Mitä voimme oppia itseohjautuvuudesta mehiläisiltä?

Teemu Jäntti

Itseohjautuvuudesta on käyty paljon keskustelua ja kirjoitettu lukemattomia kirjoja viimeisten vuosikymmenen aikana. Halusin lähestyä itseohjautuvuutta hivenen eri näkökulmasta. Meillä on ollut mehiläispesiä mökillämme nyt kolmen kesän ajan. Vaimoni kiinnostus mehiläisiin lähti alunperin siitä, miten voimme vaikuttaa ympäristöömme positiivisesti sekä tuoda terveellisyyttä ruokavalioomme. Alkuun seurasin kiinnostuksella sitä kuhinaa ja hyörinää, mitä pesän ympärillä ja sen sisällä tapahtuu. Jossain vaihessa aloin pohtimaan ja tutkimaan enemmän mehiläispesän hienoutta täysin itseohjautuvana organismina. Nyt kesän ja hunajankeruun päätyttyä oli aika pukea nämä pohdinnat sanoiksi.

Mitä voimme oppia tältä luonnon superorganismilta itseohjautuvuudesta?

Mehiläiset ovat luonnon itseohjautuva superorganismi

Mehiläisyhdyskunta, josta käytän myös termiä pesä, on yksilöistä rakentuva riippuvuussuhteiden verkosto, jossa yksikään mehiläinen ei pärjää yksin. Esimerkiksi kaikki pesän mehiläiset ovat yhden kuningattaren jälkeläisiä, mutta kuningatar itse ei osaa rakentaa kennoja, kerätä mettä, eikä edes syödä itse. Se tarvitsee työläisiä selvitäkseen ja tekemään kaikki lisääntymistä tukevat tehtävät. Lisääntymällä kuningattaren tehtävä on pitää huolta yhdyskunnan kasvusta ja kehittymisestä. Meidän oman elämämme kuningattarien ja kuninkaiden on huolehdittava siitä, että oma vallankäyttömme ei muodostu esteeksi toiminnan merkityksen ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Pesä antaa suojaa, lämpöä ja ravintoa. Pesä on aitososiaalinen organismi ja siksi sitä pitää tarkastella kokonaisuutena. Pesän sukusoluja ovat kuningatar ja kuhnurit. Työmehiläiset taasen ovat organismin kehon muodostavia soluja. Pesä kasvaa tai oikeammin lisääntyy parittelemalla toisen yhdyskunnan kanssa. Tässä tapauksessa jälkeläinen on parvi mehiläisiä, josta tulee uusi yhdyskunta uudella geneettisellä pohjalla. Pesä on siis koko ajan vuorovaikutuksessa toisten yhdyskuntien kanssa, luoden uusiksi omaa geneettistä pohjaansa. Geneettisen pohjan muuttuminen tehostaa ja vahvistaa pesän toimintaa. Se myös mahdollistaa pesän itsensä luomisen jatkuvasti uusiksi. Geneettisessä pohjassa on yleensä vaikutuksia monesta yhdyskunnasta. Monimuotoisuus vahvistaa itseohjautuvan organismin toimintaa.

Jopa Darwin oli sitä mieltä, että kennon rakenne on matemaattisesti täysin optimaalinen. Se on suunniteltu siten, että kennoon mahtuu mahdollisimman paljon hunajaa, mutta kennon rakentaminen vie mahdollisimman vähän energia ja mettä. On siis tärkeää optimoida omat resurssit pesään tulevan meden perusteella siten, että emme hukkaa mettä ja energiaa byrokratiaan tai muuhun hukkaan.

Itseohjautuvuus ei toimi ilman merkityksellisyyttä.

Itseohjautuvuus ei yleensä toimi ilman selkeää merkitystä (purpose). Mehiläisillä on koko organismina hyvin selkeä merkitys sekä pesän itsensä että meidän ihmisten näkökulmasta. Parhaat purposet vaikuttavat myös ympäröivään maailmaan positiivisesti.

Miten sinun organisaatiosi purpose osallistuu eri sidosryhmien pölyttämiseen ja kukoistamiseen?

Päätöksenteko ja toiminta on hyvin hajautettua

Päätöksenteko on myös täysin hajautettua, vaikka moni voisi kuvitella kuningattaren tekevän päätökset. Yksittäiset mehiläiset tekevät päätöksiä ja viestivät niistä muille. Samoin pesä yhdessä tekee päätöksiä esimerkiksi kuningattaren tulevaisuudesta, mistä lisää myöhemmin.

Pesät ovat myös hyvin erilaisia persoonia. On esimerkiksi ahkeria, laiskoja, kiukkuisia tai lempeitä yhdyskuntia. Pesän persoonallisuus noudattaa yleensä kuningattaren omaa persoonallisuutta. Kiukkuinen kuningatar kasvattaa kiukkuisia työmehiläisiä ja lempeät kuningattaret päinvastoin. Meidänkin neljästä pesästä, kahden kesän ajan, yksi on ollut erityisen kiukkuinen ja usein pyrkinyt hyökkäämään meitä vastaan. Näissä tilanteissa omistajat hoitavat tilanteen usein korvaamalla kuningattaren lempeämmällä, jonka jälkeen pesän kulttuuri lähtee muovautumaan omistajien toivomaan suuntaan. Varmuutta tästä itseohjautuvasta prosessista ei tietenkään ole.

Siinä missä pesä muuttaa muotoaan, myös yksittäinen mehiläinen käy läpi neljä täydellistä kehitysvaihetta munasta aikuiseksi mehiläiseksi. Lisäksi mehiläisillä on myös eri roolit sen mukaan kuinka vanhoja tai kokeneita ne ovat. Kokemus mahdollistaa aina vaan vaativampien tehtävien huolehtimisen omassa pesässä. Kuningatar lisää pesään mehiläisiä niihin rooleihin, mitä kulloinkin pesään tarvitaan. Uudet mehiläiset eivät auta nykyhetkessä nopeasti vaan suuntautuvat aina tulevaisuuteen ja tuleviin vuodenkiertoihin. Onkin tärkeää sallia muodonmuutos ja vastuun kasvaminen kokemuksen lisääntyessä.

Itseohjautuvuus kaipaa selkeitä työrooleja ja tilaa kasvaa

Mehiläispesä vaikuttaa ensisilmäyksellä todella kaoottiselta mehiläisten pörrätessä ja kävellessä rauhattoman oloisina pitkin pesää. Tämän kaaoksen takana on selkeä järjestys. Kullakin mehiläisellä on oma kastinsa sekä roolinsa, kuten edellä mainitsin. Myös kaikki tekeminen tapahtuu tietyssä järjestyksessä ja synkronoituna toisten kanssa. On hyvä muistaa, että parhaimmillaan pesässä on +/- 50 000 itseohjautuvaa mehiläistä pörräämässä.

Itseohjautuvan kaaoksen takana on selkeä järjestys

Pesän kasteihin kuuluu yksi kuningatar, kuhnureita on jonkin verran ja suurin osa pesän jäsenistä on työmehiläisiä. Kuhnurit ovat ainoat koiraat pesässä. Niiden rooli on, vain ja ainoastaan, kilpailla toisten yhdyskuntien kuningattarien parittelussa ja siten levittää oman pesän geneettistä koodia muihin pesiin. Omassa pesässään ne eivät tee mitään hyödyllistä ja niitä myös ruokitaan työmehiläisten toimesta.

Työmehiläiset pitävät huolta koko pesän toiminnasta ja meden keräämisestä sekä muuttamiseksi hunajaksi. Vaikka työmehiläisiä on kymmeniä tuhansia on niillä ikäkauteen ja kokemukseen liittyen äärimmäiset tarkat työroolit. Ne pitävät huolta esimerkiksi vartioinnista, ilmastoinnista, siivouksesta, ruoanhankinnasta tai muista ylläpitotehtävistä. Pesää vartioidaan vihollisilta yhdessä ja ylimääräinen ja turha painolasti ajetaan ulos pesästä. Hyvä esimerkki tästä on, että syksyn tullen työmehiläisiä isommat ja hyödyttömät kuhnurit ajetaan pois pesästä.

Mikäli pesässä ei ole riittävästi tilaa kasvaa ja kehittyä, johtaa tämä kuningattaren johdolla yhdyskunnan parveiluun ja uuden pesän etsimiseen läheisestä puusta, savupiipusta tai muusta vastaavasta paikasta.

Pidetään huolta organisaatioissa, että avainhenkilöillä ja kaikilla on tilaa henkisesti ja erityisesti suotuisat kasvumahdollisuudet. Muuten kohtaamme parveilun toisiin organisaatioihin.

Itseohjautuvuudessa johtajuus on ansaittava joka päivä

Johtajuus on aina ansaittava, mutta varsinkin itseohjautuvassa kulttuurissa. Meillä ihmisillä on monia keinoja tähän. Mehiläispesässä johtajuus tulee pitkälti hormonaalisesta vaikuttamisesta ja viestinnästä. Osin samaa löytyy meistä ihmisistäkin, mutta onneksi meillä vaikuttavat monet muutkin asiat johtajuuden syntymiseen. Kuningatar rauhoittaa pesän levittämällä suoraan ja työmehiläisten kautta tuoksuaan ja kertomalla, että johdossa on homma hallussa. Kuten aiemmin mainittua, kuningattaren tehtävä on lisääntyminen eli pesän jatkuvuuden turvaaminen.

Mehiläispesässä johtajuus on kuitenkin ansaittava joka päivä. Kuningattaren heikentyessä alkaa hiljainen vallankaappaus. Työmehiläiset alkavat kasvattaa uutta johtajaa heikentyneen tilalle. Uuden kuningattaren syntyessä tämä uusi kuningatar tappaa vanhan jo heikentyneen kuningattaren, koska pesässä on selkeyden vuoksi vain yksi kuningatar kerrallaan.

Johtajuus on ansaittava joka päivä.

Onneksi me ihmiset emme ole aivan yhtä brutaaleja, mutta johtajuus on silti lunastettava oman merkityksen, viestinnän ja tavoitteiden saavuttamisen näkökulmasta joka päivä. Toki monissa organisaatioissa tapahtuu päätöksenteossa ja myös tekemiessä hiljaisia ja hallitsemattomia vallankaappauksia johdon ollessa kykenemätön itse huomaamaan oman merkityksen hiljaista hiipumista.

Onnistunut itseohjautuvuus vaatii navigointia, viestintää ja yhteistyötä

Mehiläiset suunnistavat ja viestivät monin eri keinoin. Ne käyttävät värejä, maan muotoja,valoa, valon värähtelyä ja monia muita keinoja. Ne myös viestivät hyödyntäen sekä hormoneja mutta myös tanssimista. Esimerkiksi hyvistä mesipaikoista mehiläiset viestivät tanssimalla toisilleen. Lisätään siis vähän tanssia jokaiseen organisaation viestintään. Olennaista on tunnistaa keinot, miten vuorovaikuttaa oman pesän ulkopuolella, havainnoida heikkoja signaaleja sekä erityisesti viestiä monin itselleen luontaisin tavoin. Olkoon se vaikka tanssimista, jos siltä tuntuu.

Pesä reagoi hyvin sekä sisäisiin että ulkoisiin shokkehin. On kyseessä sää tai pesää uhkaava toinen hyönteinen, pesä reagoi organismina itseohjautuvasti. Hyvä esimerkki on joidenkin mehiläisten kyky “paistaa elävältä” pesään hyökkäävät toiset hyönteiset. Ne muodostavat tiiviin pallon viholaisen ympärille ja värisyttämällä siipilihaksiaan pallon sisäinen lämpötila nousee yli 40 asteen, joka tappaa hyökänneen hyönteisen. Tiesitkö, että muodostamalla tällaisen pallon pesän lämpötila pysyy yli 20 asteen myös talvipakkasilla? Yhteistyö on paras keino selviytyä itseään uhkaavista ulkoisista ja sisäisistä shokeista. Sekä tietysti pesää ympäröivästä kylmyydestä.

Mehiläisen elämä ja navigointi tapahtuu vuodenkierron mukaan erityisesti Suomessa. Eri hetkinä varaudutaan aina seuraavaan vuodenaikaan ja suunnitelmaa toteutetaan itseohjautuvasti ja ennakkoon. Talveen ei aloiteta reagoimista syksyllä vaan jo loppukesästä kun alkaa talvimehiläisten muninta ja kasvattaminen. Ja kevätauringon paistaessa alkavat jo toimenpiteet kesän pääsadon keräämistä varten. Samanaikaisesti pesä pystyy reagoimaan yllättäviin tilanteisiin myös vuodenajoista riippumatta. Hyvä esimerkki voi olla kuningattaren kuolema tai muu vastaava yllättävä tilanne. Nämä reagoinnit tapahtuvat täysin automaattisesti ja itseohjautuvasti.