Tärkeintä on mennä eteenpäin

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Tämä artikkeli on toinen osa kolmen artikkelin sarjaa, jonka keskiössä käsittelen oppimista. (Lue sarjan ensimmäinen osa tästä!) Olen valmistumisvaiheessa oleva tradenomiopiskelija, joten pyrin artikkeleissa peilaamaan myös ajatuksiani opiskelijana siitä, miltä opintojen päättyminen ja työelämään siirtyminen omin silmin vaikuttaa.

Jossain kohtaa on vain astuttava yleisön eteen ja tehtävä parhaansa vailla täyttä varmuutta siitä onnistuuko sitä vaiko ei. Sitähän yrittäminen sanana tarkoittaa, asioiden tekemistä epäonnistumisen mahdollisuudesta huolimatta. Harvoin asioiden tarvitseekaan onnistua ensimmäisellä yrittämällä. On aivan sama lopputuloksen kannalta ylittääkö korkeushyppääjä riman ensimmäisellä vai toisella yrittämällä. Oppimisen kannalta tärkeintä on yrittää, oppia omista virheistä ja yrittää uudelleen.

Meillä suomalaisilla on toisinaan kummallisen jumittunut ajatus siitä, että asioita voi kokeilla vain kerran, jonka perusteella tuomitaan voittajat ja häviäjät.

Yhdysvalloissa puolestaan vallitsee vahvemmin käsitys, että epäonnistumiset kuuluvat osaksi kehitystä. Siellä konkurssit voivat kasvattaa menestyjän. Voisimme ottaa tässä asiassa opiksemme.

Ohikiitävät mahdollisuudet

Omien opintojeni aikana yksi isommista kasvunhetkistä oli, kun ymmärsi kuinka nopeasti mahdollisuudet avautuvat ja sulkeutuvat. Moni asia meni ohitse sen takia, että epäröin toimia, koska tunsin nahoissani epäonnistumisen mahdollisuuden.

Mahdollisuuksia päästä esiintymään tai puhumaan englantia (asioita, joissa molemmissa halusin ehdottomasti kehittyä) oli vaikka kuinka ja paljon, mutta osa meni ohi, koska koin etten ollut vielä tarpeeksi hyvä, jotta olisin uskaltanut nostaa käteni pystyyn. Tajusin kuitenkin opintojen edetessä, että en koskaan tulisi olemaan niin hyvä esiintyjä tai Englannin puhuja, ettenkö tulisi tekemään toisinaan häpeällisiltä tuntuvia virheitä. Samalla huomasin, että ihmiset, jotka uskalsivat tarttua mahdollisuuksiin ja tehdä virheitä kehittyivät todella nopeasti, paljon nopeammin kuin minä.

Lamppu syttyi lopulta päässäni eräällä automatkalla, kun tyttöystäväni kertoi minulle, että on lähes aina parempi tehdä oikea asia huonosti, kuin väärä asia erinomaisesti.

Vaikeasti eteenpäin vai helposti sivulle?

Ajattelen oikeiden tekemisen tarkoittavan sellaisten asioiden tekemistä, jotka vievät tehokkaasti kohti omia tavoitteita. Osa tällaisista asioita sujuu ihan vaivatta, mutta osaan liittyy aina inhottava tunne mahdollisesta epäonnistumisesta ja pelko häpeän kokemuksesta. Houkutus tehdä jotain mukavampaa asian ympäriltä kasvaa erittäin suureksi. Itsellä nämä tunteet tulevat voimakkaimmin pintaan, jos joudun puhumaan vieraalla kielellä tai soittamaan tuntemattomalle ihmiselle, oli puhelu sitten kylmä tai kuuma.

Näinä hetkinä on kuitenkin vain purtava hammasta ja muistutettava itselle, että tärkeintä on tehdä oikeita asioita helppojen asioiden sijasta, jos haluaa päästä eteenpäin.

Toisinaan sitä löytää itselleen jonkin keinon, joka auttaa selviämään epämiellyttävistä tilanteista. Itselleni toimii puheluiden kohdalle hymyily koko puhelun ajan. Opin tämän taidon kuullessani, ettei ihminen ei voi joutua paniikkiin hymyilleessään leveästi. Kaikkia asioita ei voi kuitenkaan tehdä hymyillen, ne on vain tehtävä siitä huolimatta, että ne tuntuvat vaikeilta. On vain luotettava siihen, että helpotus ja hyvä olo seuraavat oikeiden asioiden tekemistä.

Tartu toimeen!

Kirjoitin opintojen aikana esseen nimeltä James Bond ja voittavat toimintatavat, jossa pohdin syitä sille, miksi Bond menestyy niin hyvin vaarallisissa tehtävissään.

Yksi kantavia teemoja Bondin toiminnassa on nopea toimeen tarttuminen. Bond harvoin jää miettimään toimiakko vai ei, vaan heti tilanteen auettua alkaa action.

Jollei toimeen tartu juuri sillä lyhyellä hetkellä, kun ajatus nousee mieleen ja tuntuu mahdolliselta, ehtii mieli (ainakin allekirjoittaneella) rakentamaan tuhat ja yksi syytä miksi toimeen ei kannata ryhtyä. Kuten sanoin tilanteet menevät usein ohi sillä aikaa, kun taklaa omassa mielessään epäonnistumisen mahdollisuuksia ja kerää uudelleen rohkeutta. En tarkoita sitä, että jokaiseen tilanteeseen kannattaa mennä takki avoinna pyssyt paukkuen vaan sitä, että mahdollisuuksiin on uskallettava tarttua silloin, kun ne ovat edessä avoinna.

Älä jää junan alle

Tosiasia taitaa olla se, että on vain hyväksyttävä epäonnistumisen mahdollisuus ja yritettävä, jos haluaa kehittyä hyväksi niissä asioissa missä haluaa menestyä. Sulkemalla epäonnistumisen mahdollisuuden itseltään sitä muuttaa edessä häämöttävät virheet itseään kohti kiitäväksi junaksi, jonka jyräämäksi väistämättömän epäonnistumisen koitettua joutuu.

Oven sulkemisella omille virheille ja epäonnistumisille sitä tulee samalla kääntäneensä selän mahdollisuudella kehittyä ja kasvaa – miten ihmeessä virheettömästä voisi tulla parempi?

Opit työelämään

Edellisessä artikkelissa tuskastelin sitä, kuinka sitkeässä oman alan työt ovat näin koronan alla. Onneksi olin kuitenkin itse sitkeämpi ja vihdoin ovet avautuivat oman alan töihin. Ehkäpä tärkeimpänä ajatuksena koulusta on hyvä viedä työuralla ajatus siitä, että mahdollisuuksien auetessa on toimittava empimättä niin kuin James Bond – tyylipuhtaaseen suoritukseen pyritään, mutta virheidenkin jälkeen edetään.

Kirjoittanut: Tommi Hämäläinen 

Jaa

Vaikuttajasta

Bonfire

Jätä kommentti