Rohkea kertoo myös rosoista

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Perustin Vastuulliset viestijät -ryhmän vuonna 2009 LinkedIn:iin. Siitä asti lähes kaikessa, millä työarkeni olen täyttänyt, on ollut kyse vastuuviestinnän päämäärästä: luottamuksesta. Ja siinä kaikessa, millä suhteissa toisiin ihmisiin elävä ihminen oman henkilökohtaisen arkensa täyttää, on olennaisilta osin kyse myös siitä. Näkymättömistä siteistä, hiljaisista silloista.

Moni luottamusta tutkinut arvioi, että luottamus voi olla päätös. Uskon sen ja myönnän samalla, että minulla on usein vaikeuksia juuri tämän näkökohdan kanssa. Minulle luottamus on syvällinen kokemus, paljon tietoisuudessa rakennettavaa päätöstä voimakkaampi ja vastaansanomattomampi tila.

Kevyemmissä yhteyksissä ja jokapäiväisissä tilanteissahan luottamus on enemmänkin vakioasetus. Ilman luottamusta ei pääse eteenpäin, vaan tilalle astuu kaiken mahdottomaksi tekevä pelko tai epäilys.

Perusarjen kontekstissa luottamuksessa on usein myös astevaihteluita ja tilanne- tai tehtäväsidonnaisuutta. Isoissa henkilökohtaisissa kysymyksissä luottamus on minulle kuitenkin jotenkin ehdoton ja portaaton asia: luottamusta joko on tai ei ole. Luottamus tai sen puute ei kuitenkaan ole perusteeton tila; syyt vaihtelevat, mutta ovat aina löydettävissä. Isojen asioiden äärellä melkein luottamusta ei lasketa.

Moni voi elää osittaisen tai kehittyvän luottamuksen kanssa tärkeissäkin jutuissa ja se on hyvä. Taidan itse olla tässä kohdassa turhankin taipumaton ja itserakkaimpina hetkinäni näen, että luottamukseni on luomua. On hyvin mahdollista, että olen vain sielullisesti kehittymätön juntti, joka ei näe sitä isoa kuvaa.

Yritys on silti kova.

Niin luottamus kuin epäluottamuskin on silti usein, joskaan ei ehkä aina, molemminpuolista. Siksi suuryritysten johtajien ja myös meidän tavallisemman työ- ja kotiarjen tallaajien on opittava ennakoimaan ja tunnistamaan tilanteet, missä luottamuksen pallo voi pudota. Miksi yhtäkkiä työntekijä ei luotakaan minuun esimiehenä tai minä en luota työntekijään tai vaikka hallitukseen. Tai puolisooni? Missä ensimmäinen epäluottamuksen siemen voi alkaa itää ja miksi. Ja ennen kaikkea: miten se vältetään.

Toisin sanoen meidän on opittava luottamaan ja myös osoittamaan luottamusta itse. Muuten voi käydä niin, että menetämme itseemme kohdistuvan luottamuksen ja siihen meillä ei kenelläkään taida olla varaa.

Vastuullisuudestaan kertovia yrityksiä kannustan ennen muuta rohkeuteen kertoa epätäydellisyydestä. Luottamusviestinnässä niin yrityksillä kuin yksilöilläkin on samat tavoitteet ja samat keinot – ne vanhat pienet jutut: moni kakku päältä kaunis. On uskallettava olla aito yrityksessään hyvään, vaikka tulokset antaisivatkin vielä odottaa itseään, sillä kukaan ei usko kerskujaan.

Tässä on luottamuksen mahdollisuus. Se syntyy, kun tie on näkyvissä, sitä saa vapaasti kulkea eikä maisema ole kulissi.

Luottamus ei edellytä virheettömyyttä, mutta se edellyttää rehellisyyttä. Luottamuksen kultaisen pokaalin ansaitsee se, joka uskaltaa unohtaa vain vesitiiviin varmoista jutuista viestimisen ja kertoa rohkeasti myös rosoista.

Kirjoittaja on sisältö- ja viestintätoimisto Pilgrim, Edelman Affiliaten strategiajohtaja ja vastuuviestinnän asiantuntija.

 

Jaa

Vaikuttajasta

Nina Alivirta

Vastuuviestinnän asiantuntija, osakas
Pilgrim Oy, Edelman Affiliate
#Vastuuviestintä
#Luottamus

Jätä kommentti