Kriisiviestintää – vai luottamusviestintää?

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Kriisi on ilmiö, joka on tullut jäädäkseen. On hyvin vaikea sanoa, onko kyse siitä, että yhä useammin yhteiskunta- ja yrityselämässä toimitaan tuomittavasti – vai siitä, että yhä useammin siitä jäädään kiinni. Vai siitä, että koska sosiaalista ja perinteistä mediaa ei tue mikään niin mehevästi kuin reaktioita generoiva kriisi, niitä tehtaillaan entistä tarmokkaammin.

Ymmärrettävästi myös kriisiviestintä yleistyy. Olen itse ollut viestintäalalla vuodesta 1996 ja nähnyt monta kriisiviestinnän uutta tulemista sekä vastannut lukemattomista kansainvälisten ja kotimaisten brändien kriisiviestinnän valmennuksista.

Kriiseihin valmistautumisen iso aalto lähti aikanaan lääketeollisuudesta, mikä on pitkään ollut tiukasti säännelty ala ja myös median valvonnan alla. Kun on kyse ihmisten terveydestä, ollaan perusarvojen äärellä, eikä millainen tahansa viestintä tule kyseeseen. Terveyden aiheissa suurta yleisöä ei voi johtaa mielikuvien varassa, vaan viestinnän tulee olla läpikotaisesti mietittyä, perusteltua, oikein kohdennettua ja faktoihin perustuvaa. Siispä tiplutkin ovat olleet herkässä ja kriisiviestinnän tarve ilmeinen.

Kriisiherkkiä toimialoja on ollut kautta aikain lukuisia muitakin mutta nykyisin tuntuu, ettei kukaan ole kokonaan turvassa. Mainekohu syntyy toimialasta riippumatta yhdestä harkitsemattomasta möläytyksestä sekunnissa, ja jopa kriisiviestinnän ammattilaiset kompastelevat osaamisalueellaan.

Olemme kaaoksen tiellä, kriisi on kroonistunut.

Vaikka kriisiviestintä kuuluu ydinosaamiseeni ja sitä ihan mielelläni teen, en voi olla miettimättä, että ehkä kriisiviestinnän sijaan pitäisikin alkaa puhua luottamusviestinnästä. Se on viestintää, joka ohjaa toimimaan ja kertomaan toimistaan siten, ettei kriisejä synny.

Sillekin on omat käytänteensä ja ajattelutapansa, mutta ennen kaikkea se on arvoista kumpuava asenne. Se on hyvin yksinkertainenkin viestinnän laji: vaatii ainoastaan avoimuutta ja rehellisyyttä. Virheettömyyttä se ei sen sijaan edellytä.

Luottamus on Edelmanin vuotuisen Trust Barometer -tutkimuksen mukaan hyvin herkästi muuttuva kohteen ja arvioijan välinen tila, johon ei tempuilla eikä tempauksilla voi vaikuttaa. Tarvitaan jotain syvällisempää – ennen kaikkea edellä mainittua rehellisyyttä ja tavallista, hyvää ihmisyyttä. Hieno esimerkki luottamusta luovasta johtamisesta on Uuden-Seelannin pääministeri Jacinda Ardern, joka sai oman maan kansalaiset mukaan pandemiatalkoisiin luottamusta luovalla viestinnällä. Ei mahtavilla puheilla, vaan luonnikkaalla läsnäololla ja jutustelulla somessa. Olemalla ihminen ihmisille.

Joku voi kysyä, onko kenelläkään varaa olla täysin rehellinen ja avoin. Vastaan siihen, että niillä, joilla ei ole varaa kriiseihin, on. Kriiseistä toivutaan parhaassa tapauksessa ajan kanssa – luottamusviestinnällä varmistetaan, ettei niitä koskaan tapahdukaan.

Nina Alivirta
liiketoimintajohtaja, luottamusviestijä
Pilgrim, Edelman Affiliate
nina.alivirta@pilgrim.fi

 

Jaa

Vaikuttajasta

Nina Alivirta

Vastuuviestinnän asiantuntija, osakas
Pilgrim Oy, Edelman Affiliate
#Vastuuviestintä
#Luottamus

Jätä kommentti