Nollat tipahtivat, samoin monet tuoleistaan!

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Sosiaali- ja terveysministeriön nollamoka viihdytti maanantaina suunnattomasti. Sosiaalinen media täyttyi hetkessä puujalkavitseistä, joita ihmiset jakoivat toinen toisilleen. Useimmat tunnistivat kömmähdyksessä jotain sellaista, joka olisi voinut nousta klassikoksi Kummelissa tai Studio Julmahuvissa. Roope Salminen ei tosin lukeutunut heihin.

Toki tapahtuma-ala on jo valmiiksi epäinhimillisen tiukoilla, jonka vuoksi maanantain kirvoittama tahaton huumori saattoi olla monelle turhankin mustiin sävyihin puettua. Paljon tarpeetonta säätöä aiheutui, varsinkin heille, ketkä ehtivät virheelliseen uutiseen jo reagoida ja pistää lapun luukulle. Perumisen peruminen on veemäistä hommaa.

STM:n moka tuo mieleen taannoisen kohun Suomen Perustan tilaamasta Totuus kiihottaa -kirjasta, jonka sisältöön ei kukaan ehtinyt (lue: halunnut) pureutua etukäteen. Seurauksena oli posket punaisena vastuunsa tiedostaneita Perussuomalaisia, jotka yrittivät kukin rimpuilla irti kirjan kyseenalaisesta sisällöstä. Sekä STM:n että Suomen Perustan tapauksessa olisi riittänyt, että teksti olisi tarkistutettu ennen julkaisua jollain muullakin henkilöllä kuin hänellä, ketä kiinnostaa vähiten.

Lienee totta, ettei jokunen viaton kirjoitusvirhe estä medianäkyvyyttä, mutta yksi herkullinen sellainen räjäyttää huomion hetkessä moninkertaiseksi.

Luin kesällä Jaakko Kilpeläisen kirjan Ansaittu julkisuus (Alma Talent, 2020), joka kertoo puritaanimaisella otteella siitä, miten tiedottajien kannattaa lähestyä mediaa. Mikäli sosiaali- ja terveysministeriön viestintäpuolella olisi kyseinen kirja luettu tarkkaan ja harkiten, nollat tuskin olisivat tipahdelleet tiedotteista. Sen verran tarkkaan ja kädestä pitäen Kilpeläinen kirjassaan tiedotteen tekemistä ohjeistaa. Suosittelenkin opuksen hankkimista jokaiseen suomalaiseen viestintäyksikköön.

Toivottavaa on silti, ettei sitä luettaisi liian tarkkaan, sillä hyvä moka myös yhdistää. Tuskin on montaakaan työyhteisöä, jossa ei olisi naurettu yhdessä vedet silmissä nollamokalle. Uskallanpa veikata, että myös STM:n sisällä löytyi vähintään yksi henkilö, joka hymyään peitellen kääntyi poispäin muista ja mietti itsekseen, että “olihan tämä nyt aika hauska moka.”

Olettaen tietenkin, ettei hän ollut itse sen takana.

 

Teksti: Harri-Pekka Pietikäinen

 

Tämä on toistaiseksi viimeinen Heinänkorsi suupielessä -kolumni. Kyseessä on Bonfiren kesäinen kolumnisarja, jossa on pohdittu ajankohtaisia ja vähemmän ajankohtaisia bisnesilmiöitä rennon kesäisellä otteella. 

Jaa

Vaikuttajasta

Bonfire

Jätä kommentti