Olen epäonnistunut, minut irtisanottiin

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Tämä kevät on ollut raaka monille aloille, myös konsultoinnille. Heti maaliskuun lopussa käytiin myös minun työpaikallani läpi lomautuksiin tähtäävät yhteistoimintaneuvottelut (YT:t) ja kun tilanne jatkui pidempään, aloitettiin työvoiman vähentämiseen tähtäävät neuvottelut. Vajaa kaksi viikkoa sitten kuulin, että työsuhteeni irtisanotaan.

Haluan kertoa tarinani, koska saman on kokenut todella moni, niin Suomessa kuin maailmallakin. Ymmärrän sen, mikä tähän tilanteeseen johti ja taustalla vaikuttavat taloudelliset seikat, mutta tunnen silti epäonnistuneeni. Syytän itseäni ja minua hävettää. Siitäkin huolimatta, että olin aiemmin myös itse todennut, että minä ja yritys emme sopineet yhteen.

Irtisanominen

Irtisanominen on leima, joka kertoo minun epäonnistuneen. Näin sanovat tunteet, vaikka järki yrittää ymmärtää taustalla vaikuttavia tekijöitä.

Irtisanominen ei ollut minulle yllätys. Tiesin heti kun toiset neuvottelut lähtivät käyntiin, että minut tullaan irtisanomaan. Kerroin asiasta jo etukäteen perheelle ja ystäville. Ajatus ahdisti, vaikka olinkin siinä onnellisessa tilanteessa, että pidin ratkaisua oikeana sekä itselleni että yritykselle. Kun sitten YT:n loppumisesta kerrottiin ja kalenteriini ilmestyi palaveriaika toimitusjohtajan kanssa, oli minulle täysin selvää, että tulen saamaan potkut – ensimmäistä kertaa elämässäni. Jännitin palaveria koko viikon. Mietin, alanko itkeä, vaikka samalla tunsin myös helpotusta. Järkeni sanoi, että tämä on kaikkien kannalta oikein, mutta olin silti epävarma siitä, mikä oma tunnereaktioni tulisi olemaan. En halunnut murtua, vaan olla vahva.

Lopulta itse irtisanominen oli ohi nopeasti ja tapahtui vailla yllätyksiä. En itkenyt, en oikeastaan reagoinut mitenkään.

Minulla ei ollut kysymyksiä. Olen itse istunut pöydän toisella puolella ja tiedän, että lain puitteissa mihinkään kysymyksiin on vaikeaa vastata. Samalla tiesin itse tilanteen taustat todella hyvin ja olin valmistautunut. Palaverin jälkeen minulla oli sekava, mutta myös kevyt olo.

Suomen YT-lainsäädännön mukaan tuotannollisista ja taloudellisista syistä irtisanottaessa syynä voi olla vain ja ainoastaan yrityksen muuttunut toimintaympäristö. Tämän vuoksi työnantaja ei voi perustella päätöstä. Jos annettaisiin mitään lisätietoja, olisi olemassa riski, että työntekijä nostaa syytteen laittomasta irtisanomisesta. Tämä asettaa työntekijän ongelmalliseen tilanteeseen: hänellä ei ole mitään mahdollisuutta saada tietää päätökseen taustalla vaikuttaneita asioita, tai saada palautetta omasta työstään. Monelle, joka ei tunne tätä lainsäädäntöä, tämä tulee yllätyksenä ja tuntuu erityisen ahdistavalta. Ei ole mitään mihin tarttua. On vain täysin kontrolloimaton ulkoinen tekijä. Siksi minullakaan ei ole kuin oma käsitykseni tapahtuneesta.

Kulttuurista yhteensopivuutta on vaikeaa arvioida ulkoa käsin

Ehdin olla työpaikassa vain vajaan vuoden, enkä oikein koskaan löytänyt siellä paikkaani. Se osaaminen mitä minulla on ei tuntunut sopivan yrityksen tarjoamaan. Tuntuu, että tapamme katsoa maailmaa olivat keskenään liian erilainen. Yritimme ymmärtää toisiamme, mutta emme onnistuneet siinä. En osannut etukäteen valmistautua tähän. Ennen työsuhteen alkamista käymiemme keskustelujen pohjalta olin saanut käsityksen, että olimme hyvinkin samanmielisiä. Ehkä me molemmat kuuntelimme toisiamme ikäänkuin oman näkökulmamme kautta, ja kuulimme vain sen mikä vahvisti omaa näkemystä. Olimmeko kuuroja niille asioille, jotka olisivat voineet varoittaa erilaisuudesta?

Olen miettinyt koko mennyttä vuotta ja jutellut asiasta muutamien ystävieni kanssa. Ulkopuolelta on tullut aiheeseen arvokkaita uusia näkökulmia, kuten esimerkiksi oma taustani: olen tehnyt koko aiemman urani teknologiayrityksissä, välillisesti niin ohjelmistokehityksen, telekommunikaation kuin digitaalisten palveluiden parissa. En ole koskaan määrittänyt itsenäni näiden kautta, koska olen toiminut “ihan muissa tehtävissä”, enkä siksi ole tullut ajatelleeksi sitä, miten samanlaisena ympäristö on pysynyt myös yritystä vaihtaessani. Monet kollegani ovat olleet insinöörejä, organisaatiot prosessi- ja dataohjattuja. Niin ikään yritysten muutosvauhti on ollut nopea ja ympäristössä on ollut kiinnostusta jatkuvaan kokeiluun ja uuden oppimiseen. Ehkä minun olisi pitänyt jo työhaastattelussa osata nostaa esiin, että nämä ovat asioita joita odotan ympäristöltäni? Painottaa sitä, että tällaisessa ympäristössä viihdyn.

Erilaiset ympäristöt vaativat erilaisen lähestymisen

Teknologiayrityksissä oma kiinnostukseni ihmisiin on erottanut minua, se on ollut poikkeava näkökulma. Viimevuotisessa työpaikassani ihmisten ymmärtäminen oli monen muunkin osaamista, jopa enemmän kuin minun. Se asetti minut tilanteeseen, jossa jouduin miettimään uudelleen myös omaa osaamistani ja “arvolupaustani”. Ymmärsin, että oma osaamiseni on juurikin asioiden yhdistämisessä. Siinä, miten ihmiset “ovat liiketoiminnan alihyödynnetty mahdollisuus”, miten ymmärrän sekä liiketoiminnan kehittämistä että ihmisiä. Ehkä tämän tajuamiseen meni liikaa aikaa ja lopulta oli myöhäistä positioida itseäni ympäristössä, jossa en ollut enää uusi kasvo?

Olen myös ollut todella pitkään isoissa yrityksissä töissä, konsultin näkökulmasta asiakkaan puolella. Tämä on ehdottomasti vahvuus, mutta tekee konsultointiin siirtymisestä myös haastavaa. Minulla ovat tuoreessa muistissa yritysten sisäiset haasteet: organisaation, roolien ja vastuiden kompleksisuus, kulttuuriset tekijät, päätöksenteon vaikeus ja budjetit. Olen käyttänyt paljon aikaa miettiessäni, miten ratkaisut saadaan toteutettua käytännössä. Miten ihmiset organisaatioiden sisällä voivat omaksua uusia toimintatapoja, kun arki ja yrityksen sisäiset prosessit hankaavat vastaan. Tiedän, että monilla ihmisillä motivaatio muutokseen on korkea, mutta minulla on tuoreessa muistissa se, miten vaikeaa muutos käytännössä on. Tiedän, että minulla meni pitkään miettiessäni, miten tässä kompleksisuudessa auttamisen saisi sisällytettyä konsultointiin ja tapoihin toimia konsulttina. Ehkä tämä oli myös jotain sellaista, mikä oli mielenkiintoista ensisijaisesti minulle, koska se oli ollut itselleni aiemmassa työssäni niin henkilökohtainen kokemus.

Sen oikean löytäminen on vaikeaa

Lopulta – kuten aiemmin totesin – uskon, että ennen kaikkea olimme vain erilaisia. Kuten parisuhteessa, myös työsuhteessa täytyy olla match: kemioiden täytyy kohdata. Molempien täytyy haluta olla yhdessä ja näyttää toiselle parhaat puolensa.

Hyvässä parisuhteessa ihminen kokee olevansa toisen silmissä kaunis sisäisesti ja ulkoisesti. Parhaimmillaan näin käy myös hyvässä työpaikassa: ihminen kokee olevansa kollegoidensa silmissä ammattitaitoisempi ja viisaampi kuin, millaiseksi itsensä muuten mieltäisi.

Sellainen match ei ole itsestään selvä, vaan vaatii molemmilta työtä löytää “se oikea”. Oikeassa, itselle matchaavassa työpaikassa ihminen tuntee olevansa arvokas ja osaava. Tämä tunne antaa rohkeutta kurkottaa korkeammalle, ja ottamaan riskejä. Se motivoi ylittämään itsensä ja kasvamaan paremmaksi ammattilaiseksi. Sen eteen kannattaakin tehdä töitä.

Jaa

Vaikuttajasta

Liisa Holma

Offering lead, experience
design and innovation
Marketing Clinic
#strategia #muutos
#käyttäytyminen #johtaminen

Ihmisillä ja inhimillisyydellä on valtava vaikutus yrityksen menestykseen, oli kyse asiakkaista, työntekijöistä, tai muista sidosryhmistä. Tavoitteeni on auttaa yrityksiä menestymään hyödyntämällä inhimillisiä piirteitä ja toimimalla viisaasti ihmisten kanssa yhdessä. Vain ajassa kiinni oleva ja toteutunut strategia on tehokas, ja vain huomioimalla ihmiset heti strategian suunnittelun alusta saakka voidaan tehdä ajassa eläviä, toteutettavia strategioita. Toimin konsulttina, ja opin asiakkailta ja kollegoilta päivittäin uutta. Jaan oivalluksia ja oppimaani LinkedInissä, Instagramissa, ja Twitterissä. Lisäksi teen yhdessä ihanan Things+ -jengin kanssa podcastia: https://www.soundcloud.com/thingspluspod

Jätä kommentti