Oletko nörtti, ujo, hiljainen tai ihan vaan kiltti? Sitten taidat olla kirosana bisneksessä, vaikka tiede sanoo ihan jotain muuta.

Kiltti – puhumattakaan ujoudesta, hiljaisuudesta tai muista vastaavista – on ruma sana arjen bisneksessä. Vai kuinka usein olemmekaan kuulleet seuraavaa:

“Se on nyt vaan liian kiltti tehdäkseen kovia päätöksiä”
“Ei osaa sanoa kovasti, kun on kovan sanan aika. Se on niin kiltti.”
“Se aina asettaa tiimin edun oman hyvän edelle ja vetäytyy. On vähän sellainen takarivin taavi. Tosi ystävällinen ja kiltti tosin.”
“Kyllä se nyt pitää vaan hyväksyä, että menestys vaatii vähän varpaille tallomistakin. Ei saa olla liian kiltti.”
“Ei röyhkeys ole synti. Kiltteys ei avaa ovia.”

Käsi ylös, kuka meistä on joko sanonut jotain tänne päin, ajatellut näin tai ollut itse tällaisen luonnehdinnan kohteena. Ainakin minä, kaikkia näitä.

Ja se, jos jokin, on väärin. Onkin aika nostaa kiltteys siihen arvoon, joka sille oikeasti kuuluu. Myös työpaikoilla.

Vietämme töissä valtaosan valveillaolojastamme, kohdaten takuuvarmasti suuremman määrän ihmisiä kuin kotona keittiön pöydän ääressä. Jos siis olemme ihmishirviöitä töissä, on tällä huomattavasti suurempi vaikutus koko elinympäristöömme kuin ihanuudella muualla.

Toki jokainen meistä osaa olla fiksu ja filmaattinen töissä, ainakin ulkoisesti. Mutta kiltteys menee pintaa syvemmälle. Se on fundamentaalinen ominaisuus sekä aktiivinen päätös, joka määrittelee niin sisimpäämme kuin sitä, miten vuorovaikutamme kanssaihmisten kanssa.

Kyky, halu ja päätös olla ystävällinen, tukeva, auttavainen ja antelias silloinkin, kun siitä ei ole odotettavissa korvausta tai vastavuoroista käyttäytymistä, on nimittäin valtava positiivinen muutosvoima. Tämän todistaa myös tiede:

… sillä kiltteys tarttuu

Ei liene yllätys, että kiltteydellä on tapana levitä. James Fowler and Nicholas Christakis ovat tutkineet, miten kiltteys tarttuu ja lisääntyy. Jos olet kiltti tänään yhdelle ihmiselle, hän todennäköisesti toistaa saman neljälle muulle, joista kukin taas toistaa saman neljälle uudelle ihmisille. Sama tietysti, jos päätämme olla ilkeitä, pahansieluisia tai muuten vaan hankalia.

… kiltteys saavuttaa ihan jokaisen

Moni tuntee Frigyes Karinthyn kuuluisan ajatuksen siitä, miten kuka tahansa voi saada yhteyden kehen tahansa muuhun enintään kuudesta lenkistä muodostuvan yhteysketjun välityksellä. Digitaalisten verkostojen aikakautena tuo kuusi lienee kutistunut merkittävästi. Ole kiltti tänään, niin huomenna ehkä Donald Trumpkin on.

… kiltteys kannattaa taloudellisesti

Tutkimukset osoittavat, että tiiminvetäjät, jotka kohtelevat tiimejään ja kollegoitaan avoimesti, rehellisesti ja reilusti, saavat aikaan parempia tuloksia. Itse asiassa, “hyvä tyyppi” ei niinkään ole mikään ulkokultainen luonnehdinta, vaan keskeinen osa ihmisten motivaatiota. Ei kusipäitä – polittiikka monessa firmassa on paitsi inhimillisesti ymmärrettävää, niin myös taloudellista lisäarvoa tuottavaa.

… ja kiltteys auttaa oppimaan uutta

Uuden oppiminen on työlästä ja stressaavaa, oli sitten kyse koulumatematiikasta, uusista taidoista tai vaikkapa uuden työpaikan kulttuurista. Viimeksi mainittu muistuttanee ensimmäistä aamua päiväkodissa, joka ikinen päivä. Tarhoissa onkin kokeiltu kiltteyden tuomista osaksi arkipäiväistä opetussuunnitelmaa, kuten välittämistä, yhdessäoloa, anteeksiantoa ja kiitollisuutta. Nämä kaikki parantavat tutkitusti uuden oppimista ja viihtymistä. Jos tarhassa, miksei töissäkin?

Tajusi sitä tai ei, halusi sitä tai ei, meitä jokaista arvioidaan, miten kilttejä olemme. Miten kohtaamme erilaisia ihmisiä, miten valitsemme sanamme kohteliaasti ja harkiten, miten autamme muita onnistumaan, ja miten olemme kilttejä silloinkin, kun muut eivät sitä ole.

Kriitikot tietysti huutavat, että kiltteys johtaa jahkailuun, päättämättömyyteen ja asioiden vellomiseen. Ehkä näin onkin, mutta jos oikein mietimme, vaihtoehto kiltteydelle on aika huono.

Itse kutsunkin kaikkea tätä kiltteyttä luonteenlujuudeksi. Lujuudeksi, joka on vahva vastavoima itsetehostukselle, itsekkäälle menestysnälälle, kovaäänisyydelle ja isoille egoille. Voimaa olla kiltti, silloinkin kun muut eivät sitä ole.

David Brooksin moderni klassikko The Road to Character määrittelee tätä luonteenlujuutta omaavat ihmiset seuraavasti (vapaasti suomennettuna):

“ He vastaavat sivistyneesti, kun heitä haastetaan epäreilusti. He pysyvät hiljaa, kun heitä loukataan. He asettuvat tilanteen yläpuolelle, kun heitä yritetään nöyryyttää. He eivät lähde mukaan, kun heitä provosoidaan. Mutta he saavat asioita aikaiseksi. “

Brooks kirjoitti kansalaisaktivisteista, vainotuista ja jopa presidenteistä, mutta ajatusta voidaan soveltaa myös näin netti-ja työpaikkakiusaamisen, huomiotalouden ja Ison Minän aikakautena. Ehkä juuri ne, joita kutsumme kilteiksi, saattavat olla juuri ne, jotka oikeasti muuttavat maailmaa.

Onkin aika lopettaa kiltteyden käyttö bisneksen rumana sanana. Ollaan kilttejä toisillemme.

Petteri Lillberg

Demos Helsinki

Vanhempi konsultti

Petteri Lillberg (M.Phil) on Demos Helsingin vanhempi konsultti. Petteri työskentelee strategian, ennakoinnin ja yritystoiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parissa. Aivan erityisesti, Petteri auttaa yrityksiä tunnistamaan ja toteuttamaan uusia arvonluonnin ja aineettoman pääoman välineitä. Ennen Demosta, Petteri oli McCannin pohjoismainen strategiajohtaja. Näkyvä kolumnisti ja puhuja, Petterillä on M.Phil Cambridgen yliopistosta. Hän istuu myös Unicef Suomen hallituksessa.