Suomalainen työelämä on läntisen Euroopan homofobisin

Hannu Medina

”Varaudu siihen, että jos starttirahahakemuksesi käsittelijä on homofoobikko, saat kielteisen vastauksen.”

Näin vastasi Espoon uusyrityskeskuksen yritysneuvoja minulle neljä vuotta sitten. Olin juuri esitellyt hänelle liikeideani sateenkaarimatkailun ja sateenkaariviestinnän konsultoinnista. Yritystoiminnasta, jossa myös oma seksuaalisuuteni, roolini kokemuskouluttajana oli tärkeä yrityksen voimavara.

Tämä oli ensimmäinen mutta ei viimeinen homofobinen kommentti sateenkaariyrittäjän urallani. Olin lähtenyt sinisilmäisesti ja jopa naivisti liikkeelle kauppatieteilijänä rakentamaan Suomesta maailman sateenkaariystävällisintä matkailumaata mielessäni valtava markkinapotentiaali. Olin tehnyt benchmarkkausta siitä, mitä maailmalla ja erityisesti Yhdysvalloissa, Amerikan mantereella ja Etelä-Euroopassa tehdään.

En ollut valmistautunut ennakkoluuloihin, joita kohtasin heti yritystoimintani alussa. Tai ehkä en ollut joutunut aikaisemmin samalla lailla vastatusten pelkojen jopa vihan kanssa, jota homofobiaksi kutsutaan.

Kuka haluaa tarkoituksella asettua maalitauluksi? Ei kukaan, tai ainakin hyvin harva

Olen pohtinut, miksi kohtaan työssäni lähes joka päivä kommentteja, jotka satuttavat minua ja jotka aivan selkeästi ovat homofobisia tai transfobisia: haluan tarkoituksella profiloitua sateenkaariyrittäjäksi, tuon seksuaalisuuteni ja sateenkaari-ihmisten asiat esille keskusteluissa, jokaisessa yhteydenotossa. Asetan työni puolesta itseni alttiiksi ja maalitauluksi homofobialle. Jokainen yritys tai henkilö joutuu tavalla tai toisella ottamaan kantaa asiaan ja samalla myös minun seksuaalisuuteeni ja siten paljastamaan omat arvonsa ja mielipiteensä.

Tästä johtuen ylivoimaisesti suurin osa sateenkaari-ihmisistä on suomalaisessa työelämässä kaapissa tai kaapin ovi on korkeintaan hyvin valikoidusti raollaan. Sateenkaari-ihmiset salaavat ison osan elämästään ja identiteetistään. Tästä on myös tutkittua tietoa. FRA (European Union Agency for Fundamental Rights) teki edellisen tutkimuksen ihmisoikeuksien toteutumisesta Euroopassa vuonna 2019. Tutkimuksessa selviteltiin sateenkaari-ihmisten kokemuksia eri maissa: koulussa, opiskelijaelämässä, työelämässä ja vapaa-ajalla. Valitettavasti kokemukset suomalaisessa työelämässä olivat tutkimuksen häntäpäässä. Kysymykseen ”Oletko avoimesti sateenkaari-ihminen työelämässä?” vain 8% suomalaisista sateenkaari-ihmisistä vastasi kyllä. Taaksemme jäi tutkimuksessa vain Serbia, Makedonia, Latvia ja Liettua. Jopa ihmisoikeusasioissa paljon negatiivista huomiota herättäneet Puola ja Unkari olivat kyselyssä edellämme. Muut Pohjoismaaat olivat kyselyn kärkipäässä; Tanska EU-maiden ykkönen. Tanskalaisista 33 prosenttia on avoimesti sateenkaari-ihminen työelämässä. Muiden Pohjoismaiden paremmista tuloksista huolimatta myös niissä suurin osa sateenkaari-ihmisistä elää edelleen pelossa ja piilossa, kaapissa. Tämä on surullista.

Palaan tuohon tapaamiseen yritysneuvojan kanssa. En saanut tilanteessa sanaa suustani, koska kommentti tuli niin yllättäen. ”Tähänkö yritystoimintani voi päättyä jo ennen kuin alkoikaan, seksuaalisuuteeni ja siihen, että puhun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen toiveista ja tarpeista, heidän oikeuksistaan tai niiden puutteesta, homofobiasta ja transfobiasta Suomessa ja maailmalla. Ja että olen avoimesti sateenkaariyrittäjä, enkä peittele sitä.”

Minulla ei ollut varaa mennä kaappiin, koska kyse oli liikeideastani. Siirryin sen sijaan Helsingin uusyrityskeskuksen asiakkaaksi ja sain todella hyvää palvelua ja lopulta myös sen starttirahan.

Edelleen joudun työssäni kohtaamaan homofobiaa lähes päivittäin. Epäasiallisia kommentteja. Ihmiset saattavat poistua paikalta, kun kerron sateenkaari-ihmisistä matkailun tai ylipäätään markkinoinnin kohderyhmänä tai kertovat, että aihe pelottaa heitä. Eräs matkailuyrittäjä MATKAmessulla lupasi varata homoille oman lasi-iglun, jossa voimme touhuta mitä huvittaa. Tämä tapahtui, kun pyysin häntä kuuntelemaan luentoani sateenkaarimatkailijoista matkailun kohderyhmänä.

Suurin osa sateenkaari-ihmisistä vaikenee ja pienentää itseään välttääkseen tällaisen epäasiallisen kohtelun, suuri osa ajattelee seksuaalisuuden olevan yksityisasia, josta ei kuulu puhua tai vihjata kollegoille mitään. Taustalla voi olla pelko jopa uramahdollisuuksien vaikeutumisesta.

Tutkitusti syitä on paljon. Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan muun muassa seuraavat:

1. Ei haluta joutua stereotypioiden uhriksi
2. Ei haluta tuottaa epämukavuutta muille
3. Ei haluta menettää verkostojaan ja kollegoitaan (hylkäämisen pelko)
4. Ei haluta, että muut luulevat heidän iskevän

Osa on jopa korneja kuten tämä viimeinen, mutta sekin perustuu varmasti aikaisempiin kokemuksiin, aitoihin tilanteisiin. Epämukava hiljaisuus voi syntyä esimerkiksi siitä, että kerron mökkiviikonlopusta mieheni kanssa. Ihmiset eivät ymmärrä, että homous ja heterous ovat samanlaisia identiteettejä: homon mökkireissu liittyy yhtä paljon tai vähän seksuaalisuuteen kuin heteron viikonloppu. Avoimuus ei siis tarkoita sitä, että puhutaan seksistä vaan siitä, että uskalletaan puhua normaaleista arjen asioista vaikkapa puolisosta ja vapaa-ajan vietosta.

Ennakkoluulot ja pelot elävät edelleen vahvana ihmisissä ja sitä myöten yrityksissä ja yhteiskunnassa. Yrityselämässä on itse asiassa tapahtunut Suomessa suhteessa vähemmän edistystä kuin muilla elämän alueilla. Priden saama näkyvyys yrityksissä ja yhteiskunnassa ja lainsäädännön edistyminen luovat helposti illuusion tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta, joka ei aina kuitenkaan toteudu sateenkaari-ihmisten työssä, arjessa ja jokapäiväisessä viestinnässä. Asenteet muuttuvat hitaasti. Moni myös elää myös omassa ”yhdenvertaisuus- ja suvaitsevaisuuskuplassa”, jossa ei joudu kohtaamaan rasismin, homofobian tai transfobian raakaa todellisuutta. Moni ajattelee oman kuplansa sisältä, että ”Eikös tämä ole itsestäänselvää, tarviiko tästä nyt edes puhua?”

Moninaisuus ja osallistaminen ovat silti tänä päivänä monen yrityksen agendalla, kun pohditaan osaajien, työntekijöiden houkuttelua, työnantajaimagoa ja ihmisten viihtymistä yrityksessä. Usein keskustelu jää kuitenkin johdon tasolle, ohueksi ja näkökulma on ainoastaan se, miten yritys tästä hyötyy. Arjen teot ja sanat, lähiesimiesten osaaminen ja rohkeus puhua asiosta avoimesti, sisäinen jokapäväinen arjen viestintä, moninaisuuden representaatio puuttuu. ”Hoidamme nämä yhdenvertaisuusasiat aina kesäkuussa Priden aikaan, palataan silloin asiaan.” Näin vastasi eräskin ison yrityksen markkinointijohtaja minulle pari vuotta sitten.

Sateenkaari-ihmiset ja ylipäätään syrjintää kokevat usein myös itse vaikenevat peloistaan häpeän takia. He eivät kerro homofobiasta, homofobisista, syrjivistä kokemuksista, eivät välttämättä aina edes itse tunnista niitä. Heteronormatiiviset asenteet ja rakenteet juurtuvat osaksi vähemmistön omaa identiteettiä. Pidetään täysin oikeana ja normaalina sitä, että vaietaan omasta yksityiselämästä. Vitsit, ulkoistaminen, asenteelliset kommentit ovatkin ok. Ajatellaan, että näin se kuuluukin olla tai näin se vain on. ”It is what it is.” Silti asiasta vaikeneminen, asian näkymättömyys työyhteisössä ylläpitää olemassa olevaa tilannetta, kannattelee stigmaa ja tabua.

Elin itse 45 vuotta heteron elämää. Olin työelämässä avoimesti hetero 20 vuotta. Ei minun tarvinnut miettiä näitä asioita kertaakaan työurallani. Kuusi vuotta sitten kun olin juuri tullut kaapista, kokenut elämäni suurimman murroksen, löytänyt itseni ja oman identiteettini, jäin työttömäksi. Mietin noihin aikoihin elämääni, vahvuuksiani työnhakijana, ihmisenä. Minusta tuntui hassulta ja jopa ahdistavalta, että elämäni suurin saavutus, omaksi itsekseni kasvu, olikin asia, joka minun pitäisi piilottaa, vaikkapa työhaastattelussa. Sen sijaan päätin, että haluan puhua siitä, rohkaista ja voimaannuttaa ihmisiä ottamaan täyden potentiaalin käyttöönsä, olemaan rohkeasti ja avoimesti oma itsensä, löytämään vahvuutensa. Mutta se ei riitä. Myös ympäröivän yhteiskunnan, yritysten ja työyhteisöjen on opiskeltava lisää, tiedostettava, ymmärrettävä ja rakastettava erilaisuutta. Jos ja kun näin teemme, siitä hyötyvät yksilöt itse, läheiset, työkaverit, yhteisöt, yritykset ja koko yhteiskunta.

Hannu Medina

Medina Helsinki Communications Oy

LGBTQ Diversity professional

Hannu Medina on sateenkaariviestinnän ja sateenkaarimatkailun pioneeri ja yritysjohdon neuvonantaja. Hannun intohimo on moninaisuus ja osallistamisen ja representaation merkitys ihmisten, yritysten ja yhteiskuntien menestykselle. Hannu puhuu asioista tunteikkaasti jakaen kokemuksiaan siitä, miten moninaisuus ja osallistaminen on vaikuttanut myös hänen ja hänen läheistensä elämään ja menestykseen.