Timo Lappi: “Pienetkin signaalit merkitsevät” – Kevät muutti käsityksemme sairaspoissaoloista

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Tiedätkö sen tunteen, kun istut työpisteelläsi avokonttorissa ja vieressä oleva kollegasi köhii hihaansa sekä niistää jo kuudennen nessun puoleen tuntiin? Koet olosi epämukavaksi. Et silti halua mainita hänelle asiasta, koska näin tehdessäsi tuntisit itsesi pikkumaiseksi. Samalla huomaat kaktuksen myös omassa kurkussasi. Mieleen roihahtaa pelko siitä, että itsekin sairastut. Ajatus ahdistaa, koska työpöydällä on tukku projekteja päällä. Lähipäivinä olisi tärkeitä asiakastapaamisia, joiden peruuntuminen ei olisi vaihtoehto. Nappaat laukusta pari Buranaa, ihan vaan varmuuden vuoksi. Toivot parasta ja jatkat töitäsi. 

Kevät 2020, jota myös koronakevääksi kutsutaan, asetti uudenlaisia vaateita työntekijöiden sairastamiselle. Asiat, joiden olisi tullut olla jo aiemmin itsestäänselvyyksiä, muuttuivat valtiojohdon tasolta asetetujen määräysten myötä normeiksi. Mikäli ilmeni mitään flunssan oireita, tuli kyseisen henkilön pysyä kotona, eikä altistaa muita taudille. Piste.

Työterveys- ja hyvinvointipalveluja mahdollistavan Heltti Oy:n toimitusjohtaja Timo Lappi pitää sairaspoissaoloihin suhtautumisen muutosta kaivattuna, vaikka vielä ei ole selvää, kuinka väliaikaisesta suuntauksesta on kyse. Suurilta osin kyse on myös siitä, että tämän päivän työskentelymahdollisuudet ovat laajat. Tällöin johtajilla on suuri vastuu toimia esimerkkeinä.

–1990-luvun laman aikaan, Esko Ahon ollessa Suomen pääministeri, hän ylpeili sillä, että nukkui vain neljä tuntia yössä. Myöhemmin pääministeriksi noussut Alexander Stubb puhui jo avoimesti 8+8+8 -ajattelusta, jossa kahdeksan tuntia vuorokaudesta pyhitetään palautumiselle. Tänä keväänä selkeni entisestään se, kuinka paljon erilaisia työtehtäviä voi tehdä etäältä käsin. Esko Ahon aikaan tällaista mahdollisuutta ei ollut, joten tuolloin sairaana kotiin jääminen oli iso valinta. Tänä päivänä työnteon ollessa joustavampaa, on entistä vastuullisempaa, ettei lievässäkään flunssassa tulla fyysisesti työpaikalle tartuttamaan muita.

Uudenlainen työn tekemisen kulttuuri mahdollistaa sairastamisen

Elämme tällä hetkellä neljännen teollisen vallankumouksen aikaa, jolloin työn digitalisoituminen ja pirstaloituminen vaativat tekijöiltä uudenlaisia työskentelytapoja. Siitä huolimatta pidämme yllä arvoja ja käytäntöjä, jotka tukevat vielä vanhentunutta työn tekemisen kulttuuria. Monilta osin on edelleen vallalla käsitys siitä, että tunnollinen työntekijä ilmestyy tietyllä kellonlyömällä työpaikalle, eikä pidä lainkaan sairaslomaa. Tällaisen kulttuurin päivitettäminen vaatii johtajien esiinmarssia.

– Pääministeri Sanna Marin näytti hienosti esimerkkiä ottamalla rohkeasti sairaslomaa kevään aikana, kun hän sitä tarvitsi. Muistan myös erään yrityksen, joka jo vuosia ennen koronaa säilytti taukotiloissa flunssalääkkeitä. Työntekijät popsivat niitä, jonka myötä kykenivät jatkamaan työpäiväänsä. Lopulta yritys päätti poistaa lääkkeet kaapista ja tilalle laitettiin kyltti, jossa todettiin, että flunssaisena kannattaa lähteä kotiin lepäämään. Tällaiset pienetkin signaalit merkitsevät.

Pitkin kevättä puhuttiin muutoksesta. Heräsi toive, että vanhoja työskentelytapoja kyettäisiin päivittämään nopeallakin aikavälillä. Rajoitusten kevennettyä monet ovat silti kiiruhtaneet takaisin entiseen ja keskittyneet kuromaan kiinni mahdollista kevään aiheuttamaa etumatkaa. Lienee turhaa puhua yleisestä normaalista, kun muutos on loppupeleissä yksilöllistä. He, jotka käyttävät energiaa uusien työskentelytapojen luomiseen, tulevat aidosti muuttamaan käytäntöjä myös systeemitasolla. Valitettava tosiasia lienee silti, että enemmistölle riittää paluu vanhaan.

–Jo ennen koronaa tuotimme Heltissä 75% tapaamisista etänä. Kun ihmisellä on flunssan oireita, hän on tottunut hakeutumaan lääkärin vastaanotolle, josta saa tarvittavat ohjeet ja mahdolliset lääkkeet. Nyt koronan aikana meitä alettiin opastamaan kädestä pitäen, ettei tällöin tule hakeutua fyysisesti lääkärin vastaanotolle, vaan olla ensin etänä yhteydessä. Flunssa on virusperäinen sairaus, johon lääkkeenä on useimmiten vain lepääminen. Se, että menet lääkärin vastaanotolle, rasittaa sinua fyysisesti ja samalla altistat myös joukon ympärillä olevia ihmisiä.

Sairastaminen on kollegoista ja asiakkaista välittämistä

Jos on sairastaminen koettu aiemmin nolona, jopa häpeällisenä asiana, on tänä päivänä suurempi häpeä se, että ilmestyy työpaikalle ollessaan sairaana. Näin tehdessään altistaa aina muita ihmisiä sairastumiselle.

– Juoksen itse maratoneita ja triathloneita. Molemmissa treenataan kovaa ja ahkerasti, mutta pari viikkoa ennen kisasuoritusta treeniä kevennetään, jotta oltaisiin hyvässä kunnossa suorituksen koittaessa. Tuossa vaiheessa kukaan ei halua sairastua, koska tällöin puolen vuoden treeni menisi hukkaan. Tällaisten viikkojen aikana tarkastelen ympäristöä huolellisesti. Huomaan kyllä, jos joku niiskuttaa palaverissa ja mietin, haluanko istua hänen vieressään. Minkälaisen riskin otan, jos esimerkiksi kättelen häntä?

Vaikka työpaikalta fyysisesti poissaoleminen onnistuisikin, viimeistään tärkeiden asiakastapaamisten peruuntumisen myötä nousee esiin epämiellyttäviä tunteita.

Ajatellaan vaikka, että myyjä on sopinut asiakkaan kanssa tapaamisen, mutta huomaa edellisenä iltana, että flunssa on iskenyt päälle. On valinnan paikka. Ensimmäinen vaihtoehto on, että menen tapaamiseen, jolloin altistan asiakkaan. Toinen se, että muutan tapaamisen etä-tapaamiseksi. Kolmas taas, että peruutan tapaamisen. Aiemmin myyjä saattoi osoittaa olevansa luotettava siten, että meni paikan päälle. Väittäisin silti, että ajatusmalli on kääntynyt niin päin, että mikäli myyjä saapuu tapaamiseen flunssaisena, asiakas ei katso tätä hyvällä. 

Levon ja palautumisen merkityksestä

Levon ja palautumisen merkityksestä puhutaan paljon. Harmittavan harvoin ne silti jalkautuvat pitkäkestoisiksi ja toistuviksi rutiineiksi. Tämä siitäkin huolimatta, että modernissa ajatustyössä ilmenee merkittäviä tuottavuuseroja. On oleellista pitää huolta itsestään, että kykenee ajattelemaan.

Ymmärrys työntekijöiden hyvinvoinnin ja elämän kokonaistasapainon merkityksestä korostuu myös yhä useamman yrityksen johtamisessa. Esimerkiksi, vaikka Heltin asiakasyritysten keskimääräinen sairaspoissaoloprosentti on 1,7%, halutaan monissa ajatustyötä tekevissä yrityksissä nostaa sitä. Ei olla tyytyväisiä, mikäli ihmiset tulevat töihin sairaana.

– Esimerkiksi koodareiden tapauksessa, joku voi olla jopa 10 000 kertaa kollegansa tuottavampi. Tietysti osaltaan tämä johtuu henkilökohtaisista ominaisuuksista, mutta osin myös siitä, kuinka kyseinen henkilö on kyennyt palautumaan työn tuomasta rasitteesta ja ylipäätään pysymään terveenä.

 

Teksti: Harri-Pekka Pietikäinen

Jaa

Vaikuttajasta

Bonfire

Jätä kommentti