Bonfire.fi

Tulevaisuuden rekrytointi – paluu ihmisiin

tulevaisuuden rekrytointi

Tarina alkaa Tarja Halosesta. Tai oikeastaan Tarja Halosen puutteesta. Minulla kävi maailman huonoin tuuri kun kirjamessuesiintymiseni oli ajoitettu samaan aikaan Tarja Halosen esiintymisen kanssa. Ensimmäisenä voisi tietysti ajatella, että huono tuuri liittyi siihen, että kaikki haluaisivat mennä katsomaan toisella virtuaalilavalla esiintyvää Tarjaa eikä minua (tämä tietenkin piti paikkansa). Omissa ajatuksissani huono tuuri liittyi kuitenkin siihen, etten itse päässyt näkemään Tarjaa, koska halusin nähdä oman esinauhoitetun esiintymiseni ja tehdä siitä reaaliaikaiset postaukset someen.

Hätä ei kuitenkaan ollut tämän näköinen, sillä esityksen pystyi katsomaan tallenteena myöhemmin. Koetin siis hetken päästä luovia uudelleen Tarjan äärelle, mutta tallenne ei auennut. Tuuri mikä tuuri. Lämpimät voileivät ehtivät muuttua kylmiksi voileiviksi samalla kun koetin saada tallennetta toimimaan. Antaa olla, ajattelin. Leivät oli syötävä, mitä muuta oli tarjolla? Toisella lavalla esiintyi futuristi, tulevaisuuden tutkija Perttu Pölönen. Riittävän kiinnostavaa, sinne siis.

Perttu puhui työn muutoksesta, tekoälystä, robotiikasta ja uusista teknologioista, mutta ennen kaikkea ihmisten ja inhimillisyyden merkityksestä tulevaisuuden työelämässä. Nyökkäilin suu täynnä. Näin juuri. Tätähän minäkin: ihmiset. Kaikki kiteytyy pohjimmiltaan ihmisiin, niin menneisyydessä kuin tulevaisuudessa. Oikeastaan aika loogista. Mitä teknologiapainotteisempaa työmme on ja mitä enemmän siihen liittyy muutoksia, sitä enemmän kaipaamme inhimillisyyttä, aitoutta, ymmärrystä ja tunnetta. Asioita, joita robotit ja tekoälyt harvoin pystyvät tarjoamaan.

Tulevaisuuden rekrytointi rakentuu ihmisten ympärille

Minulta on lukemattomat kerrat kysytty rekrytoinnin tulevaisuudesta. Alustoista, tekoälystä, lainsäädännöstä, ketteryydestä. Siitä tarvitaanko rekrytoijia tulevaisuudessa lainkaan. Hoitaako tekoäly kaikki rekrytoinnit. Ketteröityykö rekrytointi. Mihin suuntaan työelämä on menossa. Mihin pitäisi alkaa varautua jo nyt.

On selvää, että työelämä on suuressa murroksessa: työn tekemisen tavat ovat murtumassa ja työsuhteisiin on suurella todennäköisyydellä tulossa isoja muutoksia seuraavien vuosikymmenten aikana. Muun muassa freelancerius, kevytyrittäjyys, osa-aikaisuudet, alihankintapoolit, usealle työnantajalle työskentely yhtäaikaisesti, alustatyönantajuus ja niin edelleen. Tämä tarkoittaa väistämättä myös rekrytoinnin ketteröitymistä. Tulijoita ja lähtijöitä on enemmän, yhä harvempi on vakituisessa, täysiaikaisessa työsuhteessa. Freelancerius korostuu, erilaiset osaaja- ja asiantuntijapoolit rakentuvat, päällekkäiset projektit ja toimeksiannot ovat arkea samaan tapaan kuin jo normalisoitunut paikkariippumattomuus.

Old news eli mikä tässä oli se uutinen? Ihmiset. Ihmiset on se uutinen. Tulevaisuudessa rekrytoinnin tekevät ihmiset, teknologian tuomasta avusta riippumatta. Sillä mitä enemmän meillä on kiinnittymätöntä työtä, paikka- ja ihmisriippumatonta tekemistä, nopeampia ja useampia rekrytointitarpeita ja alati kiihtyvällä vauhdilla kehittyvää teknologiaa, sitä suurempi tarve meillä on inhimillisyydelle ja kohtaamisille eli ihmisille. Haluamme edelleen tulla nähdyiksi, ymmärretyiksi ja kuulluiksi. Haluamme tehdä työtä, jolla on vaikutusta. Jättää jälkiä.

Entä Tarja Halonen? Katsoin Tarjan esityksen myöhemmin. Arvatkaa mitä hän sanoi. Hän puhui mm. tekniikan apuvälineiden hyödyntämisestä ja maailman muuttumisesta teknologian kautta.

Joten kun mietit miten rakennat rekrytoinnin tulevaisuudessa, rakenna se ihmisten ympärille teknologiaa hyödyntäen. Niin, että tarpeet ja merkityksellisyys tulevat kuulluiksi ja nähdyiksi, kohtaaminen on mahdollista ja yrityksesi jättää jälkensä ihmisiin.

Saana Rossi

Kirjailija, advisor, puhuja ja ex HR-johtaja

Lisää vaikuttajalta Saana Rossi


Lisää kategoriasta Johtaminen