Opettelemme uuden tavan tehdä töitä, eikä se pääty koronaan

On ollut hämmentävää seurata Ihmisten “paniikkia” siitä, että he eivät pääse koronaviruksen tuomien rajoitusten aikana fyysisesti työpaikoilleen. Teknologia, joka mahdollistaa ajasta ja paikasta riippumattoman työn, on ollut käytössämme jo vuosia. Monessa yrityksessä on investoitu ja rakennettu malleja etätyöhön jo pitkään ja isolla rahalla. Esimerkiksi terveydenhuollossa nykyteknologia mahdollistaa monia etäkäytäntöjä, lääkärin vastaanotosta aina reseptien uusimiseen. Siitä huolimatta valtaosa lääkäreistä haluaa päivisin tulla omiin työhuoneisiinsa ja potilaat odottamaan omaa vuoroaan hohtavan kliinisille käytäville, lukemaan ikivanhoja aikakauslehtiä.

Vääjäämätön tapahtuu, kun on sen aika.

Nyt, täysin puun takaa, eteemme on tullut tilanne, jossa autiot kadut ja asiakaskadosta kärsivät lounasravintolat kertovat työikäisten siirtyneen kotikonttorille etätöihin. Myös me valkokaulustyöntekijöiden suuri enemmistö, ei pelkästään varhaiset omaksujat ja rohkeat edelläkävijät, olemme joutuneet ottamaan ratkaisevan askeleen eteenpäin, kahden erilaisen työtavan välillä.

NÄENNÄINEN AHKERUUS

Tarve tulla näkyväksi, tunnustetuksi ja näennäisen ahkeraksi ovat ohjanneet työpaikan käytäville näyttäytymään heitä, keille se ei olisi edes tarpeen.

Pelko siitä, että omaa työpanosta ei huomata ja arvosteta, ajaa ihmisiä aamuruuhkiin, täpötäysiin paikallisjuniin ja sateisille bussipysäkeille, jotta ehdimme ajoissa, työajoistamme muka kiinnostuneiden, pomojen silmien alle.

Meiltä on ollut kadoksissa ulkoista muutosta hyödyntävä itsensä johtamisen taito ja siihen panostaminen. Päivät elämme kuin teollisella aikakaudella. Menemme töihin tiettyyn aikaan ja paikan päälle. Meitä johdetaan ja ohjataan ylhäältä käsin ja teemme meille osoitetut tehtävät. Työ teollisella aikakaudella on kuormittanut meitä enemmän fyysisesti kuin henkisesti.

Samaan hengenvetoon, elämme tanakasti uudella informaatioaikakaudella. Kuljetamme töitä mukanamme kaikkialle. Olemme aina paikalla ja saatavilla, työ on jatkuvasti läsnä. Loputtomasta työnteosta seuraa uupumusta, tehottomuutta ja presenteismiä, jolla tarkoitetaan puolitehoisena työskentelyä. Olet paikalla, mutta et saa juuri mitään aikaiseksi. Tämä on tuhoisaa tuottavuudelle, mutta vaikea havaita tilastoista.

Tämän aikakauden työntekijöiltä ei mene jumiin hartialinjan alapuolinen, vaan yläpuolinen osa.

ITSENSÄ JOHTAMISEN TAITO

Teemme nyt pakon sanelemana töitä kaukana poissa työpaikan rakenteista. Meidän tulee oppia johtamaan itseämme ja työtämme.

Tietotyöläisen työ on usein fyysisesti passiivista ja henkisesti kuormittavaa. Tarvitsemme uudenlaisia keinoja, työkaluja ja tietoa, jotta voimme olla tehokkaita, tuottavia ja hyvinvoivia.

Tiedätkö sinä, miten johdat itseäsi? Kuinka jaksotat työn kuormituksen ja huolehdit palautumisestasi, jotta tuottavuutesi ja hyvinvointisi säilyy – jopa lisääntyy? Liikutko tarpeeksi päivän aikana? Onko ravintoympyrä kunnossa? Nauratko enää työkavereiden kanssa tyhjänpäiväisyyksille?

Varmista, että työpäivässäsi on riittävästi varianssia nyt, kun siitä huolehtiminen on itsesi varassa. Kotona etäpalavereissa, useimmilla meistä työpäivän konkreettisin lopputulos on pelkästään puutunut takamus.

PYSYVÄ MUUTOS

Jos luulet, että elämme vain väliaikaisessa tilanteessa, olet väärässä. Koronaviruksen vuoksi työelämä on muuttunut – pysyvästi.

Putosimme puusta ja opimme nyt uusia työelämän taitoja.

Karrikoiden, siirryimme informaatioaikakauteen työelämässä yhdessä yössä. Uudet etätyön taidot oppinut kansa ei enää palaa siihen pisteeseen mihin jäimme, kun meidät ”pakotettiin” koteihimme tekemään töitä.

TULEVAISUUS

Tulevaisuudessa edessämme voi olla seuraava kriisi. Silloin huonokuntoiset, arkiliikunnan puutteesta, köyhästä sosiaalisesta kanssakäymisestä ja huonoista rutiineista kärsivät ihmiset aiheuttavat terveyden ja hyvinvoinnin syöksykierteen. Se muodostuu kalliiksi yhteiskunnalle ja ilmenee inhimillisenä kärsimyksenä.

Pelkkä fyysinen kunto ja terveys eväti ole vaarassa, vaan myöskin ajattelun laatu. Luommeko uusia hyviä ideoita, vai puurrammeko vanhojen ajatusmallien kanssa? Koronaviruksesta selviytyminen on juuri nyt yhteiskunnan prioriteetti numero yksi. Uskomme, että selviämme siitä jollain aikavälillä, mutta jaksamisen ja ajattelun tasoon liittyvät riskit uhkaavat jäädä pysyviksi. Ellemme ole valmiit muutokseen myös kriisin jälkeen.

Uusi aika vaatii uudet keinot.

Petteri Kilpinen

Aava Virta

liiketoimintajohtaja

Petterin suuri intohimo on ihmisen potentiaalin johtaminen, joko organisaation johtamisen tai itsensä johtamisen näkökulmasta. Hän yhdistää tuoreella tavalla yrityksen johtamisen, motivaation ja työssä jaksamisen sekä energisyyden. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat vuorovaikutustaidot ja kyky inspiroida ihmisiä. Petterillä on pitkä ja menestyksellinen ura toimitusjohtajana, ja sen lisäksi hän on valmentanut tuhansia yritysjohtaja ja esimiehiä sekä huippu-urheilijoita, Suomen mestareista olympiavoittajiin, niin Suomessa kuin maailmallakin.