Työelämän vallankumous on väistämätön

Tuomo Luoma

Kolmas teollisen vallankumous on alkanut. Ensimmäinen kumous perustui höyryyn, toinen sähköön ja tämä kolmas perustuu digitalisaatioon. Muutoksen katalysaattorina ovat globalisaatio, digitalisaatio ja väestön ikääntyminen.

Talouden sopeutumiskykyä digitaaliseen kumoukseen ei kuitenkaan voi arvioida historian perusteella, koska nyt tuote on nopeasti kopioitavissa ilman kustannuksia, yritystalous on globalisoitunut ja pääomamarkkinat ovat paljon aikaisempaa tehokkaammat.

Muutos on raju ja nopea. Suuri osa perinteisistä toimijoista putoaa kärryiltä ja syntyy uudet voittajat. Suurimmalla osalla digiajan menestyjistä ei ole aikaisempaa kokemusta muusta toimialasta.

Lähitulevaisuudessa 80% töistä ovat sellaisia, että vain 20% työntekijöistä hallitsevat ne. Digitalisaatio ja robotiikka syrjäyttävät yhä enemmän työntekijöitä. 47% ammateista on vaarassa hävitä. Vaikutukset myös valkokaulustyöntekijöiden keskuudessa kasvavat.

Liiketoiminta- ja ansaintamallit muuttuvat. Pilvipalvelut, sosiaalinen media, analytiikka ja mobiilit päätelaitteet avaavat aivan uusia tuote- ja palvelumahdollisuuksia. Mutta se edellyttää suuria muutoksia hinnoitteluissa, myyntiprosessissa ja jakelumalleissa.

”Työyhteisöjen sosiaalisuus kasvaa sähköisten kanavien avulla.”

Menestymiseen tarvitaan myös uusia organisaatio- ja johtamismalleja. Kilpailu parhaista tekijöistä kovenee. Yrityskulttuuri ja sitä kautta työnantajamielikuva nousevat arvoon arvaamattomaan. Tulevien sukupolvien odotukset ja asenteet tulevat poikkeamaan valtavasti menneistä. Milleniaalit tulevat koettelemaan rajusti johtamisen rajoja.

Perinteiset teollisuuden työtavat jäävät historiaan. Työtä ei enää tehdä tietyssä paikassa kahdeksasta neljään, vaan silloin ja siellä kun parhaiten sopii – usein 24/7 toimivissa globaaleissa organisaatioissa. Siitä huolimatta työyhteisöjen sosiaalisuus kasvaa sähköisten kanavien avulla.

Asiakkaan ja yrityksen suhde muuttuu perinpohjaisesti. Uusi teknologia mahdollistaa ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ymmärtää kuluttajien tarpeita. Tuotteet ja palvelut voidaan räätälöidä paljon aikaisempaa paremmin yksilötasolla.

Asiakkaat voivat jakaa palautetta avoimesti avoimissa verkostoissa. Yrityksien on yhä vaikeampaa valvoa kommunikaatiotaan ja suuri vahinkoja voi syntyä hetkessä.

Digitaalinen disruptio muuttaa kilpailuetuja ja kilpailun logiikkaa – teknologia ei määrittele enää vain teknologiateollisuutta, vaan vaikuttaa kaikkeen liiketoimintaan. Monet perinteiset ei-teknologiayritykset lanseeraavat uusia digitaalisia innovaatioita/alustoja ja monet perinteiset yritykset hinnoittelevat ja jakelevat tuotteensa yhä enemmän palveluna pilven kautta.

Usein uudet toimintamallit ovat kuitenkin vain osa end-to-end arvoketjua. Tämä johtaa siihen, että teknologiaratkaisuja saatetaan ostaa yhtä tavalla kilpailijoilta, kuin olemassa olevilta kumppaneilta.

Kyber-uhat moninkertaistuvat, tietoa ja datan muodossa olevaa omaisuutta on yhä vaikeampaa suojata. Erityinen riski on omat (mobiilit) laitteet ja niiden käyttö. Myös pilvipalvelut ja third-party data management ovat tuoneet uusia riskejä. Tässä kohtaa pitää muistaa, että 90% tietoturvasta tulee toiminnasta eikä teknologiasta.

Työmarkkinoiden taloudellinen voima kääntyy nopeasti kehittyvien maiden (Kiina, Intia, Brasilia jne.) puolelle ja investointien virrat keskittyvät kehittyviin maihin ja niistä ulos. Kehittyvien maiden kasvava keskiluokka tulee olemaan merkittävin uusi markkina.

”YK:n ennusteen mukaan 66% maailman väestöstä asuu kaupungeissa 2050.”

Voimakas kaupungistuminen jatkuu. Tällä hetkellä jo 54% maailman väestöstä asuu kaupungeissa ja YK:n ennusteen mukaan 2050 osuus on jo 66%. Tämä asettaa ison haasteen infran (asuminen, kuljetus, energia) rakentamiselle ympäristön kestämällä tavalla.

Työn tekemisestä tulee yhä enemmän yrittäjämäistä ja tulospaine kasvaa. Suorituksia tullaan mittaamaan ja vertaamaan paljon aikaisempaa enemmän. Palkkatyö polarisoituu ja matalapalkkaiset työt lisääntyvät. Nämä muutokset määrittelevät aivan uudenlaiset pelisäännöt perinteiselle työmarkkinapolitiikalle ja edunvalvonnalle.

Tulevaisuuden työelämässä eivät enää korostu kädentaidot tai fyysinen suorituskyky, vaan teknologian käyttö, kyky sopeutua muutokseen sekä jatkuva oman ammattitaidon ja osaamisen kehittäminen. Tarvitaan uudenlaisia kykyjä kaikilta ja joka ammatissa.