Bonfire.fi

Vain vastuullinen sana voi olla vapaa

Kuva: Iiro Rautiainen.

Sanan- ja uskonnonvapaus ovat puhuttaneet viime päivinä. Sananvapaus on kestoaihe ja sitä puolustetaan kiivasti – ja hyvä niin, sillä terve demokratia lepää paljolti sananvapauden harteilla.

Uudempi aihe on uskonnonvapaus, mikä liittyy Päivi Räsäsen tviitteihin ja poliisin käynnistämiin tutkimuksiin niistä. Häntä epäillään kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

En syvenny tässä yksittäisiin tapauksiin, vaan näiden aiheiden käsittelyyn, joka tapahtuu ainakin somessa paljolti pääotsikkotasolla. Sanan- ja uskonnonvapautta puolustetaan sokeasti, ilman tarkennuksia. Tämä on ongelmallista, koska kummankin vapauden nimissä tuntuisi voitavan sanoa lähes mitä tahansa ja pahimmillaan loukata ihmisarvoa. Miten ihmeessä näin voisi tai saisi olla?

Vapauteen lähtökohtaisesti kuuluu sitä tasapainottava vastuu; niin tulee olla sanan- ja uskonnonvapaudenkin kanssa. Toisin sanoen mitä tahansa ei voi eikä saa, tietenkään, sanoa.

Hämmästelen kirjoittaessani, miksi tuntuu tarpeelliselta tätä itsestäänselvyyttä ääneen lausuakaan. Se tuntuu tarpeelliselta siksi, että ennen 20.11.2019 Hesarin verkkosivuilla ilmestynyttä juttua tätä nimenomaista tarkennusta ei moni tehnyt.

Jutussa haastateltava valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen toteaakin, että sananvapauden rajat on unohdettu ja että rikollista puhetta koskevaa lakia tulisi terävöittää. Hän lisää myös, että sananvapautta rajoittavat pykälät suojaavat jokaisen ihmisarvoa.

Olen Toiviaisen jutussa esittämien näkemysten kanssa täysin samaa mieltä. On hyvä, että sananvapauden rajat piirretään näkyviksi, sillä esimerkiksi some-keskustelu on ajoittain henkilöön menevässä loukkaavuudessaan lähes holtitonta. Haukku tekee haavan ja jos emme sellaista itsellemme tai läheisillemme toivo, on syytä suitsia omiakin sanomisiaan.

Vain vastuullinen sana voi olla vapaa; sellainen, joka ei loukkaa ketään silloinkaan kuin ollaan eri mieltä ja joka pyrkii hyvään ja rakentaa. Se ei tarkoita kritiikittömyyttä eikä hampaattomuutta, mutta se tarkoittaa, että keskustelussa on pysyttävä asioissa ja asiallisena.

Luottamus on lähes jokaisen huulilla tänä päivänä. Luottamusta luodaan sanoin ja teoin. Kuinka voimme edes toivoa olevamme rakentamassa luottamusyhteiskuntaa, jos jopa päättäjätasolla kolhimme toisiamme sanoilla?

 

Nina Alivirta

Viestinnän, vastuuviestinnän ja sisältötuotannon asiantuntija

Lisää vaikuttajalta Nina Alivirta


Lisää kategoriasta Myynti ja markkinointi