Luova tauko 3/14: Kolme näkökulmaa luovuuteen

Alussa on yleensä havainto. Se voi tulla uutisesta, jonka lukee, kuvasta, jonka näkee, tai ilmiöstä, jonka havaitsee kasvavan yhä laajemmalle niin, ettei siltä voi enää sulkea silmiään.

Sen jälkeen voi kulua pitkäkin aika. Joskus kuukausi, joskus vuosi, toisinaan kymmenen. Tai sitten jo seuraavaan aamun mennessä on selvää, mitä tulee tehdä.

Silloin nostaa luurin, soittaa kuvaajalle ja sanoo: Se alkaa tomaatista. Tomaatti on kaiken alku, siitä lähdetään.

1. Luota havaintoon

Näin kuvaa Paratiisi – kolme matkaa tässä maailmassa –dokumenttielokuvansa syntyä ohjaaja ja kirjailija Elina Hirvonen kirjassamme Luova tauko – Löydä oma tapasi elää (2018). Hänen mielestään luomisen lähtöpiste on aina tavalla tai toisella havainto.

Kun havainto alkaa vaivata, siihen on syytä luottaa. Sen jälkeen sitä kannattaa lähteä tutkimaan.

– Vuonna 2005 alkoi tulla uutisia, että Euroopan rajoille kuolee ihmisiä. Mietin, miten sitä voisi käsitellä elokuvassa.

Samaan aikaan Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä oli juttu Espanjan vihannesviljelmistä, joilla oli töissä paperittomia siirtolaisia.

– Luettuani jutun menin ystäväni luo syömään. Hän kertoi, että oli miettinyt kaupassa, voiko espanjalaisia tomaatteja ostaa. Tajusin, että tomaatti, tässä se on! Dokkari alkaa tomaatista.

2. Irtaudu säännöistä

Luovan prosessin toinen askel on Elinan mukaan säännöistä irtautuminen. Kirjoittamisessa sääntöjä on vähän ja niitä vähiäkin rikotaan.

– Aika eri tilanne kuin lentokapteenin tai aivokirurgin työssä, Elina virnistää.

Sääntöjen rikkomisessa auttaa uteliaisuus. Kun asioihin suhtautuu uteliaana, ohjeita ei voi aina välttämättä noudattaa.

– Luovuus on loppujen lopuksi ratkaisujen hakemista erilaisiin arjen tilanteisiin, esimerkiksi miten saat uhmaikäisen pukemaan. Ilman luovuutta kukaan meistä ei selviäisi, Elina summaa.

3. Sure häviö – ja jatka

Elokuva-alalla vain murto-osa hankkeista menee läpi. Käsikirjoitusten hiomiseen ja projektien valmisteluun käytetään valtava määrä aikaa ja osaamista, välillä sydänvertakin, ja silti kaikki hankkeet eivät etene tuotantoon.

Kun hylsy tulee, se on kova paikka. Siitä on kuitenkin noustava. Elinan mukaan vain ne, jotka pystyvät nousemaan takaiskuista, pärjäävät.

– Minulla on sellainen sääntö, että jos apurahaa ei tule tai käsikirjoitus ei mene läpi, niin yhden päivän saa itkeä. Vain yhden. Sen jälkeen on jatkettava, Elina nauraa.

Mitä kuka tahansa meistä voisi soveltaa omaan työhönsä dokkarimaailman lainalaisuuksia?
1. Ei kannata toimia mututiedon varassa, vaan tutkia asiat havaintojen pohjalta.
2. Suurin osa säännöistä on tehty rikottaviksi. Ainakin niitä kannattaa kyseenalaistaa.
3. Epäonnistuminen on vain askel kohti onnistumista. Tappion tultua kääri hihat ja jatka töitä.

Millainen on Sinun luova prosessisi?

Jos olet kiinnostunut lukemaan, millainen on Elina tapa kirjoittaa romaaneja, löydät siitä tarkan kuvauksen Luova tauko –kirjasta.

Maaretta Tukiainen

Moodit Oy

Kirjailija ja muutosvalmentaja

Maaretta Tukiainen on tietokirjailija, muutosvalmentaja ja puhuja, joka uskoo elinikäiseen oppimiseen ja pienten ihmeiden aikaansaamiin suuriin muutoksiin. Vuonna 2019 häneltä ilmestyivät kirjat Tärkeintä tänään. Näin saat vähemmällä enemmän, työkalukirja Tänään (yhdessä Sonja Eidin kanssa) sekä Tiimiäly. Opas muuttuvaan työelämään (yhdessä Ilona Hiilan ja Ida Hakolan kanssa).