Oletko osa tarinaa vai tarinankertoja?

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Ihmiset rakastavat tarinoita.

Tarinat auttavat meitä ymmärtämään koettuja tunteita ja ohjaavat ne oikeisiin lokeroihin. Tarinat toimivat pohjana järjenkäytölle ja ovat sovittavissa yleiseksi totuudeksi. Kautta historian tarinat ovat siivittäneet ihmisen kulkua. Emme ole yksilöinä planeetan voimakkaimpia, tai edes älykkäimpiä, mutta tarinankertojina olemme vailla vertaa. Tiettävästi yksikään toinen laji ei kykene niin taitavaan keskinäiseen tarinankerrontaan, että yksilöt päättäisivät sen pohjalta palvoa totuutena täysin järjen ja logiikan vastaisia asioita, saati alkaa lähes yksissä tuumin tuhoamaan toinen toisiaan. Tarinat mahdollistavat myös sen, että ihmiset voivat harjoittaa keskinäistä liiketoimintaa ja luottaa rahaan maksuvälineenä.

Tarinat luovat elämälle merkityksiä. Sen vuoksi haluamme pitää niistä kiinni.

Jos haluat hyväksi jossain, sinun tulee omistautua sille. Elä tarina todeksi. Kolikon kääntöpuoli voi olla se, ettet kykene näkemään läheltä kokonaiskuvaa. Olet liian lähellä tarinaa.

Niin markkinoinnin, myynnin, kuin joukkueurheiluvalmennuksen parissa olen törmännyt useasti samaan ilmiöön: kerrotuista tarinoista tulee yhteisön jäsenille niin tosia, että unohdetaan tyystin niiden olevan… no, tarinoita. Sovitut säännöt ja normit, jotka alunperin ovat todettu toimiviksi, alkavat kuristaa luovuutta ja työhyvinvointia. Niistä ei silti haluta luopua tai määritellä niitä uudelleen, sillä muutos vaatisi epämiellyttävien tunteiden sietämistä, eikä koskaan lupaa 100% varmuudella hyvää lopputulosta.

Pysytään siis jo sovitussa tarinassa.

Kun näin tehdessä firman sisältäpäin ei saada aikaan muutosta, pistetään rekry pystyyn ja kerrotaan into piukeena haastatteluun kutsutuille, kuinka halutaan ”out of the box” –ajattelua. Lopulta tehtävään valitaan sopivan radikaali, mutta tarvittaessa suitsittavissa oleva hakija. Ensimmäisen vuoden aikana hän pätee ja saa mitalin, mutta pikkuhiljaa vauhti alkaa hiipua. Jaloissa alkavat hiertää jo olemassa olevat tarinat – ne juurtuneet tavat. Kolmen vuoden sisällä uusi sankari on ottanut henkisesti turpaan jo sen verran monesti, että talon tavat ovat iskostuneet osaksi työtapaa. Hän on oppinut myös säännöllisesti mussuttamaan kokemistaan epäkohdista, märehtii niissä ja vaatii johdon päitä pölkylle.

Jotta tämän voisi välttää, tulee tarinan pysyä avoimena.

Jos asiat on totuttu tekemään tietyllä tapaa, se ei tarkoita, että niin tarvitsisi tehdä myös jatkossa. Muutoksen ei silti tulisi olla itsetarkoituksellista, vaan sen tulisi perustua aina tarpeeseen.

On totta, että jotkut muutokset vaativat isompien rattaiden pyörimisen, joiden pyörittämiseen itsellä ei ole tarvittavaa mandaattia. Silti, työpäivät tarjoavat tukkupäin mahdollisuuksia kenelle tahansa meistä kirjoittaa tarinaa eteenpäin uudella tavalla, sellaisella joka vie sitä kohti haluttua suuntaa.

Tuntuuko siltä, että joku asia vaatisi toimenpiteitä, joita yhteisössä ei ole aiemmin tehty? Uskotko siihen? Anna palaa. Mikä on pahinta mitä voisi tapahtua?

Tarinat muuttavat maailmaa.

Kutsukaa naiiviksi, mutta uskon sotien loppuvan sillä hetkellä, kun tarinat eivät enää perustele niiden olemassaolon oikeutusta. Samoin käy myös pinttyneiden työskentelytapojen ja ummehtuneiden yrityskulttuurien. Mikäli haaveilet tekeväsi jotain hienoa ja mahtavaa, jotain johon todella uskot – mene ja tee. Inspiroi muita. Älä ole vain osa tarinaa, vaan ryhdy itse tarinankertojaksi.

Ja kas, maailma muuttuu lause ja teko kerrallaan.

Jaa

Vaikuttajasta

Harri-Pekka Pietikäinen

päätoimittaja
Bonfire.fi -bisnesmedia

Jätä kommentti