahdollisuudet.

Tai sitten valitsi sen toisen tien ja viittoili kintaalla sillekin asialle.

2000-luvulla siirtonopeudet kasvoivat rajusti ja 2007 tuli iPhone. Samoihin aikoihin Zuckerberg ja pari muuta kaveria olivat tajunneet, mitä kaikki tähänastinen teknologinen kehitys voi mahdollistaa. Näin syntyivät Facebook sekä monet muut uudet palvelut.

Syntyi some. Internet 2.0. Tai miten sitä nyt silloin kutsuttiinkaan. Ja siitähän sitten repesi valtava kehitys. Asioita nopeasti adaptoivat ihmiset löysivät iPhonen ja somealustojen kautta uuden mukaansatempaavan maailman mahdollisuuksineen. Perjantaisin Kampin baarien tiskit olivat täynnä innokkaasti käsillään huitoen uusia ideoitaan selittäviä nuoria, mitä lie natiiveja tai milleniaaleja.

Taas kerran jo pitkään alan kehitykselle kintaalla viittoillut yrityseliitti hohotti nyrkkiinsä, että ei ole mitään typerämpää koskaan nähnyt.

Meidän firmassa ei somea tarvita ja Facebookin käyttö on kielletty.

Sitten kehitys vain edelleen kiihtyi ja maailma monimutkaistui. Tuli digimarkkinointi, pilvipalvelut, alustatalous, tekoäly ja vaikka mitä. Enää ei ollutkaan kyse pelkästä asenteesta vaan jo minimitason omaksuminen, soveltamisesta puhumattakaan, alkoi vaatia oikeasti todella paljon työtä ja omaehtoista panostusta osaamisen kehittämiseen.

Vuodesta 2014 lähtien julkaistussa Suomen Digibarometrissa, joka mittaa Suomen globaalia digitaalista kilpailukykyä, on vuosi toisensa jälkeen todettu, että toimintaympäristömme on maailman huippua, mutta yrityksemme sijoittuvat internetin käytön hyödyntäjinä enemmän verrokkijoukon häntäpäähän.

Uskomaton tulos Nokian kotimaassa, joka voi viestiä vain yhdestä asiasta: yritysjohto ei ole vieläkään herännyt siihen, että se ATK sitten tuli ja pysyy?

Tietyiltä osin tämä ei pidä paikkaansa, lähes kaikki suurimmat suomalaiset (pörssi)yritykset ovat globaaleja edelläkävijöitä ja Suomessa on lukuisa joukko maailmanluokan osaajia. Isojen ja kansainvälisessä liiketoiminnassa olevien yrityksien on ollut pakko sopeutua ja uudistua. Ja pääosin ne ovat onnistuneet siinä.

Mutta sitten on murheellisen suuri joukko pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka eivät ole ymmärtäneet, että valtaosa uuden ajan kilpailussa menestymisestä linkittyy enemmän tai vähemmän digitaalisten mahdollisuuksien hyödyntämiselle. Enää ei ole varaa viitata kintaalla.

Nämä yritykset eivät tunnu tajuavan kolmea perusasiaa: vaarallisin kilpailija ei ole enää oman toimialan naapurin Kolehmainen, vanhalla osaamisella ei pärjää uudessa kilpailussa ja kaikki kylän parhaat nuoret eivät välttämättä enää halua juuri meille töihin.

Useimmilla aloilla kovimmat kilpailijat ovat pilvessä pelaavia alustatoimijoita. Niillä on uutta digitaalista osaamista ja niiden työnantajamielikuva houkuttelee parhaimpia nuoria tekijöitä.

Mutta monien näiden perinteisten yrityksien omistajat, hallitus tai päättäjät ovat juuri noita koko elämänsä ATK:lle kintaalla viitanneita ihmisiä. Päättäjiä, keneltä puuttuu henkilökohtaisen kokemuksen tuoma perspektiivi hahmottaa liiketoimintaansa uusien digitaalisien mahdollisuuksien perspektiivistä.

Jos on 30 vuoden aikana lyönyt laimin joka muutosvaiheen oppimisen ja soveltamisen käytännön tekemiseen, niin voi olla hyvin vaikeaa päästä enää kärryille.

Kintaalla pystyi viittaamaan, mutta sillä on hyvin vaikeaa twiitata.

Jaa

Vaikuttajasta

Tuomo Luoma

Toimitusjohtaja, yrittäjä
Hall.pj. Verkkoteollisuus ry
#DIGITRANSFORMAATIONJOHTAMINEN
#TYÖELÄMÄNMUUTOS

Jätä kommentti