Miksi vastuullisuutta markkinoidaan tylsyytenä ja kärsimyksenä?

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Mielikuvani vastuullisuuden ytimestä ovat maastonvihreät nukkavierut vaatteet, ruman näköinen sähköauto ja soijalatte. Vastuullisuus on alleviivatun erilaista, yksinkertaista tai loistotonta.

Se on kuin intohimoisten maailmanparantajien sanoma; “Parempaan tulevaisuuteen ei voi mennä kuin ainoastaan kärsimyksen ja luopumisen kautta. Tappuroilla pitää tiesi olevan siloitettu. Nälkää sinun pitää näkemän ja kaikesta kivasta luopuman.”

Vain puritanistit haluavat tuollaisen tulevaisuuden. He haluavat kostaa niille, jotka ovat keränneet hiilidioksidipäästöisiä autoja veneitä ja moottoripyöriä. Viedä lautasen niiltä, joilla on muuta kuin vegaanista ravintoa ja matkailun ilon kaikilta, vaikka itse ehtivät juuri ennen koronaa käydä Goalla ja viettää viikonloppuja samanmielisten kanssa Berliinissä.

Vastuullisuuden suurin synti on se, että sitä markkinoidaan tylsyytenä ja kärsimyksenä

Tesla ei tullut suosituksi sen vuoksi, että se kulkee sähköllä, jonka seurauksena päästää vähemmän hiilidioksidia ilmaan. Se tuli suosituksi sen vuoksi, koska se on poskettoman tehokas ja ylpeän elitistinen kulkuväline niille, jotka haluavat olla urheilullisesti vastuullisia. Tesla on tapa näyttää, että minulla menee hyvin, minulle on turha ryppyillä, etkä sinä voi siitä moittia, koska en päästä pahoja kaasuja ilmoille.

En ole koskaan ymmärtänyt, miksi vastuullisesti valmistetun vaatteen pitää näyttää vastuulliselta. Itse ainakin ostan vaateen, joka peittää muutamat ylimääräiset kilot, ovat mukavia, käytännöllisiä ja kestäviä. Vastuullisen vaatteen pitää olla vähintään yhtä hyvä kaikissa muissakin asioissa kuin vastuullisuudessa. Muuten se jää henkariin.

Vastuullisuudesta puhutaan, mutta ei siitä vielä tosissaan välitetä

Olen keskustellut ihmisten kanssa, jotka tuntevat luksuksen maailmaa. Ei tästä ole kuin kaksi vuotta, kun eräs alaa hyvin tunteva sanoi, että menestynyt mies ostaa mieluummin bensalla kulkevan Ferrarin tai Porschen kuin sähköauton. Se on se tunne.

Joitakin vuosia sitten Financial Times kirjoitti sveitsiläisten kellovalmistajien sokeasta pisteestä. He ovat aina myyneet luksusta. Mekaaninen laatukello on merkki kantajansa menestyksestä. Kellojen myynti on kuitenkin hiipunut hitaasti, mutta varmasti. FT ehdotti, että sveitsiläiset alkaisivat markkinoida mekaanisia kelloja vastuullisina, koska ne ovat melkein ikuisia ja niiden osat ovat kierrätettäviä. Niissä on hyvin vähän, jos lainkaan ongelmajätettä.

Olen puhunut paljon B2B-yritysten vastuullisuudesta. Sitä on koko ajan enemmän. Led-valoja, kierrätystä, tuulienergiaa ja maalämpöpumppuja. Mutta kaikki sanovat, että sitten kun asiakkaalle tehdään tarjous, näillä asioilla ei ole käytännön merkitystä. Ne ovat vain hygieniatekijöitä. Nillä ei olla haluttavampia, vaikka ehkä vähän kauniimpia ollaankin.

Vastuullisuus on kuori, jolle tarvitaan herkullinen sisältö

Vastuullisuus on vain kuorta. Sanotaan, että sitä halutaan, mutta ei haluta tosissaan kuitenkaan. Ja se syy ei ole siinä, että vastuullisuus olisi jotenkin huono ja ei kannatettava asia, vaan vastuullisesti hankkiva ei ole kauniimpi, ei haluttavampi eikä hänen elämänsä ole yhtään parempaa kuin muiden.

Vastuullisuudesta tulee suuri juttu vasta sitten, kun hörhöjen vaatimukset kaiken supistamisesta muuttuvat vastuullisuuden ilosanomaksi, jossa vastuullisella käy parempi flaksi ja vastuuttomat katsovat kateellisina vierestä.

Jaa

Vaikuttajasta


Strategisti
Kuudes Aisti Oy
#strategia #markkinointi
#viestintä

Strategiatyön ja markkinoinnin ammattilainen Pasi Sillanpää tuntee erottuvien strategioiden ja markkinointikonseptien lainalaisuudet. Hän tuntee strategiatyötä tiedon jalostamisesta ja päätöksenteon kautta toimeenpanoon. Pasi sekä auttaa yrityksiä tekemään parempia päätöksiä ja johtamaan muutosta että puhuu ja kirjoittaa aktiivisesti aiheen ympäriltä.

Jätä kommentti