Bonfire.fi

Koulu ennen ja nyt – mitä taitoja tarvitsemme 20 vuoden päästä?

tietoturvasta

Muutama vuosikymmen sitten koulu oli paikka, johon oppilaat menivät istumaan ja vastaanottamaan tietoa. Matematiikan tunnilla opiskeltiin matematiikkaa ja teknisen työn tunnilla käsitöitä. Kuten piparimuottien tekoa: opettaja antoi malleja erilaisista muoteista ja neuvoi, miten peltiä leikataan, taivutetaan ja kolvataan. Oppilaan lopputuotos muistutti opettajan antamaa mallia enemmän tai vähemmän – lapsen valtasi ylpeys tai pettymys ja se oli siinä.

Vierailin Yli-Iin koululla HP Learning Studion avajaisissa ja se sai minut pohtimaan tulevaisuuden opiskelua ja teknologian roolia siinä.

Koulujen tehtävä on aina ollut valmistaa lapsia ja nuoria aikuisuuden vaatimuksiin. Työn vaatimukset ovat nyt kovin erilaiset kuin muutama vuosikymmen sitten, ja teknologia muuttaa työtä eri tavoin edelleen. 20 vuotta sitten työelämässä vaikkapa faksin käyttö oli vielä relevanttia osaamista, kun taas videopelit miellettiin harrastushömpäksi. Nyt faksia ei tarvitse kukaan, mutta e-urheilija on oikea ammatti.

Tiedämme jo, että tietokoneet tulevat jatkossakin korvaamaan monia työtehtäviä tekoälyn, robotiikan ja automaation ansiosta. Koneet eivät toki jätä ihmisiä työttömiksi, mutta työnkuvia ne muuttavat. Miten varautua tulevaisuuteen, joka tuntuu olevan rajattomien mahdollisuuksien kenttä? Miten voimme opettaa tuleville sukupolville tulevaisuuden taitoja, kun emme edes itse tiedä, millaisia töitä kahdenkymmenen vuoden päästä on tarjolla?

Uudenlainen ajattelu joustaa ja mukautuu

Yksittäisten taitojen opettamisen sijaan tärkeämpää onkin kehittää oppilaiden ajattelua. Puhutaan 2000-luvun neljästä kyvystä, joiden ansiosta on helppo sopeutua muuttuviin tilanteisiin:

  1. Kriittinen ajattelu – ongelmanratkaisu, relevanttien kysymysten esittäminen ja faktojen erottaminen mielipiteistä ovat nettiajan tärkeimpiä taitoja.
  2. Luovuus – laatikon ulkopuolelta löytyvät yleensä ne toimivimmat ratkaisut ja parhaat ideat, ja yrittäminen ja erehtyminen ovat tärkeä osa mitä tahansa prosessia.
  3. Yhteistyö – kun huomaa, että muut eivät välttämättä ajattele asioista samalla tavalla, oivaltaa, että omat ajatukset ovatkin arvokkaita ja esittämisen arvoisia, vaikka tehtävässä päädyttäisiinkin tekemään oman ehdotuksen vastaisesti.
  4. Kommunikaatio – ylläolevat taidot ovat melko turhia, jos ajatuksiaan ei osaa jakaa muiden kanssa.

Oleellisinta on käyttää näitä neljää taitoa yhdessä, jolloin rohkaistaan oppilaita etsimään itse oikeita vastauksia sekä kertomaan niistä muille vakuuttavasti ja toisten ajatukset huomioiden.

Kouluissa höyrytään nykyään myös kirjainyhdistelmästä STEAM: science, technology, engineering, arts & math. Ideana on antaa oppilaiden kokeilla, keksiä ja tutkia itse. Erillisten oppituntien sijaan projekteissa ammennetaan monialaisesta tekemisestä. Suomen uusi opetussuunnitelma kannustaa opetukseen, jossa oppilas pääsee kehittämään omia ratkaisuja ongelmiin valmiiden tehtävämuottien ja vain yksi vastaus voi olla oikein -tyyppisten tehtävien sijaan.

Tässä teknologia astuu luokkahuoneeseen. Tietokoneet eivät ole jotakin, jota on hyödynnettävä opetuksessa, koska ”se on tätä päivää”. Sen sijaan teknologian avulla voidaan luoda aidosti uudentyyppisiä oppimiskokemuksia ja parempaa kommunikaatiota opettajan ja oppilaiden välillä.

Juhlitaan erilaisuutta!

Vuosikymmeniä on tiedostettu, että eri ihmiset omaksuvat tietoa eri tavoin. Yleisesti hyväksytyt oppimistyypit ovat:

Erilaisten oppimistyyppien tunnistamisesta huolimatta opettaminen on keskittynyt pitkälti kuuntelemiseen ja kirjoittamiseen. Teknologian avulla muutkin puolet voidaan vihdoin saada luontevasti luokkahuoneisiin ja jopa yhdistellä useampaa metodia samanaikaisesti. Harva oppilas on pelkästään vaikkapa kinesteettinen oppija, joten suurin osa hyötyy monikanavaisesta opetuksesta. Erilaiset oppimismetodit myös avaavat uusia näkökulmia tuttuun asiaan.

Oppilaat ovat tietysti persooniltaan ja osaamisvahvuuksiltaan muutenkin erilaisia, ja teknologia mahdollistaa onneksi yksilöllisen opetuksen. Esimerkiksi ujoutta pidettiin aiemmin ominaisuutena, josta olisi ollut suotavaa oppia pois. Nyt introvertti oppilas voi esittää opettajalle kysymyksiä tietokoneen välityksellä ilman, että tarvitsee viitata koko luokan edessä. Lukivaikeuksista kärsivä voi olla huippu video- ja kuvatehtävissä ja kartuttaa sitä kautta luottamusta omaan osaamiseensa.

Nykykoulussa oppilas saattaa yhä saada tehtäväkseen piparimuotin teon. Ensin hän voi pohtia, minkämuotoinen pipari olisi hauska, sitten sitä, millainen muotti toimii parhaiten, jottei pipari pala tai murene. Omaa ideaa voi jalostaa pallottelemalla sitä muiden kanssa. Muotin ääriviivat voi hahmotella tietokoneen piirtoalustalla ja mallintaa siitä kolmiulotteisen objektin pyörimään ruudulle. Tarvittavien muokkausten jälkeen oppilas tulostaa proton 3D-printterillä. Leivontakokeilun päätteeksi muotti saa arvion luojaltaan: toimiko se odotetusti vai olisiko jotakin syytä vielä muuttaa?

Parhaimmillaan yksi piparimuotti ja muutama tekninen värkki luokkahuoneessa opettavat tiedonhankintaa, luovuutta, yhteistyötaitoja, kommunikaatiota sekä omien virheiden hyväksymistä ja korjaamista. Konkreettisemmin tehtävä näyttää, miten prosessit etenevät ideasta suunnitteluun ja toteutuksesta testaukseen. Samalla oppilas pääsee kuuntelemaan ja kertomaan, hahmottamaan suunnitelmaa visuaalisesti ja tekemään käsillään. Aika temppu!

tietoturvasta

Jarkko Huhtaniitty

HP Suomi

toimitusjohtaja

Lisää vaikuttajalta Jarkko Huhtaniitty


Lisää kategoriasta Tulevaisuus