Osaaminen on helpompaa kuin oppiminen

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Jos onkin tarpeen määrittää mitä meidän pitäisi osata tulevaisuudessa, vielä tärkeämpää on ymmärtää, miten opimme. Oleellista ei ole se mitä osaat tänään, vaan se mitä voit oppia tänään.

Useimmissa osaamisen kehittämisen workshopeissa esimiesten kanssa pohditaan mitä osaamista tarvitsemme tulevaisuudessa. Laaditaan listoja ja mietitään pitääkö sitä ”computational thinkingia” osata jo tänään, ensi keväänä vai vasta kahden vuoden päästä. Ja jos pitää niin miten paljon ja mihin verrattuna? Entä jos tuleekin joku uusi taito ja se puuttuu tästä meidän listasta ihan kokonaan?

Listoja laaditaan koska vastaus kysymykseen mitä osaamista tarvitaan (vaikka vaikea kysymys onkin) on sentään helpompi löytää kuin vastaus kysymykseen, miten osaamista kehitetään.

Osaaminen on helpompi puheenaihe kuin oppiminen myös siksi, että siitä voi puhua ilman että kukaan huoneessa tietää mistä on kyse ja kokea silti, että samasta taidosta tässä puhutaan. Otetaan esimerkki osaamisesta nimeltä pyöräily. Voimme keskustella tästä sujuvasti ilman että meillä on silti mitään yhteistä ymmärrystä tästä kyvystä osaamisena. Nimittäin: yhdelle pyöräily osaamisena on sitä, että Matti ajaa jopolla kolme metriä katoksen ympäri ilman apupyöriä, toiselle taas osallistumista Ranskan ympäriajoon. Lisäksi, jos emme näe Mattia ajamassa taikka meillä ei ole tästä muutakaan todistetta, emme edes tiedä onko tätä taitoa laisinkaan olemassa.

Heittelemme osaamisia ilmaan ja fläppitaululle ilman sen syvempää keskustelua siitä, mitä oikein tarkoitamme. Puhumme harvemmin odotuksista ja siitä, miten joku osaaminen näkyy käyttäytymisenä.

Sivuutamme siten osaamiskeskustelussa usein kaksi asiaa:

  1. Osaamisen määrittely sisältää idean kontekstista ja on olemassa aina suhteessa johonkin/jonkun odotuksiin.
  2. Osaaminen on aina näkyvää käyttäytymistä (jos tämä aihepiiri kiinnostaa, kurkkaa vaikkapa kirjoitukseni  Mitä työelämässä pitäisi osata).

Oppiminen eli miten joku osaaminen hankitaan?

Miten opin? Miten muutan omaa ajattelua? Miten en häpeäisi niin kovasti kokeilla uusia juttuja? Miten myöntäisin, että tarvitsen apua? Miten kertoisin, etten tiedä mitä tarkoittaa blockchain-osaaminen? Tai miten sen pitäisi näkyä tekemisessäni? Miten kertoisin, etten tiedä mitä minulta odotetaan? Etten tiedä olenko ajamassa roskakatoksen vai Ranskan ympäri?

Pidin pari viikkoa sitten workshopin siitä miten opimme. Pohdimme siis  asiantuntijajoukon kanssa muutaman tunnin vastauksia kysymykseen ”miten opin” suhteessa melko tarkasti määritettyihin osaamisodotuksiin. Millaisia metodeja voisimme käyttää, mikä auttaisi? Millaisten metodien tai käyttäytymistä uudistavien käytäntöjen varaan rakentaisimme seuraavan koulutusohjelman vai rakentaisimmeko jotain kokonaan muuta? Onko koulutusohjelmasta apua vai jostain muusta?  Kokemus oli varsin valaiseva sekä minulle että palautteen perusteella myös osallistujille. Saa nähdä, mitä vielä opimme tämän porukan kanssa, kun yhdessä kokeilemme.

Jos onkin tarpeen määrittää mitä meidän pitäisi osata tulevaisuudessa, vielä tärkeämpää on ymmärtää, miten opimme. Oleellista ei ole se mitä osaat tänään, vaan se mitä voit oppia tänään.

Jaa

Vaikuttajasta

Outi Sivonen

Director, Culture and Employee experience
Solita
#OPPIMINEN #OSAAMINEN
#JOHTAMINEN

Jätä kommentti