Luovuus on kuollut – kauan eläköön luovuus!

Nando Malmelin

Luovuuden merkityksestä talouselämälle keskusteltiin aktiivisesti 2000-luvun alussa. Kun tietoperustainen talous kehittyi vuosituhannen vaihteessa, luovuus, innovatiivisuus ja uudet ideat koettiin tärkeiksi tekijöiksi kestävästi menestyvässä liiketoiminnassa.

Luovuus ja innovaatiot nostettiin esimerkiksi Euroopan unionin teemavuoden aiheeksi. Sen tavoitteena oli tuoda esiin luovuuden merkitystä, niin ihmisten arkielämässä, kuin myös osana yhteiskunnallista ja taloudellista kehitystä.

Kykyä luovaan ajatteluun ja toimintaan pidettiin yritysten kilpailukyvyn ja kasvun lähteenä sekä yhteiskunnallisen kehityksen ajurina.

Tästä ajatuksesta oltiin varsin yksimielisiä. Sen sijaan siitä, miten luovuutta hyödynnetään käytännössä, oli vähemmän perusteltuja näkemyksiä tai luovia ideoita.

Monille tuntui riittävän ajatus, että luovuus olisi itsestäänselvyytenä hyödyllistä kaikenlaisille ihmisille, työyhteisöille ja yrityksille.

Luovuus oli kaikkien suosikki. Sitä tarkasteltiin hyvin harvoin kriittisesti tai kyseenalaistaen. Luovuutta ei laitettu koville, siltä ei vaadittu perusteluja. Samalla kylvettiin luovuuden rappion siemenet.

Luovuuden rooliksi jäi toimia romanttisen mitäänsanomattomana korusanana, jota käytettiin idealistisen hyväntahtoisesti.

Tarvitsemmeko luovuutta terminä?

Entä nyt? Tarvitsemmeko luovuuden käsitettä 2020-luvulla? Ja miksi?

Entä jos luovuus onkin vain ontoksi kaiverrettu käsitteellinen rakennelma, jolla on itsepintaisesti, mutta epäonnistuneesti yritetty kuvata inhimilliseen uteliaisuuteen ja kekseliäisyyteen liittyviä ilmiöitä?

Ehkä luovuuden käsitteellä on yritetty selittää niin laajaa joukkoa erilaisia ilmiöitä, että se ei ole käytännössä enää aikoihin tarkoittanut mitään erityistä? Entä jos luovuuden käsitteestä on pidetty kiinni lähinnä sen takia, että ihmiset rakastavat ajatusta luovuudesta ja siitä, että osa meistä olisi erityisen luovia?

Myös luovuus-sanan johdannaiset ovat usein olleet pikemminkin huomiohakuisia iskulauseita tai hallinnollisia kategorioita, kuin käyttökelpoisia määreitä. Esimerkiksi taloussosiologi Richard Floridan näyttävästi lanseeraamaa ”luova luokkaa” ei käytännössä ollut olemassa. Samaa koskee luovia toimialoja: ne eivät ole sen luovempia kuin muutkaan toimialat.

Entä luovat toimenkuvat? Lähes kaikissa luoviksi ajatelluissa työtehtävissä on runsaasti toistoa ja rutiinia. Vastaavasti lähes kaikissa rutiininomaisiksi mielletyissä töissä käytetään luovaa ajattelua jatkuvasti kaikenlaisten ongelmien ratkaisemisessa. Luovuuden ammattilaisilla ei ole – eikä ole koskaan ollut – yksinoikeutta luovuuteen.

Luovuuden hyveet käyttöön

Onko luovuudella sitten tulevaisuutta? Miksi meidän pitäisi vielä olla kiinnostuneita luovuudesta?

Luovuutta ei terminä erityisesti tarvita, sen käyttämisestä on usein enemmän haittaa kuin hyötyä. On kuitenkin selvää, että kun ammattilaiset ja organisaatiot pyrkivät uudistumaan radikaalisti, inhimillisen luovan ajattelun perinteiset hyveet ovat yhä tärkeämpiä.

Kyseenalaistaminen, ennakkoluulottomuus, kriittinen ajattelu, uteliaisuus ja kokeileminen ovat kaiken uutta luovan toiminnan ehtoja. Siksi ne ovat merkittävimpiä tulevaisuuden työelämätaitoja, joiden kehittämiseen on panostettava laajasti.

Nando Malmelin

Head of Renewal / Managing Partner

Capful / Grow Partners

Valtiotieteiden tohtori Nando Malmelin on johdon konsultti ja valmentaja, joka tunnetaan luovuuden, uudistumisen ja johtamisen asiantuntijana. Hän johtaa uudistumista strategiatoimisto Capfulissa sekä toimii partnerina ja valmentajana Grow Partnersissa. Hän on myös viestinnän dosentti Helsingin yliopistossa. Aikaisemmin hän on työskennellyt esimerkiksi strategisen muutoksen työelämäprofessorina VTT:llä, Professor of practice -toimessa Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun johtamisen laitoksella sekä kehitysjohtajana ja johtoryhmän jäsenenä mediayhtiö A-lehdissä. Lisäksi hän on toiminut vierailevana professorina University of Technology Sydneyssä Australiassa. Malmelin on julkaissut lukuisia kirjoja sekä palkittuja artikkeleita kansainvälisissä journaaleissa. Hänen viimeisin kirjansa on nimeltään ”Radikaali uudistuminen – miten johtaa murroksessa”. Hänen uusi kirjansa ”Avoimuus uudelle – tulevaisuuden avaintaito” ilmestyy keväällä 2023.