Poikkeusaika toi ihmisen johtamisen ytimeen

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Ennen juhannusta viimeistelin Luotzin ja Pilgrimin yhteistyössä toteuttamaa laajaa suuryritysjohtajien ja kuntapäättäjien haastattelukierrosta. Sen tarkoitus oli saada syvällisempää käsitystä johtamisesta poikkeusaikana ja sen jälkeen. Millaisena johtajat kokivat muutoksen – väliaikaisena vai pysyvänä – ja millaisin eväin toivottiin päästävän eteenpäin? Käsitykseni johtamisen tasosta näiden juttutuokioiden pohjalta muuttui.

Mielipidemetakka somessa on joskus niin kovaa, että oma ajattelu unohtuu tai hukkuu sen sekaan. Kuin huomaamattaan alkaa omaksua muiden mielipiteitä kuin ominaan ja uskoa iskulauseisiin. Kun yritysmaailmassa tapahtuu kummia, on helppo ajatella, että johtaminen on niin sanotusti rikki. Se voi sitä ollakin, mutta se ei ole sitä koko ajan eikä kaikkialla. On myös paljon hyvää, jopa viisasta johtamista ja tämän syväluotaavan haastattelun kautta sain mahdollisuuden katselmoida sellaista.

Vaikeista ajoista huolimatta moni johtaja näki tilanteen myös ja nimenomaisesti mahdollisuutena. Mahdollisuutena tarkastella nykytilannetta ja tulevaisuutta uusin silmin ja tehdä asioita toisella tavalla.  Ei välttämättä edes uudella tavalla, vaan vain toisella.

Ehkä rohkeisiin tulevaisuusavauksiin näin koettiin saatavan myös mandaatti: nyt jos koska on päivitettävä liiketoimintamalleja ja osattava luopua tutuista tekemisen tavoista.

Itse ihmettelin poikkeusajan alussa etätyöhön liittyvää laajaa keskustelua, koska itselle se on ollut jo pitkään pikemminkin normi kuin poikkeus. Se on silti ollut monilla toimialoilla ja monissa yrityksissä todella iso muutos – ehkä se kaikkein isoin. Etätyö nimittäin muutti johtamista todella kouriintuntuvasti. Se pakotti pohtimaan ihmistä: johtajan ja johdettavien välisiä suhteita ja kommunikaatiota sekä sitä, miten tämä ennen usein niin totunnaisesti soljuva näkymätön kuvio tehdään todeksi verkossa. Etätyö toisin sanoen sai johtajat etsimään ihmisensä uudestaan: tavoittamaan heidät tavalla, jota ennen usein säätelivät tottumus ja konventio – mutta joka nyt piti käsikirjoittaa uudelleen.

Kaikki haastattelemani johtajat olivat pohtineet melkeinpä eniten juuri ihmisiään; kollegoita ja johdettavia. Miten ihminen tavoitetaan, miten ansaitaan luottamusta molemmin puolin – mikä on lajityypillistä laumakäyttäytymistä, ja menetetäänkö siinä jotakin arvokasta, jos työntekijä ei silloin tällöin saa parveilla kollegiaalisesti käytävillä pallottelemassa jotakin mielen päällä olevaa? Miten työntekijöiden väliset suhteet vaikuttavat työn arvoon ja mikä on johtajan sekä johtamisen rooli siinä?

Jo kauan on huhuiltu ihmistä johtamisen keskiöön ja se on osaltaan luonut vaikutelmaa siitä, ettei se sitä olisi. Ehkä voi olla enemmänkin, mutta itse sain nyt selkeän käsityksen ihmisten johtamisen taitojen ja tahdon tasosta – eikä se ole ollenkaan kehno. Ehkä pandemia pakotti miettimään ihmisten johtamista, koska johdettavat vietiin kauemmas tutuilta pelipaikoiltaan? Mutta ihan tämä pelkästään ei selitä sitä, että avoimesti näkemyksiään ja kokemuksiaan jakavat johtajat jättivät haastattelijalle selvän tunteen siitä, että lukemattomien asioiden keskellä ihmisyys ei ole johtajille vierasta. Eikä epämiellyttävää – päin vastoin!

Tiedotteen suuryritysjohtajien ja kuntapäättäjien haastattelukierroksesta voi lukea täältä ja siitä voi tilata itselleen myös yksityiskohtaisemman online-esittelyn.

Jaa

Vaikuttajasta

Nina Alivirta

Vastuuviestinnän asiantuntija, osakas
Pilgrim Oy, Edelman Affiliate
#Vastuuviestintä
#Luottamus

Jätä kommentti