Tietokirjailija paljastaa: 11 vinkkiä tietokirjan kirjoittamiseen
Vuonna 2012 ilmestyi ensimmäinen tietokirjani Matkaopas tulevaisuuteen Talentumin kustantamana. Tämän jälkeen olen kirjoittanut kymmenen tietokirjaa neljälle eri kustantamolle yksin tai kaverin kanssa. Viimeisin kirjani, Tulossa Huomenna – Miten megatrendit muokkaavat tulevaisuuttamme julkaistiin syksyllä 2019. Kirja on valittu juuri vuoden 2019 tiedekirja-kilpailun finalistiksi. Tietokirjailijaurani aikana olen oppinut yhtä sun toista kirjojen kirjoittamisesta. Jaan tässä artikkelissani lukijoille 11 vinkkiä tietokirjan tekemiseen – siis yhden vinkin jokaista julkaistua tietokirjaani kohden.
1. Kaikki alkaa ideasta
Kirjan kirjoittaminen alkaa ideasta. Saat kenties hyvän idean päähäsi ja mieleesi tulee, että aiheesta voisi jopa tehdä kirjan. Kirjoita aiheestasi tiivistelmä: mieti sitä, mitä uusia asioita ja näkökulmia sinulla olisi esitellä lukijoille. Tiivistelmää tarvitaan, kun otat yhteyttä kustantajiin. Kannattaa käydä myös vilkaisemassa esimerkiksi kirjakaupoissa, ettei viime aikoina ole tullut juuri sama aihetta käsittelevää kirjaa. Jos on, niin muokkaa aihettasi sellaiseksi, että kirjasi erottuu muista vastaavista kirjoita.
2. Etsi kirjallesi kustantaja
Suomessa kustantajia riittää ja eri kustantajat ovat joskus keskittyneet eri aiheiden julkaisuun. Esimerkiksi Alma Talent kustantaa bisneskirjoja. Yleiskustantamoja ovat esimerkiksi WSOY ja Otava. Pienempiä kustantamoja, jotka julkaisevat myös tietokirjoja, ovat esimerkiksi Docendo, Into, Atena. Täältä löydät lisää suomalaisia kustantamoja.
On myös mahdollista tehdä omakustanne. Plussia omakustanteessa on se, että kirjailijalle jää huomattavasti enemmän rahaa kirjaa kohden ja luonnollisesti kustantajaa ei tarvitse etsiä. Negatiivista taas on se, että kirjailija joutuu järjestämään itse käytännössä kaiken: oikolukijan, taittajan, graafikon ja myynnin ja jakelun. Jos omakustanteita ei saa tehokkaasi myytyä, rahaa ei luonnollisesti tule. Toisaalta nykyään on myös palveluita, jota kautta omakustanteen voi tehdä helposti. Esimerkkinä on Book on Demand. Tällaiset palvelut ovat maksullisia.
Itselläni on aina tapa ottaa kustantajaan yhteyttä puhelimitse. Keskustelussa luonnollisesti esittelen itseni ja kerron kirjaideastani. Kommunikointia jatketaan usein sähköpostilla, jossa lähetän kirjaideani tiivistelmän. Jotkut kustantajat pyytävät myös tekstinäytettä (erityisesti ensikertalaisilta). Sitten vain odottelemaan kustantajan vastausta joka käytännössä on joko kyllä tai ei. Jos ideasi hylätään kustantamossa, se ei tarkoita sitä, että se olisi huono, vaan sitä, että se ei tällä hetkellä sovi kustannusohjelmaan. Ota yhteyttä seuraavaan kustantajaan, sitten seuraavaan. Seitsemännen kustantajakontaktin kohdalla tosin kannattaa jo pysähtyä hetkeksi ja miettiä, että onko kirjalle sittenkään kysyntää. Itsellänikin on muutamia kirjaideoita, jotka olen joutunut lopulta hylkäämään, koska kustantajat eivät ole kiinnostuneet. Mutta sitten vaan uutta ideaa kehiin!
3. Kustannussopimus ja deadline
Itse pyrin kirjoittamaan kustannussopimuksen mahdollisimman nopeasti. En siksi, että pelkäisin kustantajan peräytyvän hankkeesta, vaan yhden maagisen sanan vuoksi: deadline. Deadline on sana, joka varmistaa sen, että homma kuin homma valmistuu joskus. Siis myös kirja, jonka käsikirjoituksen deadline kirjataan usein sopimukseen. Jotkut kirjailijat toimivat toisin: he haluavat ensin kirjoittaa kirjan ja sitten vasta miettiä kustantajaa. Kukin tyylillään! Mutta omalla kohdallani voin todeta, että deadline on isoin syy saada kirjan käsikirjoitus viimeisteltyä.
Itse olen tehnyt viidelle eri kustantamolle sopimuksen ja sopimukset ovat lopulta aika samanlaisia. Kirjailija saa myydystä kirjasta noin parinkymmenen prosentin verran ja maksut kirjoista suoritetaan kustantajasta riippuen kerran tai pari vuodessa. Jotkut kustantamot antavat myös ennakkoa, kun kirjan käsikirjoitus on luovutettu.
Sopimuksessa yksi asia, mihin suosittelen kiinnittämään huomiota on käännösoikeudet. Kannattaa jo allekirjoitusvaiheessa keskustella siitä, onko kustantamolla kiinnostusta lähteä myymään kirjaa myös ulkomaille vai saatko itse pitää nämä oikeudet.
4. Älä odota inspiraatiota vaan istu alas ja kirjoita
Kun kustannussopimus on allekirjoitettu alkaa työ: kirjan kirjoittaminen. Ystävälleni, joka kirjoitti esikoiskirjaansa, annoin ohjeen: istu alas ja kirjoita se kirja! Näin se juuri menee. Lihas, joka eniten rasittuu kirjan tekemisessä on takapuoli. Kirjoittaminen on työtä samoin kuin vaikka sähköjohtojen asennus. Harvan sähkömiehen olen nähnyt istuskelemassa rakennuksen nurkassa virtamittari kourassa inspiraatiota odotellen. Sähkömies käy työhön ja hoitaa hommansa. Myös kirjailija käärii hihansa ylös ja alkaa kirjoittaa. Jos tekstiä ei tunnu tulevan, niin kirjoita silti: jotain edes vähän sinne päin. Tietokoneaikaan tekstiin voi aina palata ja sitä voi muokata. Tärkeintä on, että saat kirjoitusflown päälle.
Luonnollisesti tietokirjan kirjoittaminen ei ole vain pelkkää kirjoittamista vaan siihen liittyy myös tutkimustyötä. Itse luen paljon tietokirjoja, kuuntelen podcastejä, katselen dokumentteja ja haastattelen asiantuntijoita kirjoihini. Tässä mielessä tietokirjan tekeminen onkin rikas prosessi.
5. Aloita sisällysluettelosta
Tämän ohjeen sain mieheltäni, kun kirjoitin diplomityötäni, enkä oikein tiennyt mistä aloittaisin. Hän kannusti minua kirjoittamaan sisällysluettelon lopputyölleni. Tätä ohjetta käytän vieläkin. Aloitan tietokirjan aina sisällysluettelosta: siis otsikoista ja alaotsikoista, jotka paljastavat, mistä aion kirjassani kertoa. Lopulta kirja on enää vain tyhjien aukkojen täyttämistä otsikoiden välillä.
6. Kirjoittaminen vaatii aikaa ja paikan
Kirjoittaminen on ajatustyötä, joka vaatii rauhaa. Itselläni ja monella muullakin kirjailijalla on tapana tehdä niin sanottuja kirjoitusretriittejä. Kirjoittaja siis vetäytyy jonnekin omiin oloihinsa ja keskittyy vain ja ainoastaan kirjan kirjoittamiseen. Itselläni on tapana varata kalenteristani esimerkiksi viikon aikaväli, jolloin lähden jonnekin (yleensä Tallinnaan hotelliin) kirjoittamaan. Hotellihuoneessa istun aamusta iltaan ja keskityn vain kirjoittamiseen. Tällaisessa tehoviikossa saa jo loistavasti aikaan tekstiä. Joillain kustantamoilla ja yhdistyksillä on varattavissa erilaisia kirjoittajaresidenssejä, josta voi hakea kirjoituspaikkaa.
7. Esikoiskirjailija: Taistele irti kykenemättömyyden kahleista.
Lohdutan: ensimmäisen kirjan kirjoittaminen on vaikeinta. Tämä johtuu siitä, että ensimmäistä käsikirjoitusta rustatessa yleensä joutuu kamppailemaan samalla pientä päänsisäistä demonilaumaa vastaan, joka kuiskii korvaan lauseita kuten esimerkiksi et sinä tähän pysty ja ei tämä koskaan valmistu. Lohdutan: toisen kirjan kohdalla demonit on jo helppo vaientaa, kolmannen ja neljännen kirjan kohdalla ne ovat jo kokonaan lentäneet pois.
Ensimmäinen kirja oli itselläni äärimmäisen haasteellinen prosessi juurikin uskonpuutteen vuoksi: enhän minä nyt mitään kirjaa osaa tehdä! Sain lopulta buustia tietokirjan tekemiseen, kun postilaatikostani tipahti kustantajan luettelo kevään uutuuskirjoista. Siinä komeili myös oma kirjani, josta olin tuolla hetkellä kirjoittanut vain kymmenesosan. Kirjaluettelon ja lähestyvän, kustannussopimukseen kirjatun deadlinen ansiosta lopulta otin kuukauden palkatonta lomaa työstä, matkustin Berliiniin ja kirjoitin sen pahuksen kirjan.
8. Entä jos kirjaani lipsahtaa virhe?
Entä jos pelko on aiheeton. Väitän nimittäin, että melkein jokaiseen kirjaan lipsahtaa virhe. Vaikka kuinka kirjaa lukee monta kertaa sekä itse kirjoittaja, kustannustoimittaja, oikolukija ja ehkä hieman taittajakin, aina sinne kirjaan lipsahtaa jonkinlainen typo tai jopa asiavirhe. Itse ajattelen, että virheitä jätetään aina lukijoita varten. Mikä onkaan sen kutkuttavampaa lukijalle, kun bongata kirjasta virhe. Parhaimmat kiksit lukija saa, jos pääsee joskus huomauttamaan virheestä kirjailijalle. Viimeisimmän kirjani eräästä virheestä sain viestin jo julkaisupäivänä eräältä tarkkasilmäiseltä lukijalta.
Se, mikä tietokirjassa (eikä missään muussakaan kirjassa) ei ole sallittua on plagiointi. Jos siis lainaat jonkun muun tekstiä, muista aina viittaus alkuperäiseen tekstiin.
9. Älä rakastu tekstiisi
Intensiivisessä kirjoitusprosessissa voi helposti kiintyä sanoihin ja lauseisiin, joita tuottaa. Pyri pääsemään irti tästä, sillä käsikirjoitus käy läpi vielä kovan editointimyllyn. Riippuen kustannustoimittajasta tekstiä voidaan katkoa, muuttaa järjestystä, vaihtaa sanoja ja jopa poistaa osia ennen painoon menoa. Omaan tekstiinsä ei siis kannata rakastua. Tekstin kannattaa antaa elää ja muokkautua myös kirjoituksen ammattilaisen (=kustannustoimittajan) käsissä. Hänen tavoitteenaan on kuitenkin saada aikaiseksi kirja, joka aukeaa mahdollisimman monelle lukijalle.
10. Yhdessä vai yksin?
Tietokirjan kirjoittaminen porukassa on houkutteleva ajatus: se käytännössä vähentää työtaakkaa. Yhdessä kirjoittaminen voikin olla varsin mukava kokemus, jossa ideat jalostuvat paremmin kuin yhdessä päässä niitä pyörittäessä. Tiimikirjoittamiseen liittyy kuitenkin myös vaaroja: kirja on aina kompromissi. Se mitä suosittelen on vähintään varmistamaan, että kirjoittajakumppanin kanssa ollaan ”samalla sivulla” siitä, minkälainen kirjasta tulee ja mitkä ovat kenenkin vastuualueet. Itselläni on hyviä kokemuksia yhdessä kirjoittamisesta (kaikki julkaistut kirjat, jotka olen kirjoittanut kaverin kanssa), mutta valitettavasti minulla on myös kokemusta kirjaprojektista, joka lopulta kaatui siihen, että kirjoittajilla oli eri näkemykset kirjan tekemisestä.
11. Tietokirjoja kirjoittamalla ei elä
Suomessa vain hyvin harva kirjailija elää pelkällä kirjoittamisella. Tietokirjoja tekemällä tuskin kukaan ansaitsee täysin elantoaan. Suomenkieliset markkinat ja erityisesti tietokirjamarkkinat ovat suhteellisen pienet ja palkkiot kirjan kirjoittamisesta ovat olemattomat verrattuna siihen aikaan ja vaivaan, mitä kirjaan käyttää. Tietokirjailijoilla onkin usein jokin muu motivaatio kirjan tekemisessä kuin raha: esimerkiksi oman asiantuntijuutensa kirjaaminen kansien väliin, oman henkilöbrändinsä nostaminen, harrastuneisuus tai vain kirjoittamisen vimma (mikä allekirjoittanutta vaivaa). Jonkinlaista kompensaatiota vaivalleen voi saada erilaisilta yhdistyksiltä ja järjestöiltä, jotka jakavat apurahoja tietokirjojen kirjoittamiseen.
Elina Hiltunen
What's Next Consulting
Futuristi, kirjailija, puhuja
Elina Hiltunen on suomalainen tulevaisuudentutkija, tietokirjailija ja yrittäjä. Hiltunen on ollut asiantuntijana Nokian strategiaosastolla, Finprossa ja Tulevaisuuden tutkimuskeskuksesta. Vuonna 2007 perustamansa yrityksen kautta Hiltunen luennoi ja auttaa yrityksiä tulevaisuuden ennakoinnissa.
Lisää vaikuttajalta Elina Hiltunen
Lisää kategoriasta Tulevaisuus
