Tuurista todennäköisyyteen, osa 1

Google+ Pinterest LinkedIn Tumblr +

Kaverilla kävi munkki ja mulla itselläni on huonoa säkää. Joku menestyy omilla avuillaan ja toinen ahkeruudellaan. Tuurilla ne laivatkin seilaavat ja sokeakin löytää perille.

Jos joku asia, niin toisen hyvä tuuri aiheuttaa kateutta. Sen vuoksi moni on hiljaa, jos on saanut jotakin liian helpolla. Usein myös käy niin, että tuurille rakennetaan kiva peitetarina, joka luo savuverhon sille, mistä kaikki on saanut alkunsa.

Ihan sattumalta kävi niin, että erään keskustelun tiimellyksessä innostuin selvittämään tuuria ja todennäköisyyttä. Löysin tutkimuksia ja arvioita ja otin yhteyttä vähän sinne ja tänne. Kaiken tuloksena syntyi 60 000 merkkiä kirjoitusta, joiden valmistuttua kysyin Bonfire.fi-bisnesmedian päätoimittajalta, että josko tekisin raapustuksista lyhennelmän. Sehän sopi! Ehtona oli, että teen niistä kaksi erillistä artikkelia. Ensimmäinen koskee tuuria ja toinen todennäköisyyksiä.

Miten tuuri näkyy ihmisten ja yritysten menestyksessä?

Tiedämme, että polkupyörällä ajaessa voi kaatua. Tiedämme myös sen, että kaatuessa voi pää osua maahan ja pään osuessa maahan, osuma voi olla vakava. Kaatumisen voi käytännössä estää lopettamalla pyöräilyn tai ajamalla hitaasti pyörällä, jossa on apupyörät. Se veisi kuitenkin pyöräilystä yhden suuren valtin, nopeuden. Nopeuden nostaminen ei kuitenkaan nosta onnettomuuden todennäköisyyttä kohtuuttomaksi, joten olemme valmiita kantamaan riskiä, että joku kaatuu. Ja koska onnettomuus on mahdollinen kenelle tahansa, monet käyttävät kypärää siltä varalta, että kaatuvat.

Mutta tuskin kukaan on varautunut siihen, että juuri kun laskee tuttua mäkeä alas 30 km/h, veden valuessa silmistä, niin naapurin kultainen noutaja Ressu on päässyt vapaaksi ja juoksee suoraan polkupyörän eteen kohtalokkain seurauksin. Itselleni kävi tämän tyylinen sattuma tänä kesänä, kun ajoin tasaisella maalla noin 20 km/ h ja pyörätiellä oleva lokki arvioi nopeuteni väärin ja törmäsi pyörääni. Lokilla kävi huonoa tuuria, mutta se selvisi säikähdyksellä. Minulle tämä oli yllättävä tapahtuma, mutta en saanut mitään vaurioita.

Lokki saattoi olla nuori ja kokematon, koska se ei kyennyt arvioimaan polkupyöräilijän liikkeitä. Sille kävi huonoa tuuria, koska kyvyttömyys arvioida tilanne oikein, johti törmäykseen. Kaupunkilaiset lokit yleensä oppivat välttämään yllätyksiä, koska ne oppivat ihmisten käyttäytymisestä paljon. Siitä samasta syystä satunnaisella turistilla voi käydä huono tuuri Helsingin kauppatorilla lihapiirakan syömisen kanssa. Helsinkiläinen tietää, että 99 % todennäköisyydellä lokki vie vähintään palasen lihapiirakasta, jos se sijaitsee yli viiden sekunnin ajan vähintään 50 cm päässä vartalon keskilinjasta.

Yksi osa tuuria on se, että me emme voi tietää, mitä saattaa tapahtua – ja se tapahtuu. Tätä samaa tapahtuu bisneksessä useinkin. Koronakriisi on kohdellut erilaisia yrityksiä hyvin eri tavoin, eikä kaikilla ole ollut mahdollisuuksia luoda koronasta riippumatonta tulevaisuutta. Korona on jo ainakin kolme kertaa julistettu melkein kuolleeksi, mutta sieltä jostakin se se vaan tulee ja pilaa hyvän suunnitelman.

Parhaissakin päätöksissä on paljon tuuria

Sijoittajat ovat yrittäneet kehittää kykyjään arvioida aloittavien yritysten potentiaalia. Silti esimerkiksi FIBAN:in (Finnish Business Angels Network) tietojen mukaan vuosien 2013 ja 2020 välisenä aikana niiden yritysten määrä on pysynyt lähes vakiona, joihin sijoitettu pääoma ei ole kasvanut tai se on menetetty. Noin 55 % aloittavista yrityksistä, joihin jäsenet sijoittavat, vie sijoittajien rahat, tai ei ainakaan tuota mitään lisäarvoa.

Toisin sanottuna, 55 % sijoituksista tuottaa huonoja tuloksia. Sijoittaja valitsee kaikesta ammattitaidostaan huolimatta niin, että yli puolet menee pieleen. Jos syytä ei saada selville, sitä voidaan sanoa huonoksi tuuriksi. Samoin jos syy saadaan selville, mutta siihen ei voida vaikuttaa, puhutaan tuurista. Jos taas sen syyt saadaan selville ja niihin löydetään ratkaisuja, kyse on todennäköisyyksistä, joita ei ole vielä kyetty eliminoimaan.

Usein epäonnistumisen syy on se, että asiaa ei ole edes yritetty korjata, vaikka siihen olisi ollut mahdollisuus. Joko epäonnistuminen on nähty niin epäoleellisena asiana, että asialle ei ole tehty mitään tai sitten sen korjaaminen on niin nähty työlääksi, että on ollut viisaampaa vain antaa riskin tapahtua, kuten tuossa alussa mainitsemassani pyöräilyesimerkissä.

Tai sitten siihen liittyy kolmas, vielä poikkeuksellisempi ilmiö, joka on yleistynyt digitaalisella aikakaudella. Winner takes it all -ilmiö. Se yksi menestyjä ottaa suurimman osan kaikesta mahdollisesta menestyksestä. Google, Microsoft, Facebook, Uber, Spotify, Amazon, … Winner takes it all ilmiö on tiedossa, mutta siihen liittyy sattumaa. Kukaan ei tiedä, kenellä käy tuuri ensimmäiseksi. Kaikki osaavat etsiä vastauksia, joku vaan sattuu löytämään sen nopeammin.

Jotkut yritykset ovat hieman onnekkaampia kuin toiset ja pääsevät menestysputkeen ensimmäisinä ja keräävät kaiken huomion. Vaikka sinulla sijoittajana olisi hyviä sijoituksia  – hyviä yrityksiä hyvillä tiimeillä – voi olla, etteivät he keksi riittävän nopeasti sitä menestysreseptiä ja kaikesta osaamisestaan huolimatta, jäävät ihan ok firmoiksi, mutta eivät nouse menestyksiksi.

Bisneksen huonoimmin arvattava osa on ihminen

Jos paikkaa Hollywoodin auringossa tavoittelee vakavissaan tuhat eri ihmistä, 900 heistä väistämättä jää ilman palkintoa, vaikka tekisivät mitä. Vaikka uusia mahdollisuuksia tuleekin koko ajan, kerran menestyneet tähdet pääsevät niihin helpommin kiinni, kuin sitä ensimmäistä mahdollisuuttaan etsivä.
Pienellä etsinnällä löytyy esimerkiksi artikkeli, jossa kerrotaan myöhemmällä iällä läpimurtonsa tehneistä näyttelijöistä. Naisena listalle pääsee jo 31 vuotiaana (Naomi Watts), miehenä 32 vuotiaana (Sean Connery). Toki Judi Dentch teki ison kansainvälisen läpimurtonsa vasta 61 vuotiaana. Yhtä kaikki, Hollywoodissa jo 30-vuotiasta isoa läpimurtoa tekevää pidetään iäkkäänä. Hollywood on toki äärimmäinen esimerkki, mutta niin on väite siitäkin, että kenestä tahansa voi tulla huippu, kun vain harjoittelee.

Erään tiedon mukaan, esimerkiksi suuriin TV sarjoihin saattaa olla halukkaita jopa 2000 henkilöä, mutta lopulta näkyvä paikka löytyy harvalle. Itse asiassa päärooleja tarjotaan yleensä
jo listoilla jonkin verran nousseille tähdenaluille, joita on tuotantoa kohti ehkä noin tusina. Jokaisen on siis laskettava, kuinka todennäköistä on onnistua unelmassaan. Onko todennäköisyys riittävän suuri, ettei lopputulos jää tuurin varaan? Voiko sitä edes laskea ja onko siinä mitään mieltä?

Hollywood on niin houkutteleva, että ihmiset usein jaksavat metsästää sitä mahdollisuutta samaan aikaan, kun saavat pienempiä rooleja. Toivo saattaa elää kuolinvuoteelle saakka, mutta sitä läpimurtoa ei siitä huolimatta synny.

Väitän, että ajatus siitä, että kenestä vain voi tulla mitä vain, on motivaatiohöttöä, jolla yritetään saada ihminen uskomaan mahdottomaan. Inhimillisistä syistä me emme halua luopua asetetusta unelmasta, koska siihen on laitettu niin paljon efforttia, että luopuminen tuntuu kaiken harjoitellun hukkaan heittämiseltä.

Hollywoodissa 20-vuotiaana meillä on 10 % mahdollisuus, 30 -vuotiaana se on ehkä enää viisi prosenttia ja 50 -vuotiaana alle prosentin. Jos mahdollisuus on alle prosentin ja tapahtuu mahdoton, onko se todiste onnesta vai työn palkitsemisesta?

Jätän itse vastaamatta. Sen sijaan esitän vastakysymyksen: Jos todennäköisyys epäonnistua on 99,5 %, onko se tuuria vai puhdasta osaamista, että ei epäonnistu?

Herää siis kysymys, missä vaiheessa panostus on turhaa? Ehkä ei missään vaiheessa, mutta oletus siitä, että panostus tuo merkittävän palkinnon, voi olla yllättävän nopeasti pelkkää haihattelua, kun todennäköisyydet vaihtuvat enää tuurin mahdollisuudeksi.

Sen sijaan yksi realistinen jokerikortti vielä jää jäljelle. Ihminen, jolla on uutteruuden lahja ja riittävästi älyä, voi onnistua erinomaisesti vaihtamalla tavoitetta ajoissa. Tiedätte esimerkiksi huippukriitikot, jotka ovat epäonnistuneita muusikoita.

Saatamme ajatella että Hollywood, se on se erikoinen paikka toisella puolella maapalloa

Firmaan palkataan kaksi myyjää. Tiedetään, että jos käy 50 asiakaskäyntiä, siitä syntyy viisi kauppaa. Nämä myyjät lähtevät tekemään työtä ja toinen myyjistä saa ensimmäisen kaupan kymmenen asiakaskäynnin jälkeen ja loputkin viidestä ennen kahdettakymmenettä käyntiä. Toinen taas saa ensimmäisen kaupan kahdennenkymmenennen asiakaskäynnin kohdalla ja viimeisen käynnillä neljäkymmentä.

Kumpi edellä olevista myyjistä on parempi, lupaavampi tai kyvykkäämpi?

Jos todennäköisyys on, että 50 käynnistä viisi johtaa kauppaan ja molemmat tekevät yhtä monta kauppaa, ei myyjien välille voida osoittaa eroa myyntitulosten perusteella. Molemmat suoriutuivat yhtä hyvin, toiselle vain sattui tilastollisesti kauppoja aikaisempaan vaiheeseen. Silti molemmat osuivat tilastollisesti samaan lopputulokseen. Jos haluaisimme tietää, kumpi on kyvykkäämpi ja älykkäämpi, tämä ei auttaisi sitä selvittämään.

Siitä huolimatta me usein ajattelemme, että nopeasti onnistuva on kyvykkäämpi ja sillä on kohtalokkaita seurauksia urakehitykseen. Nopeasti onnistuva voi saada enemmän tukea, osaavimmat ihmiset itsensä ympärille ja paremmat taloudelliset resurssit esimerkiksi nopeammin saatujen isojen palkkioiden vuoksi kuin se toinen. Tämän seurauksena hän alkaakin huomaamatta rakentamaan etumatkaa, joka ei perustu siis paremmuuteen, vaan pieneen tuuriin siitä, että asiat tapahtuivat hänellä nopeammin. Parhaimmillaan se voi johtaa jopa ylennyksiin. Tästä syystä onkin tärkeää, että yksilöiden onnistuessa, myös muu tiimi saa hyötyä onnistumisesta. Se varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus kehittyä ja jopa ohittaa se ensimmäisenä onnistunut.

Ei ole yksi eikä kaksi johtajaa, jotka ovat loistaneet edellisessä työpaikassa, mutta uudessa paikassa on tullut pettymys. Johtaja ei olekaan suoriutunut, kuten aiemmin. Syynä voi olla se, että aiemmassa paikassa suhdanne ja yrityksen tilanne olivat hänelle otolliset ja näiden lisäksi muiden henkilöiden rekrytoinneissa oli onnistuttu tavallista paremmin. Uuteen paikkaan tullessa olisi tarvittu ihan toisenlaista osaamista, koska organisaation osaaminen ei ollut samalla tasolla ja muutenkin resurssit olivat niukemmat, eikä hänellä ollutkaan siinä tilanteessa kykyä kehittyä. Ja sama voi käydä toisinpäin. Johtajaa voidaan pitää syystä tai toisesta huonona, mutta tosiasiassa hän voi olla helmi.

Tuuria voi kuitenkin kääntää monella tavalla todennäköisyyksiksi. Se vaan vaatii vähän enemmän miettimistä, kuin tapaamme tehdä.

Tämän artikkelisarjan toisessa osassa kerron siitä, miten se tehdään.

Jaa

Vaikuttajasta


Strategisti
Kuudes Aisti Oy
#strategia #markkinointi
#viestintä

Strategiatyön ja markkinoinnin ammattilainen Pasi Sillanpää tuntee erottuvien strategioiden ja markkinointikonseptien lainalaisuudet. Hän tuntee strategiatyötä tiedon jalostamisesta ja päätöksenteon kautta toimeenpanoon. Pasi sekä auttaa yrityksiä tekemään parempia päätöksiä ja johtamaan muutosta että puhuu ja kirjoittaa aktiivisesti aiheen ympäriltä.

Jätä kommentti