Koulujen seuraava normaali: XR:ää ja yksilöllistä hyvinvointia

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Viime viikkojen keskustelut siitä, pitäisikö koulujen siirtyä etäopetukseen vai ei, ovat osoittaneet, miten alkuvaiheessa suomalaiskoulujen digiloikka vielä on.

Tällä hetkellä laissa määrätään, että peruskoulu on järjestettävä lähiopetuksena. Tähän tarvittaisiin nopeasti muutos, sillä moni hyötyisi etäkoulusta muulloinkin kuin korona-aikaan. Esimerkiksi syrjäseuduilla asuvien oppilaiden arki helpottuisi, kun koulukyytipyöritys jäisi pois. Etäkoulussa voi lisäksi tutustua ikätovereihin, joihin ei omalla kylällä välttämättä törmäisi, ja opettajakin voi opettaa mistä haluaa.

Sillä halusimmepa tai emme, pienille paikkakunnille ei aina saada koulutettuja opettajia, jos lapsiakin on kunnassa vain muutama. Tulevaisuuden realiteetti on se, että etäkoulu on joillekin ainoa vaihtoehto, eikä sen tarvitse tarkoittaa jotenkin huonompaa opetusta. Oppiminen on jo sijaintiriippumatonta – miksei koulukin siis olisi?

Oppiminen on sidottu teknologiaan

Etäkoulun mahdollistaa vain tekniikka. Tarvitaan ainakin tietokone sekä video- ja ääniyhteys. Muutaman vuoden päästä opetuksen perusvälineistöön kuuluvat myös XR-laitteet. XR eli extended reality viittaa virtuaalitodellisuuteen (VR), lisättyyn todellisuuteen (AR) sekä kaikkiin niihin teknologian mahdollistamiin todellisuuksiin, joita emme vielä edes tunne.

Virtuaalimaailmassa ei ole ulkoisia häiriötekijöitä, joten opiskeltavaan asiaan on helpompi keskittyä.

Virtuaalitodellisuuden hyödyntäminen voi konkretisoida oppilaalle vaikkapa maantiedon tehtävät, kun pääsee kurkistamaan tulivuoren kraatteriin tai kävellä sulavalla jäätiköllä. Samalla on tilaisuus hyödyntää matematiikkaa: jos sulamisvauhti on tämä, kauanko kestää, että jäätikkö katoaa kokonaan? Samaan tehtävään voidaan lisätä myös kuvaamataitoa, biologiaa, kemiaa, fysiikkaa ja vaikka historiaa. Monitieteisyys on tulevaisuuden osaamisessa yhä suuremmassa roolissa, joten oppiaineiden luova yhdistely on hyvä aloittaa jo peruskoulussa.

Monelle asiat jäävät paremmin päähän ja hahmottuvat suuremmiksi kokonaisuuksiksi, kun asioita pääsee kokeilemaan itse sen sijaan, että tietoa päntättäisiin vain kirjasta. Lisäksi VR-maailmassa opiskelun etu on sen immersiivisyys: kun oppilas uppoutuu virtuaalimaailmaan kaikilla aisteillaan, on keskittyminen käsillä olevaan tehtävään kokonaisvaltaisempaa.

Tähän mennessä VR-kypärien koko ja hinta ovat rajoittaneet niiden yleistymistä opetuskäytössä, mutta ne kevenevät ja halpenevat nyt kovaa vauhtia, joten pian niitä tullaan näkemään yhä useammassa koulussa. Sitä varten tarvitaan lisää VR-sovelluksia.

Koska teknologia on niin suuressa roolissa lähitulevaisuuden kouluissa, ei Suomea parempaa paikkaa opetusteknologioiden kehittämiseen ole: meillä on jo pedagogista huippuosaamista ja sovelluskehittäjien huippuosaamista – nyt nämä tarvitsee enää yhdistää. Mahdollisuudet seuraavaksi suureksi suomalaiseksi vientituotteeksi ovatkin jo käsillä, sillä tammikuussa avataan Helsinki Education Hub, joka kokoaa yhteen opetuspuolen startupit, akateemiset tutkijat, oppilaat ja opettajat. Toivottavasti näemme pian runsaasti hyviä uusia sovelluksia XR-opetuksen avuksi!

Ei unohdeta ihmistä

Lapset omaksuvat uusia tekniikoita melko nopeastikin, kun taas aikuisilla eli opettajilla tekninen itsetunto vaatii joskus hieman enemmän perehtymistä. Kun halutaan tehdä kunnolla, niin edellytetään kunnollista opastusta, eikä siinä ole mitään väärää. Toisinaan paras tapa uuden tekniikan opetteluun on kuitenkin avoin suhtautuminen ja rohkea kokeileminen: mitä tapahtuu, jos teen näin? Aikuisellekin tekee joskus hyvää heittäytyä tutkimaan teknologian tarjoamia mahdollisuuksia epäonnistumisia pelkäämättä!

Oleellista teknologian opetuskäytössä on kuitenkin se, että se integroidaan opetussuunnitelmaan. Teknologia ei saa jäädä joksikin erilliseksi digitaaliseksi laboratorioksi, jota mennään erikseen ihmettelemään, sillä sitä se ei ole oikeassa elämässäkään. Toivon mukaan jo pian koittaa se vaihe, jossa pääsemme eteenpäin itse laitteiden käytön opettelusta sen pohtimiseen, millä tavalla hyvinvoinnista – esimerkiksi sosiaalisista suhteista ja ergonomiasta – pidetään huolta myös kaikkien teknisten hienouksien keskellä.

Vaikka esimerkiksi koodaaminen ja 3D- tai VR-suunnittelu ovatkin konkreettisesti sellaisia taitoja, joita tulevaisuuden työelämässä tarvitaan, on kouluihin tuodulla teknologioilla tärkeämpikin rooli kuin vain laitteiden toimintaan perehdyttäminen: herättää uteliaisuutta, niin oppilaissa kuin opettajissakin. Vain utelias mieli keksii ja kehittää uutta.

Sen lisäksi laitteet kuin varkain opettavat yhteistyö- ja tiedonhakutaitoja. Kun yksi oppilas muovaa vaikkapa savesta kissan, toinen skannaa sen ja kolmas tulostaa sen 3D-tulostimella, hahmottuu valmistuksen ja suunnittelun ketju uudella, konkreettisella tavalla.

World Economic Forumin mukaan 65 % tämän päivän ekaluokkalaisista päätyy aikuisina ammatteihin, joita ei vielä ole olemassakaan. Seuraavaan normaaliin voi valmistautua vain opettamalla itsenäistä ajattelua ja uuden kohtaamista. Onneksi meillä Suomessa on siihen maailman parhaat opettajat!

 

 

Jaa

Vaikuttajasta


toimitusjohtaja
HP Suomi
#kestäväkehitys
#tulevaisuus

Kommentointi on suljettu