Turhautuminen – motivaation murtaja vai innovaatioiden innostaja?

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Minut tunnetaan positiivisesta ajattelusta, positiivisen johtamisen kannattamisesta sekä kasvuun ja oppimiseen uskovana ihmisenä. Seminaareissa ja valmennuksissa puhun mielelläni osaamisesta, motivaatiosta, luottamuksesta, voimavaroista ja yleisesti vahvuuksista.

Toisaalta korostan myös aitoutta, autenttisuutta, psykologista turvallisuutta. Silloin on kohdattava kaikenlaiset tunteet. Ja niitähän riittää. Googlasin kerran ja löysin julkaisun, jossa oli tunnistettu 104 erilaista tunnetta. Hämmentävä määrä. Monia noista tunteista tunnen itsekin, joitain joka päivä, joitain viikoittain, monia harvemmin. Positiivisuutta korostavakaan ihminen ei koe aina vain positiivisia tunteita – en ainakaan minä.

Miten suhtautua erilaisiin tunteisiin?

Tunteet on otettava tosissaan. Niistä on tultava tietoiseksi. Ne on tunnistettava ja tunnustettava. Tunne vaikuttaa ajatuksiimme ja ajatuksemme puheisiimme, sanavalintoihimme, sävyihin, voimakkuuteen, ilmaisujemme määrään ja kaiken kaikkiaan kommunikointitapaamme. Tunteet vaikuttavat myös tekoihimme. Tunteet ohjaavat ajattelun kautta myös sitä, mihin ryhdymme ja miten toimimme. Elämä ei todellakaan mene suunnitelmien mukaisesti. Jokaisessa yllättävässä tilanteessa on hyvä kysyä itseltä, miten suhtaudun näihin tuntemuksiin, joita minulla juuri nyt on. Suosittelen reflektoinnin hetkiä, jotta tunteet tulevat tunnistettua.

Entä sitten ne turhautumisen tunteet, joita kohtaamme enemmän ja vähemmän?

Kukapa haluaisi olla turhautunut? Silti omien toiveiden ja odotusten sekä erilaisten olosuhteiden ja tilanteiden yhteisvaikutuksesta turhautuneisuus voi vallata mielen. Murskaako se motivaation vai innostaako se ideoimaan, kokeilemaan jotain uutta, innovoimaan?

Miten turhautumisen tunteita tulisi kohdata? Ei ainakaan pelätä. Turhautumisella on syynsä ja perusteensa. Sen myötä tapahtuva motivaation väheneminen, lasku tai totaalinen menetys ei tarvitse olla pysyvää. Se kertoo siitä, että on osaamista, ideoita, vahvuuksia ja voimaa tehdä jotakin, jota ei saa tai voi toteuttaa juuri sillä hetkellä. Se voi olla missio itselle tärkeistä asioita.

Turhautuminen syntyy kun on tarve ja on osaamista, mutta ei löydy tahoa joka kuuntelisi, ottaisi kopin, tarjoaisi tukea ja antaisi mahdollisuuksia näyttää osaamistaan ja piilevää potentiaaliaan. Kohtaanto-ongelma tämäkin. Siitä usein puhutaan vain työnhakutilanteissa, mutta ilmenee se yleisimminkin.

Turhautumisen hetki on valinnan paikka

Turhautumisen hetki on kuin nelihaaraiseen risteykseen saapuisi. Jatkaako matkaansa entisessä tunnetilassa? Kääntyäkö suuntaan, jossa turhautuneisuus, välinpitämättömyys yhä voimistuvat? Vai laittaako vilkku suuntaan, jossa on kylttinä Aktiivisuuden Tie?

Tunteiden tunnistamisen ja tunnustamisen jälkeen on hyvä pohtia vaikutuksia, vaikka näiden kysymysten avulla:

  1. Mitä minulle tapahtuu, jos motivaationi, kiinnostukseni kohteeni ja voimani lähteeni hiipuvat?
  2. Pystynkö selittämään itselleni, ettei nyt vain vielä ollut jonkun itselle tärkeän asian aika?
  3. Olisiko niin, etten vielä olekaan kohdannut juuri niitä minulle oikeita ihmisiä?
  4. Olenko ollut oikeissa paikoissa ja tilanteissa?
  5. Miten olen tuonut innostukseni ja osaamiseni esille?
  6. Miten muuten voisin kanavoida energiaani, toteuttaa jotain merkityksellistä ja ennen kaikkea välttää turhautumista?

Turhautuminen uusien alkujen lähteenä ja voimana

Tuo risteysmielikuva tuli vahvasti mieleen viime viikkoisessa kohtaamisessa. Minulle entuudestaan täysin vieras ihminen kertoi elämän tarinaansa, jossa nuoresta iästä huolimatta ei puuttunut vaiheita, joissa eteen tulleet haasteet olivat toinen toisensa jälkeen käännetty mahdollisuuksiksi niin kotoisessa Suomessa kuin ulkomailla. Jokaisessa tarinan kasvuvaiheessa tapahtui oppimista, osaamispääoman kasvua. Jokaisessa eteen tulleessa hetkessä oli tunteiden sekamelskaa – yrittämistä, kokeiluja, uudelleen yrittämistä, ehkä välillä turhautumistakin, ja aina uusien ovien availuja. Rohkeasti yhä uudelleen turhautumista pakoon. Samat tilanteet jatkuivat Suomeen paluun jälkeen. Kansainvälinen osaaminen muuttui opiskelun kautta tutkinnoksi.

Koronavuonna työllistyminen kasvukeskusten ulkopuolella ei ole itsestäänselvyys. Työnhaun vaikeuksien kautta voi tulla turhautuminen, kun potentiaalia ei saa uskottavasti osoitettua. Mutta ei. Turhautuminen ei ole vaihtoehto hänelle. Niin kauan kuin Sitä Työpaikkaa ei ole löytynyt, hänen tarmonsa kohdistuu vapaaehtoistyöhön, jossa hän tekee Lähes Mahdottomasta Mahdollisen. Turhautuminen kanavoituu jälleen aivan uuden alkuna. Uskon, että uusi alku johtaa varmasti taas uusiin polkuihin, joita ei vielä pysty näkemään.

Oma risteykseni

Oma elämäni ei ole myöskään ollut määrätietoinen ja selkeä reitti siihen, mitä nyt olen ja teen. Enemminkin polku, joka on johtanut toiseen, kun on uskaltanut sille tielle lähteä. Väliin on mahtunut virheellisiä valintoja, joista jälkikäteen on jäänyt paljon oppimiskokemuksia. Ilman uskallusta muuttaa Saksaan, minusta ei todennäköisesti koskaan olisi tullut henkilöstöjohtajaa Suomessa. Ilman monivaiheista HR-uraa, minusta ei olisi todennäköisesti koskaan tullut yrittäjää, valmentajaa, fasilitoijaa, kirjoittajaa, työelämäuudistajaa.

Viimeisin isoin turhautuneisuuteni liittyi vapaaehtoistoimintaani. Vuosien mittaan harmitukseni kasvoi. Olisin ollut vapaaehtoisesti, omalla ajallani ollut valmis kehittämään ja buustaamaan kaakkoisen Suomen elinvoimaa niin henkilöstöjohtamisen kuin osaamisen kehittämisen näkökulmasta. Kotiseuturakkaus oli suuri. Johtamisen asiantuntijana olisi ollut annettavaa, luottamustehtävieni (HENRY ry:n kunniajäsen, Suomen Yrittäjät ry:n osaamisen valiokunta) osalta tällainen vuorovaikutus ja yhteiskehittäminen olisi ollut erittäin tarpeellista. Mutta en löytänyt niitä ihmisiä, joilla olisi ollut sama unelma: elinvoimaisesta, eteenpäin kehittyvästä alueesta. Turhauduin pahemman kerran. Kesällä 2018 – pahimmassa ”tunnemontussa” – olin tuossa risteyksessä. Tunnistin turhautumisen, jopa piilevän kyynisyyden. Kysyin itseltäni, mitä väliä? Vastaus oli selvä: Tällä on suuri merkitys minulle. Päätin yrittää vielä kerran ja ihan eri tavoin.

Onneksi valitsin risteyksestä Aktiivisuuden tien. Syntyi KAS Henry, nyt jo 180 hengen verkosto. Tänä syksynä syntyi KaakkoON-pilotti, jossa kokeillaan yhteiskehittämistä ja yhteisoppimista digitaalisen Howspace-alustan avulla. Pilotti päättyy teemalla: Ylpeys osaavasta kaakkoisesta Suomesta. Me teemme yhdessä osaamista, oppimista ja onnistumisia näkyväksi.
Turhautuneisuus on muuttunut iloksi, innostuneisuudeksi, uskoksi paremmasta ♥.

Pohdittavaksi ja keskusteltavaksi – yksin ja yhdessä

Mistä sinä turhaudut? Miten puhut itsellesi tuolloin? Minkälaisia kysymyksiä itsellesi esität? Miten kamppailet turhautumisen tunteita vastaan? Mihin suuntaat energiasi?

Jaa

Vaikuttajasta


Työelämän uudistaja
CM & HR Consulting Oy
#HR #Johtajuus
#Työnmurros #H2H

Kommentointi on suljettu