Onko meistä tullut laiskoja auttamaan toisiamme?

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Kenen tehtävänä on ratkaista haastavia yhteiskunnallisia ongelmia? Valtion, yhteiskunnan, yritysten vai ihan sinun ja minun?

Me suomalaiset kuulumme perinteisesti siihen pieneen osaan maapalloa, jossa valtioon on luotettu. Valtio ei meille ole edustanut korruptoitunutta sisäpiirikähmintää tai mielivaltaista väkivallan uhkaa. Muualla vuorostaan niin liberaali valtioskeptisyys kuin historialliset kokemukset  hirmuhallinnoista ovat tehokkaasti vähentäneet valtiouskovaisuutta.

Eikä siinä mitään, hyvinvointivaltion pohjoismainen tulkinta on hyödyttänyt suurin piirtein jokaista tämänkin tekstin silmäilijää. 

Kysymys kuuluukin, onko ajatus vahvasta, jokaista meistä suojelevasta ja tukevasta valtiosta estänyt, hidastanut tai laimentanut kansalaisyhteiskunnassa luontevasti esiintyvää yhteisöllisyyttä, yhteistä huolenpitoa ja vastuunottoa toinen toisistamme.

Onko meistä tullut laiskoja auttamaan toisiamme? Tutkimusten mukaan ei, sillä niiden mukaan jopa 40% suomalaisista tekee vapaaehtoistyötä, naiset useammin kuin miehet, pienituloiset useammin kuin suurituloiset.

Vapaaehtoistyön ja yksityisten lahjoitusten rooli tulee entisestään lisääntymään tulevaisuudessa. Tämä tulee toki vaatimaan muun muassa verotuksen kehittämistä kannustavampaan suuntaan.

Olit sitten valtioleirissä tai ei, yksityisten kansalaisten, mutta ennen kaikkea yritysten rooli ongelmien ja haasteiden ratkaisussa tulee kasvamaan. Oma perususkomukseni on, että tulevaisuudessa yritysten taloudellinen arvostus on suoraan verrannollinen niiden ratkaiseman yhteiskunnallisen ongelman suuruuteen. Tämä vaikuttaa myös suoraan siihen, mihin kiinnostavimmat start-upit kuin sijoittajienkin tulevaisuuden pääomat suuntautuvat.

Itse olen tukemassa Venneriä, uudenlaista ja tehokasta tapaa auttaa köyhiä suomalaisia lapsiperheitä ravitsevan ruoan avulla, suoraan kotiin. Auttaja voi parilla klikkauksella ostaa terveellisen ruokakassin tai osan siitä apua tarvitsevalle.

Kukaan ei tiedä miten suuri juttu Venneristä tai muista uudenlaisista, kansalaisyhteiskuntaa ja yritystoimintaa yhdistävistä toimijoista tulee. Se mikä on varmaa on, että Venner on tunnistanut toimintansa pohjaksi ihan oikean, ison ongelman.

Väestöryhmien väliset terveyserot Suomessa ovat nimittäin länsimaiden jyrkimpiä. Meillä elää noin 110 000 lasta köyhyydessä, vaikuttaen suoraan ravinnon laatuun. Kansallisen ruoka-apututkimuksen mukaan suomalaisissa leipäjonoissa käyvistä kolmannes onkin lapsiperheitä.

Venner ei poista leipäjonoja, mutta tarjoaa yhden tuikitarpeellisen lisäavun muodon. Ja jos haluamme sekä jatkaa että jalostaa suurta globaalia menestystarinaa nimeltä hyvinvoiva Suomi, avoimuutta uusille ratkaisuille tarvitaan.

 

Jaa

Vaikuttajasta

Petteri Lillberg

Vanhempi konsultti
Demos Helsinki
#Vastuullisuus #Vaikuttavuus #Strategia #Brändit

Petteri Lillberg (M.Phil) on Demos Helsingin vanhempi konsultti. Petteri työskentelee strategian, ennakoinnin ja yritystoiminnan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden parissa. Aivan erityisesti, Petteri auttaa yrityksiä tunnistamaan ja toteuttamaan uusia arvonluonnin ja aineettoman pääoman välineitä. Ennen Demosta, Petteri oli McCannin pohjoismainen strategiajohtaja. Näkyvä kolumnisti ja puhuja, Petterillä on M.Phil Cambridgen yliopistosta. Hän istuu myös Unicef Suomen hallituksessa.

Jätä kommentti