Tulevaisuuskuva on osa strategiaprosessin ydintä: Case ruokajärjestelmä

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Toimintaympäristömme kompleksisuus syvenee vauhdilla. Arvaamattomuus on vahvasti läsnä. Muutos, jonka kohtaamme, ei ole lineaarista. Tulevaisuuden lukutaidolle on kova tarve.  Pelkästään yhtäaikainen siirtymä fossiilitaloudesta ei-fossiiliseen ja ei-digitaalisesta digitaaliseen talouteen haastavat yrityksiä ja organisaatioita uudistumaan rohkeammin kuin koskaan. Samalla on kiire. Jo nyt tarjottimella on valmiina huikea kattaus tunnistettuja muutosajureita parille seuraavalle vuosikymmenelle.

Perinteisten liiketoimintamallien ansainta uhkaa hiipua, nousevat teknologiat pohdituttavat, osaaminen vanhenee petollisen huomaamatta. Kirsi Piha kuvaa tilannetta osuvasti:

Uudistuminen ei ole mahdollista ilman haastamista, rajojen ylittämistä ja rikkomista. Kun haluaa kehittyä, pitää altistua uudelle. Traditio luo mukavuutta, innovaatio edellyttää epämukavuutta.

Kohtaamamme epäjatkuvuuden aikakausi on mielestäni Suomen kannalta lopulta merkittävä mahdollisuus. Molemmissa mainitsemissani megatrendeissä Suomi voi perustellusti olla globaali voittava edelläkävijä. Olemme korkean teknologian osaajia ja arvopohjassamme korostuu vastuullisuus. Pitkälti on kyse kyvystämme lukea tulevaisuutta oikein. Valitettavasti osin jopa halustamme. ”Tulevaisuusvalmius edistää yritysten tuottavuutta ja parantaa suorituskykyä. Tästä huolimatta vain yksi viidestä yrityksestä valmistautuu riittävästi tulevaisuuteen” (Rohrbeck & Kum, 2018).

Valppaat ja tulevaisuuteen valmistautuvat yritykset havaitsevat jatkuvasti muutoksen aiheuttajia ja ajureita, sekä tutkivat ja tunnustelevat uusia markkinoita ja pyrkivät muokkaamaan toimialan tulevaisuuden pelisääntöjä

Epäjatkuvuuden aika haastaa erityisesti yritysjohtoa näkemään ja johtamaan kaukaa lähelle. Millainen on se todennäköisin toimintaympäristö esim. viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, jota kohti olemme kulkemassa? Ja edelleen tulevaisuuskuvan hahmottamisen jälkeen, millaisella strategialla uskomme menestyvämme näin kuvatussa ympäristössä? Mitä suurempaan suunnan muutokseen on tarve, sen enemmän pitää panostaa, strategiaprosessin osana, tulevaisuuskuvan hahmottamista. Perustusten vahvuudesta ei ole varaa tinkiä.

Tulevaisuus enteilee ruokajärjestelmälle rajua murrosta

Ruokajärjestelmämme, jonka ytimen muodostavat alkutuotanto, elintarviketeollisuus ja kauppa, edustaa lähivuosikymmenten yhtä rajuinta murroksen aluetta. Olen tullut tästä entistä vakuuttuneemmaksi saatuani osallistua alkuvuoden aikana keskusteluun ruokajärjestelmämme tulevaisuudesta ”Yhteisen ruokapöydän” puheenjohtajana ja ”Kestävän elvytyksen” työryhmän jäsenenä. 

Yhteisen ruokapöydän puitteissa veimme läpi prosessin, jonka lopputulemana rakentui ruokajärjestelmämme tulevaisuuskuva 2030. Vahvan keskinäisriippuvuuden vuoksi tässä kokonaisuudessa ei ole toista ilman toista. Menestys arvaamattomassa toimintaympäristössä edellyttää tältä kokonaisuudelta siten tiivistä joukkuepeliä ja sen perustana yhteistä ymmärrystä tulevaisuuden suunnasta.

Onnistunut tulevaisuuskuvaprosessi edellyttää laajaa eri tahojen kuulemista ja sen varmistusta, että arjen ääni tulee varmuudella kuulluksi. Vain niin heikotkin signaalit tulevat tunnistettua ja mukaan keskusteluun. Samalla tavoin sisäsiittoisuuden riittävä rikkominen puoltaa paikkaansa. Tämä pätee kaikkiin yrityksiin ja organisaatioihin.

Yhteisen ruokapöydän kokoonpano tulevaisuuskuvan hahmottamiseen on monipuolisuudessaan otollinen.  Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän sanoin: ”Yhteinen ruokapöytä edustaa järeää koko ruokajärjestelmän asiantuntemusta”. 

Ruokajärjestelmän tulevaisuuskuvassa korostuu kokonaiskestävyyden huomiointi ja siirtymä datatalouteen

Yhteisen ruokapöydän näkemys siitä, minkälaisessa toimintaympäristössä suomalainen ruokajärjestelmä toimii vuonna 2030, kiteytyy seuraaviin 10 kohtaan:

  1. Ruokajärjestelmän kokonaiskestävyyden huomioinnista on muodostunut sen kehittämisen ja toiminnan perusta
  2. Tuotantolähtöisyydestä on siirrytty selkeästi kohti kysyntälähtöisyyttä. Kuluttajien valinnat ohjaavat ruokaketjun kaikkien osien valintoja.
  3. Vastuullisesti tuotetun suomalaisen ruoan ja ruoan tekijöiden arvostus sekä arvonlisä on kasvanut
  4. Ruokajärjestelmä on siirtynyt vahvasti datatalouteen
  5. Uusien teknologioiden ja digitalisaation nopea globaali kehitys on haastanut myös Suomen ruokajärjestelmää uudistumaan.
  6. Ruoan proteiininlähteet ovat monipuolistuneet: kalan ja kasvipohjaisten proteiinien käyttö on lisääntynyt
  7. Globaalisti ruoan kysyntä on kasvanut merkittävästi.
  8. Puhtaan veden merkitys on kasvanut.
  9. Ruoan jakelukanavat ovat asiakaslähtöisesti monimuotoistuneet ja monipuolistuneet.
  10. Suomalaisen elintarvikeketjun rakennemuutos on edennyt merkittävästi.

 

Lopputuloksen ohella tulevaisuuskuvan hahmottamisessa hyvin tärkeäksi, joskus jopa tärkeimmäksi tekijäksi, muodostuu itse prosessin vuorovaikutteisuus. Näiden edellä olevien kiteytysten takana onkin paljon sanojen yhteensovittamista ja yhteisen ymmärryksen rakentamista. Tulevaisuuskuva 2030 löytyy kokonaisuudessaan oheisesta linkistä.

Avoin viestintä on tulevaisuuskuvaprosessin ydintä

Tulevaisuuskuvaprosessin oleellinen osa on viestintä. Onnistunut muutos tarvitsee kumppanikseen strategista viestintää strategiaprosessin jokaisessa vaiheessa. Yritysjohdon tehtävä on toimenkuvansa mukaan kulkea tulevaisuudessa, havainnoida sekä analysoida näkemäänsä ja kokemaansa, olla näkemyksellinen.  Ja ennen kaikkea olla omassa tulevaisuuden hahmotuksessaan avoimesti ja rehellisesti viestivä – sekä sisäisesti että ulkoisesti. Avoimella viestinnällä rakennetaan muutoksen ja epävarmuuden maailmassa luottamusta tulevaan sekä perustaa parempaan sitoutumiseen.

Ruoka koskettaa meitä kaikkia, varmuudella myös tulevaisuudessa. Samalla se, millaisessa toimintaympäristössä sitä tuotetaan, jalostetaan, välitetään ja kulutetaan, muuttuu varmasti. Miten ja mihin suuntaan? Nyt on yhteisen keskustelun aika. Peli on avattu. 

Tulevaisuuskuva yksinään ei muuta vielä mitään. Seuraava askel,  tulevaisuuskuvan pohjalta tehtävät strategiset valinnat, testaavat uskommeko itse hahmottamaamme tulevaisuuteen. Sen verran rohkenen paljastaa omaa näkemystäni, että tämä tulevaisuuskuva mahdollistaa voittajastrategian rakentamisen. Niin koko ruokajärjestelmällemme, kuin myös sen osakokonaisuuksille, yksittäisiltä tiloilta alkaen.   Menestystarinat eivät synny itsestään – ne tehdään.

 

Jaa

Vaikuttajasta

Reijo Karhinen

Vuorineuvos
Työelämäprofessori
#Johtaminen
#Uudistuva Suomi

Kommentointi on suljettu