“Tekemisen laatu ja sitoutuneisuus ovat elämäntyönä merkityksellisempiä, kuin jatkuva kasvu.” – Mikä saa sinut liekehtimään, Paola Suhonen?

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Bonfiren henkilökuvasarja esittelee pintaa syvemmältä Bonfiren bisnesvaikuttajia. Kuinka he ovat päätyneet omalle toimialalleen ja minkälaiset arvot ajavat heitä eteenpäin. Q&A-artikkeli antaa osviittaa heidän näkemyksistään, mutta syvemmälle pääset kuuntelemalla koko keskustelun podcastina. Tällä kertaa henkilötarinansa kertoo Paola Suhonen. Hän on tullut tunnetuksi useimmille Ivana Helsingin kautta, mutta operoi myös mm. elokuvien ja musiikin saralla.

Paola, miksi olet valinnut juuri oman toimialasi?

Ivana Helsinki on kuin leikkikenttä. Se kuvastaa myös omaa ajatusmaailmaani, johon mahtuu paljon erilaisia taiteenlajeja ja genrejä. Minulla on levy-yhtiö ja teen myös elokuvia eri muodoissa, kuten mainoselokuvia ja pitkää fiktiota. Toki isolle yleisölle Ivana Helsingin muotimallisto on se tunnetuin. Olen itse kiinnostunut vaatteesta lähinnä taiteena ja muotoilun välineenä.

Minkälaisille arvoille perustat liiketoimintasi?

Ivana Helsinki edustaa slow fashion -ajatusta. Eli tuotamme vähemmän, mutta harkitusti, ja sellaisia tuotteita, jotka säilyttävät arvonsa vuodesta toiseen. Tähän liittyvät myös eettiset ja ekologiset tekijät. Minulle on tärkeää, että tunnen henkilökohtaisesti ne ihmiset, ketkä valmistavat vaatteitamme.

Myös perheyrittäjyys ja tietynlainen uudisraivaajuus on itselleni tärkeää. Se, etten pyörittele ainoastaan papereita, vaan olen nimenomaan mukana tekemisen ytimessä.

En usko, että yrityksen tulisi kasvaa jatkuvasti, se ei ole hyvä tavoite. Sen sijaan, yrityksellä voi olla ihannekoko, jossa pysyminen on tavoiteltavaa. Tekemisen laatu ja sitoutuneisuus ovat elämäntyönä merkityksellisempiä kuin jatkuva kasvu.

Mitkä kaksi tapahtumaa elämässäsi ovat vaikuttaneet eniten siihen, kuka olet tänään?

Olen kokenut aina olevani tämä sama ihminen. Äitini, joka on psykoanalyytikko, pudistelee usein päätään ajatukselle. että muistan, millainen olen ollut ihan pienenä, jo alle 2v ikäisenä. Koen silti katsoneeni maailmaa samojen linssien läpi. En usko, että joku yksittäinen tapahtuma olisi muokannut minusta juuri tällaisen. Toki sävyjä on tullut monestakin eri tapahtumasta.

Esimerkiksi nuorempana rullaluistelin ja hengailin skeittaajien kanssa sekä myös lumilautailin paljon, jonka myötä musiikki ja populaarikulttuuri tulivat isommaksi osaksi elämääni. Se aika oli jotain sellaista, jota kutsuisin kiertolaisuudeksi ja surffielämäntyyliksi. Matkustimme pakettiautossa ja seikkailimme. Kyseessä ei ollut urheilemista, vaan ennemminkin kokonaisvaltainen elämäntyyli.

Lapsuudessa toimin myös ahkerasti partiolaisena. Se on mielestäni yksi parhaimmista harrastuksista, mitä voi olla. Partiolaisena ollessani opin tiettyjä perustaitoja, kuten solmujen tekemistä, kasvien tunnistamista ja tähtikartan lukemista. Pärjään nykyään luonnossa, oli sitten pakkasta tai hellettä, eivätkä kastuneet kumisaappaat pilaa päivääni.

Kuka on ollut tärkein suunnannäyttäjäsi? Miksi juuri hän?

Omat vanhempani, ehdottomasti. Isäni on ollut vaatealan yrittäjä. Hän on sitä sukupolvea, joka on kiertänyt kaupparatsuna maanteillä. Hän on rokkariluonne ja tavallaan tarvinnut jonkun tuotteen, että on päässyt tien päälle. Isässä on rohkeutta, johon hän on myös minua kannustanut.

Meillä ei ole kotona koskaan korostettu sukupuolirooleja, eikä minua ei ole asetettu naisena altavastaajan rooliin. Sen vuoksi en osaa allekirjoittaa myöskään perinteistä feminististä ajattelua.

Koska koit epäonnistuneesi siten, että epäilit nousetko enää?

Yrittäjänä koen päivittäin pieniä epäonnistumisia. Uskon kuitenkin, että kaikki epäonnistumiset vahvistavat. Tiukkoja paikkoja on ollut, mutta silloinkin kivet on onnistuttu kääntämään.

Henkilökohtaisessa elämässäni oli vaikea hetki kun muutin Yhdysvaltoihin vuonna 2008. Lähdin sinne opiskelemaan elokuvaa ja toteuttamaan unelmaani. Hyppy oli kuitenkin iso ja mietin monesti, oliko lähtö järkevä päätös. Jälkeenpäin en vaihtaisi päivääkään pois, mutta tuolloin kyseessä oli todella iso kasvun paikka. Koko turvaverkostoni oli täällä Helsingissä. Esimerkiksi, kun taulu piti saada seinälle, ei ollut isää poraamassa sitä. Ylipäätään yksinäisyyden tunne oli tuolloin paikoin musertava.

Mikä yksittäinen hetki tuntui siltä, ettei mikään pysäyttäisi sinua?

Kun Ivana Helsinki valittiin Pariisin muotiviikkojen pääkalenteriin, se tuntui konkreettiselta ja merkittävältä asialta brändin kannalta. Itselleni merkityksellistä on myös se, että Ivana Helsinki muutti kaksi vuotta sitten omaan taloon Marjaniemeen. Olin jo pitkään haaveillut siitä, että brändi saisi oman kodin. Täällä talossa on studiotilat, kivijalkamyymälä, valokuvauspimiö ja kesällä myös kahvila. 70-luvun vanha arkkitehti-insinööritoimisto huokuu arvojamme ja koen olevani elossa täällä.

Kun katsot taaksepäin, onko jotain mitä tekisit toisin?

Jätin pitkään musiikin tekemisen elämässäni taka-alalle. Nuorempana soitin viulua ja ylipäätään opiskelin koulussakin ennemmin musiikkia kuin kuvaamataitoa. Myöhemmässä vaiheessa tunnistin sen, että mennessäni hyvälle keikalle en pystynyt nauttimaan esityksestä, vaan olin kateellinen biisien tekijöille.

Yhdysvalloissa ollessani pakotin itseni musiikin pariin, mutta olisin voinut tehdä sen jo kymmenen vuotta aiemmin. Sen sijaan olin varjotekijä sen saralla. Monesti ihmiset, jotka eivät uskalla tehdä itse ydinasiaa, alkavat tehdä jotain siinä vierellä.

Ennusta yksi skenaario tulevaisuudesta toimialallasi?

Eettisten ja ekologisten arvojen nousu on osaltaan jo toteutumassa. Uskon myös, että tekijyys tulee nousemaan. Se, että asioilla on kasvot. Sosiaalisessa mediassa tullaan vaatimaan sisällöntuottajien sijaan enemmän itse sisältöä. Yhä enemmän tulee esiin ihmisiä, jotka nousevat esiin oman vaikuttajuutensa myötä.

Ihmiset tulevat tulevaisuudessa tarttumaan enemmän asioihin ja tekemään, ei ainoastaan puhumaan niistä.

Koronan myötä moni uskoo, että tulevaisuudessa kaikki tullaan hoitamaan, enemmän tai vähemmän, netin kautta. Itse en usko tähän vaan siihen, että tulevaisuudessa on entistä enemmän intiimiä, merkityksellistä ja yksilöllistä tekemistä ja kuluttamista.

Mikä saa sinut liekehtimään?

Kun olen road tripillä jossa ei ole aikatauluja ja sovittuja suunnitelmia. Neil Youngia kuunnellen, loputon maantie edessä. Voi vain olla ja ajatukset ovat läsnä.

 

Teksti: Harri-Pekka Pietikäinen

Jaa

Vaikuttajasta

Bonfire

Jätä kommentti