Kohti kansainvälistä onnellisuuden päivää

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Normaalisti vuodenvaihde ei merkitse minulle paljoa. Joululomaa on pari päivää tai viikko, ja viimeistään loppiaisen jälkeen on sama hööki päällä kuin ennenkin. Siinä ei useinkaan jää tarpeeksi aikaa pysähtyä ja reflektoida. Olenkin aina ajatellut, että ainakin Suomessa ja talouselämässä uusi vuosi on heinäkuussa. Useamman viikon loma ja mökkeily tuovat tarvittavan irtioton arjesta. Ajatus kirkastuu ja syyskauteen mennään uusilla aivoilla.

Kulunut vuosi on ollut erilainen. Maaliskuusta alkaen olemme eläneet poikkeusoloissa. Ensin epätietoisina, sitten epätietoisina ja rajoitusten alaisina. Vaikka kesällä saimme pienen hengähdystauon, oli sekin epävarmuuden värittämä ja syksy vyöryi päälle melko voimakkaasti.

Olen itse saanut seurata talouden murrosta läheltä kahden lääkärikeskuksen markkinointi- ja viestintäjohtajana, markkinointitoimiston ja terveysteknologiatukkurin hallitusten puheenjohtajana, sekä yhden kansalaisjärjestön hallituksessa.

Ei ole ollut helppoa. Ainakaan niissä hetkissä, kun samanaikaisesti oli viisi lasta kotona, joista kolmelle täytyi pitää etäkoulua ja kahdelle etäpäiväkotia.

Rauhoittumisen aikaa

Keväällä hiekkalaatikon ympärillä ja puistoissa tuntui, että lapsiperheiden vanhempien elämän suurin ongelma on se, että lapset häiritsevät työntekoa. Nuorilla aikuisilla pahinta tuntui olevan kotibileiden peruuntuminen ja se mistä saada uutta materiaalia instagram-feediin nyt, kun Balille ei pääse. Oikeat ongelmat olivat kuitenkin ihan muualla, työn kuormittavuuden polarisoitumisessa, yksinäisyydessä ja kotiväkivallassa.

Tänä vuonna koin joulurauhan julistuksen olevan merkittävämpi asia kuin koskaan ennen. Nyt todella on aika levätä – ja rauhoittua.

Minä ainakin olen unohtanut arjessa, että Suomi voitti viime keväänä kolmannen kerran peräkkäin vuoden onnellisimman maan tittelin. Tosin olen myös unohtanut hirmuhallitsijat useassa Afrikan maassa, Intian ilmansaasteet ja Pohjois-Korean autoritaarisen valtion.

Onnellisuuden päivä

Kansainvälinen onnellisuuden päivä on maaliskuun 20. päivä. Sen tavoitteena on huomiomme keskittäminen onnellisuuden ja hyvinvoinnin tärkeyteen kansainvälisessä kehityksessä. Pitäisihän onnellisuuden olla ihmisten keskeisimpiä pyrkimyksiä, ja yhteiskuntien rakentua tämän pyrkimyksen ympärille.

Maailma voi näyttää aika erilaiselta maaliskuussa 2021, kuin vuotta aikaisemmin. Korona tuskin on nujerrettu, luemme edelleen päivittäisten tartuntojen määristä. Mutta tulevaisuus näyttänee kirkkaammalta.

Nyt ei ole aika kyynistyä, eikä käpertyä. Eikä antaa ahdasmielisyyden ja ahdasmielisten voittaa. Hyvinvointi on suhteellista ja vuodesta 2021 voi tulla elämämme paras. Kun vain osaamme säilyttää kaiken sen hyvän, mitä vuosi 2020 on ajatteluumme tuonut, ja ottaa samalla avosylin vastaan kaiken sen, minkä tämä vuosi meiltä hetkellisesti vei.

Haluaisin, että kansainvälinen onnellisuuden päivä 20.3.2021 olisi suuri juhlapäivä. Jotta voimme aidosti juhlia sitä, meidän tulee muistaa, että päätavoitteet ovat kaiken tämän koronahässäkän keskellä säilyneet. Pääsemme kohti entistä parempaa onnellisuutta vain pyrkimällä kestävään talouskasvuun, auttamalla toinen toistamme ja olemalla avoimia kaikkia ihmisiä ja kansoja kohtaan.

Onni syntyy luottamalla

Heikki Aittokosken kirjassa Onnellisten Saari hän tekee matkaa etsien maanpäällistä utopiaa. Rakennuspalikoita löytyy niin Botswanasta, Costa Ricasta, kuin Yhdysvalloistakin. Tärkeä huomio on siinä, mikä ei luo onnellisuutta: ”Ahneus ja itsekkyys ovat onnellisen yhteiskunnan suurimmat esteet, ne aiheuttavat kuolemaa ja tärvelevät elämää”.

Suurin mahdollinen onni syntyy luottamalla toinen toiseemme. Koronan väistyttyä on jälleen aika murtaa muurit, jotka rajoillemme rakensimme. Ahdasmielisyys ja minä ensin -ajattelu ei tuo onnea muille, mutta ei se tuo sitä lopulta itsellekään.

Jaa

Vaikuttajasta


markkinointi- ja viestintäjohtaja
Aava
#markkinointi
#storytelling

Kommentointi on suljettu