Mokaaminen on maailman nopein ja helpoin tapa kehittyä

Mikko Kuitunen

Kirjoitimme Sutisen Mikan kanssa kirjan nimeltä Mahtava Moka. Kirjan tavoitteena on esittää keinoja edistää systeemistä oppimista organisaatioissa. Ammensin kirjoittamisprosessin aikana mahdollisimman paljon ymmärrystä aihepiiristä ja siinä samalla oli hyvä pohtia myös omaa suhdettani virheisiin ja oppimiseen.

On tieteellisesti todistettua, että mokaaminen kannattaa – myös rahassa mitattuna. Moka, josta opitaan, on arvokkaampi kuin onnistuminen, josta ei opita mitään. Jos otetaan opiksi vain omista mokista, opitaan mitättömän vähän verrattuna siihen, että pystytään omaksumaan uutta myös muiden virheistä ja epäonnistumisista.

Yksi keskeisimmistä motiiveista kirjan kirjoittamiseen oli oivallus siitä, että tiettyä tasoa paremmaksi ei ole mahdollista tulla tarttumatta tehtyihin virheisiin yksityiskohtaisesti. Menestyvissä organisaatiossa hyvää tekemistä luodaan nostamalla esiin onnistumisia ja hyviä tekoja, mutta tällaisessa ympäristössä on vaikeaa tarttua epäonnistumisiin. Ylivoimaisesti parhaaksi voidaan kuitenkin tulla vain oppimalla virheistä.

Mokia on erilaisia. Karkeasti jaoteltuna ne voidaan jakaa viiteen eri kategoriaan:

systeemiset virheet
prosessivirheet
ideat, jotka eivät toimi
inhimilliset virheet (ns. yksittäistapaukset)
tuottamukselliset virheet

Systeemiset virheet ovat sellaisia, jossa organisaatio epäonnistuu tehtävässään auttaa yksilö onnistumaan työssään tai tehtävässään. On rakennettu tieto- tai valtasiiloja, jotka heikentävät onnistumisen mahdollisuuksia. Henkilöllä ei ole onnistumiseen tarvittavaa tietoa, taitoa tai ymmärrystä. Hän ei saa tukea, vaikka asiat etenevät epäsuotuisasti. Hänellä ei ole mahdollisuutta kehittyä, joten hänen osaamisensa happanee.

Prosessivirheiksi kutsutaan sellaisia epäonnistumisia, joissa on perustellusti odotettu jotakin lopputulosta, mutta jotakin menee matkan varrella pieleen. Rutiinileikkaus onnistuu muuten hyvin, mutta kirurgi unohtaa jotain ylimääräistä potilaan vatsaan, koska tarkastuslista jää läpikäymättä. Asentaja vaihtaa autoon väärän osan, koska järjestelmä sitä ehdottaa. Metsuri kaataa puun naapurin talon päälle, koska ei jaksa odotella kahville lähtenyttä apuria. Tästä jälkimmäisestä minulla onkin omakohtaista kokemusta, mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Sitten meillä on ideoita, jotka eivät (ainakaan vielä) toimi tai joiden lopputulos on ennalta kokematon ja siksi epävarma. Näitä ovat innovaatioaihioihin pohjautuvat epäonnistumiset, jossa ryhdytään tekemään jotakin kokonaan uutta. Edellä mainittujen lisäksi tapahtuu nippu inhimillisiä virheitä. Ne tulkitaan useimmiten yksittäistapauksiksi, mutta on hyvä huomata, että monet inhimillisiltä virheiltä vaikuttavista mokista ovat todellisuudessa systeemisiä tai prosessivirheitä. Liian korkea työkuorma, stressi, työperäinen uupumus tai puutteellinen perehdytys ovat monien virheiden juurisyy. Ja nämä kaikki ovat lähtökohtaisesti systeemisiä virheitä, vaikka niiden oireet saattavatkin näkyä inhimillisten hutien määrän kasvuna.

Tuottamuksellisella virheellä tarkoitetaan tilannetta, jossa henkilö tietoisesti tekee virheitä, jotka vahingoittavat lopputulemaa. Kyynistynyt varastomies lähettää joka toisen varaosalähetyksen väärään osoitteeseen. Mutta ne jätetään tässä nyt huomioitta.

Miksi emme onnistu epäonnistumisessa?

Epäonnistumisen pelko on usein suurempi kuin epäonnistumisten todelliset seuraamukset. Liian moni jättää virheiden pelossa kokonaan yrittämättä, mikä on harmillista niin yksilötasolla kuin yhteiskunnallisestikin. Vielä useampi jättää epäonnistumisen kokemuksensa jakamatta, vaikka siitä olisi hyötyä muille. Lyhyen aikavälin täysin mitätön epämukavuus voi estää meitä kauaskantoisesti työssämme ja elämässämme.

On ihmeellistä, kuinka paljon puhutaan siitä, että mokata pitää ja moka on lahja, mutta kuinka huonosti tämän hokeman ajatus organisaatiokulttuureissa toteutuu. Johtamiskäytännöillä on paljon työtä siinä, että virheet pystytään valjastamaan organisaation eduksi ja kaivamaan mokien taustalla oleva oppimispotentiaali esille.

Jos haluat tulla paremmaksi kuin muut, täytyy sinun mokata useammin kuin muut – ja lisäksi oppia mokista.

Lisää mokista (ja niistä oppimisesta) kirjassamme >>