Turmiollinen someraivo rapauttaa keskustelukulttuurin ja tukahduttaa ihmisen kasvumahdollisuudet

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Someraivo. Kaikki lähtee siitä, että joku, yleensä hyvin etäisesti julkisuudesta tuttu henkilö, kirjoittaa puolihuolimattomasti pureskellun mielipiteensä julki, jonka seurauksena joku tuohtuu. Alkaa tuohtumisten ketju, joka päätyy iltapäivälehtien otsikkotasolle.

En voi sietää keskustelukulttuurimme rapautumista. Elämme vielä kehittymättömässä sosiaalisen median maailmassa, jossa yksikin varomaton lause, jonka voi käsittää väärin, käsitetään väärin, jonka myötä se saa murskaavan tuomion.

Eikä tämä koske pelkästään ensireaktioita tai kirjoituksia, joita ei ole mietitty loppuun asti, vaan myös perusteluja mielipiteitä. Vastapuolen ymmärtäminen, tai jopa siitä oppiminen, näyttää puuttuvan kokonaan.

Opimme ihmisinä parhaiten olemalla rikastavassa vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa, myös eri mieltä olevien. Itse uskon olevani lähes aina valmis muuttamaan mielipidettäni, mikäli saan keskustella älykkäästi ja ilman vahvoja tunnereaktioita kanssani eri mieltä olevien kanssa. Mutta en usko, että muutan kovinkaan helposti kantaani toisen osapuolen osoittaessa minun mielipiteeni vääräksi mahdollisimman loukkaavalla tavalla. Silti tätä keinoa tunnutaan viljelevän nykyään yhä enemmän, purevasti ja ilkkuen.

Eikä tämä turmiollinen tapa keskustella ole pelkästään sosiaalisen median ilmiö. Somekeskustelut eivät ole ulkomaailmasta erillisiä, ne ovat osa sitä. Pelottavinta on, että tämä saattaa opettaa kokonaiselle sukupolvelle tavan karjua mielipiteitään, purkaa pahaa oloaan tavalla, joka ei edistä meitä kasvamaan ja kehittymään ihmisenä.

Kasvu ei voi tapahtua ilman anteeksiantoa tai itsemyötätuntoa. Jos meille ei anneta mahdollisuutta oppia virheistämme, emme voi kasvaa ihmisinä tai ihmiskuntana. Kaikki jää talteen. Kun kaivamme esiin jotain hölmöyttä, jonka joku on laittanut sosiaaliseen mediaan viisi vuotta sitten ja käytämme sitä häntä vastaan, aseemme on tuolloin se, mitä hän oli viisi vuotta sitten. Ei se, mihin hän on tuossa viidessä vuodessa edennyt. On hölmöä ajatella, että joku on sama ihminen, mikä hän oli vuosia sitten.
Kun kaikki jää talteen, niistä jää jonkinlainen puumerkki digitaaliseen arkistoon. Tällöin vaarana on, että jäämme menneisyyden vangiksi. Hän joka ajatteli tuolloin noin, ajattelee varmaan niin nytkin. Sen sijaan, voimme antaa anteeksi; tuo oli hölmöä sinulta, toivottavasti olet kehittynyt.

Anteeksianto ei tarkoita vastuun pakoilua, epäoikeudenmukaisuuden sivuuttamista tai historian unohtamista. Anteeksianto on mahdollisuus sovittamiseen ja kehitykseen. Kuka haluaa elää maailmassa, jossa ei ole anteeksiantoa tai myötätuntoa?

Kuuntelevan ja toisia ymmärtävän vuorovaikutuksen tarve kasvaa. Jos tavasta keskustella vieraiden ihmisten kanssa häviää empatia ja halu ymmärtää omasta poikkeavia mielipiteitä, niin onko vaarana, että meistä tulee liian helposti herneet nenäänsä vetäviä, pelkkiä omaan erinomaisuuteemme takertuvia besserwissereitä?

Jos emme anna toiselle mahdollisuutta kasvaa, emme anna sitä myös itsellemme.

Jaa

Vaikuttajasta


liiketoimintajohtaja
Aava Virta
#johtajuus #strategia
#hyvinvointi #kulttuuri

Petterin suuri intohimo on ihmisen potentiaalin johtaminen, joko organisaation johtamisen tai itsensä johtamisen näkökulmasta. Hän yhdistää tuoreella tavalla yrityksen johtamisen, motivaation ja työssä jaksamisen sekä energisyyden. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat vuorovaikutustaidot ja kyky inspiroida ihmisiä. Petterillä on pitkä ja menestyksellinen ura toimitusjohtajana, ja sen lisäksi hän on valmentanut tuhansia yritysjohtaja ja esimiehiä sekä huippu-urheilijoita, Suomen mestareista olympiavoittajiin, niin Suomessa kuin maailmallakin.

Kommentointi on suljettu