Tekemisen sietämätön keveys

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Olen ryhtyjä. Mitä useampi asia tulilla, sen parempi. Suunnitelma A:sta B:hen hivelee silmää. Houkutus ryhtymiseen vaanii minua jokaisen palaverin liepeillä, luvaten harhaista selkeyttä ja valheellista hallinnan tunnetta.

Väitän, että ryhtyminen on enenevässä määrin monimutkaiseksi käyneen työelämän vitsaus, jolla pyritään luomaan mielikuva dynaamisesta eteenpäinmenosta – itselle ja muille. Liian kevyen ryhtymisen sijaan tulisi selkeyttä mielestäni luoda käyttämällä enemmän aikaan (työlääseen!!) poikkiorganisatoriseen sillanrakentamiseen, keskusteluun, tavoitteen haastamiseen, kriittiseen ajatteluun erityisesti miksi -kysymysten siivittämänä, faktojen perkaamiseen jne.

Ja jos vielä tämän jälkeenkin ryhtyminen tuntuu hyvältä idealta, tulisi tehdessä sietää epäselviltä tuntuvia kokeiluja, reittejä A:sta C:hen tai jopa B:sta A:han. Kun tavoite ja visio ovat riittävän kirkkaat ja miksi-kysymykset väsymiseen saakka kaikilla mielessä, vaikka keskellä yötä herätettäessä, voi tavoitteeseen pääsy olla rikkaampi ja moniulotteisempi, kuin yksiviivainen reitti koskaan. Liikkumavaraa on, kun yhteinen ymmärrys on luotu. Ryhtyjälle tämä tarkoittaa poisoppimista, hitauden tunteen sietämistä sekä dialogin harjoittelua – mutta tuo toisaalta mahdollisuuden ”viipyilyyn” kuten eräs kollegani oivaltavasti on todennut.

Vaikka muutosvauhti maailmassa tuntuu olevan kovempi kuin koskaan (tai ehkä juuri siksi), ehdotan viipyilyn taidon kehittämistä erityisesti kaikille ryhtyjille. Miten oppia sietämään moniulotteisuutta, oppia pois lineaarisesta maailmasta ja siirtää ajankäyttöä alkuvaiheen pohdintaan? Silläkin uhalla, että pohdinnan tuloksena ryhtyminen jää ihan kokonaan alkamatta.

Se ei ole epäonnistumista vaan kenties turhan toteutuksen välttämistä ja tilan antamista jollekin paljon oleellisemmalle.

Jaa

Vaikuttajasta

Outi Sivonen

Head of People & Leadership
Development, Finnair Oyj
#OPPIMINEN #OSAAMINEN
#JOHTAMINEN

Jätä kommentti