Vastuullisuus on loppuun asti mietittyjä tekoja – case: heijastinpäivä

Nina Alivirta

Viime viikolla vietettiin heijastinpäivää. Monella kävi mielessä, että tässäpä mahdollisuus hyvään vastuullisuustekoon ja mikäpä siinä: pimeässä heijastin ei ole vain tarpeen vaan välttämätön.
Siispä jakamaan heijastimia kansalle, joka pimeydessä vaeltaa!

Eräs kuntakin oli lähtenyt heijastinten jakoon ja se olikin ihan kiva idea. Juna-asemalla ollessani sain ainakin kolme samanlaista heijastinta noin kymmenen minuutin aikana. Jakelu oli tehokas.

Vastuullisuudesta puhuttaessa mainitaan usein teot. Ei sitä puhetta, vaan niitä tekoja! Pienetkin teot riittävät ja ne ovat parhaimmillaan suuria – siis vaikuttavuudeltaan. Tästä puhun itsekin usein ja se on totta.

Niinpä heijastinten jakelua ilmaiseksi voisi oitis pitää esimerkillisenä pienenä mutta suuresti vaikuttavana liikenneturvallisuutta edistävänä vastuullisuustekona.

Mutta. Toisin pelkään käyneen, teko on kääntynyt luultavimmin epävastuulliseksi.

Heijastinten vähäinen käyttö on yleisesti tiedossa oleva asia. Koska se kuitenkin olisi fiksua, siksi sitä halutaan edistää. Keskustelemme paljon siitä, että heijastinta pitäisi käyttää ja valistamme, että muistathan sinäkin heijastimen! Unohdamme kuitenkin puhua yhdestä ihan olennaisesta asiasta: miksi emme oikein meinaa millään muistaa käyttää heijastinta.

Emmä tartte, sanoo teini. Muttei tarkoita sitä. Teini tarkoittaa samaa kuin järkevöitynyt aikuinen, joka kiittää kolmesti saamistaan heijastimista ja kätkee ne laukkunsa uumeniin: ne ovat ihan sanoinkuvaamattoman rumia.

Tavallisesti ihminen, tunteineen aisteineen kaikkineen, ei halua pukea päälleen mitään rumaa.

Siispä kuntakampanjan ahkeroinnin tuloksena onkin nyt mitä todennäköisimmin tuotettu valtava määrä hukkaa, joka yksin tein on vastuutonta. Hyvännäköinen heijastin on tarvike, koska sitä käytetään, mutta ruma heijastin on pelkkää hukkaa.

Kun puhutaan teoista ja varsinkin vastuuteoista, on todella tärkeää olla tarkkana siitä, mitä teolla oikeasti saadaan aikaan. Tempauksen tarkoitus ei saa olla vain näyttää, kuinka me teemme vastuullisuutta, vaan aidosti edistää sitä vastuullista tavoitetta, mitä ollaan lähdetty kampanjalla tavoittelemaan.

Vastuullisuus on siis loppuun saakka mietittyjä tekoja.

Lopuksi: heijastin ei ole krääsää, sitä ihan oikeasti kannattaa käyttää. Kannustaisin kuitenkin heijasinvalmistajia ottamaan sen kuuluisan ihmisen vielä kuuluisampaan keskiöön ja tunnustamaan kauneudenkaipuun arvona. Katsotaan sen jälkeen, kuinka moni teini tarttee heijastimen ja kuinka moni ei. Tavoitteena niin kiva killutin, että sitä ei halua riisua kesälläkään pois. Niinkuin ei pipoakaan.