Viikon varianssi: Kannattaako kesäloman lisäkilot pistää koronan vai tahdonvoiman piikkiin?  

Vielä kesäkuussa, juuri ennen Suomen kansan valtakunnallista lomakuukautta, lukuisat kolumnistit, bloggaajat ja kaiken maailman asiantuntijat jaksoivat vielä kannustaa, ettei se mitään, jos on tässä koronan aikana tullut muutama lisäkilo, niin kuulemma heillekin.

Näin elokuussa sitä ei pääse enää pakoon, että ne yhden kuukauden aikana tulleet lisäkilot ovat olleet ihan vaan huonoja elämäntapoja, kun on ylensyöty- ja juotu yli oman kulutuksen. Niitä ei enää pysty pistämään koronan piikkiin, vaikka kuinka haluaisit. Kyse on tahdonvoimasta, tai sen puutteesta.

Tahdonvoimaahan tarvitaan lähinnä niissä tilanteissa, kun edessä on kaksi vaihtoehtoa, kaksi keskenään vaihtoehtoista halua. Tuossa on fetajuustolla höystetty salaatti, joka veisi varmasti nälän, mutta niin vievät myös nuo kolme yrttimaustettua braatvurstia, jotka tuoksuvat houkuttelevammalta tiristessään rasvaa pallogrillissä.

Tahdonvoimaa tarvitaan sinä hetkenä, kun katsot salaattia ja pohdit, että pitkässä juoksussa tuo on minulle huomattavasti parempi vaihtoehto ravinnoksi. Se on vähemmän houkutteleva vaihtoehto, mutta pitkällä aikavälillä se ehdoton kingi.

Tahdonvoima on kuin lihas, jota pystyy harjoittamaan. Jos on nuutunut tai huonosti nukkunut, niin tahdonvoiman käyttämiseen ei ole energiaa, silloin vain ottaa sen helpomman vaihtoehdon – sen, joka tuottaa mielihyvää lyhyellä tähtäimellä, eikä pitkällä. Helpoin tapa tahdonvoiman valjastamiseen on energiatasojen ylläpitäminen, esimerkiksi verensokerin pitäminen korkealla valinnan hetkillä. Nälkäisenä ihmiset eivät tee hyviä valintoja, koitapa vaikka mennä kauppaan nälkäisenä ja katsoa, mitä sieltä tulee mukaan. Ehkäpä sipsipussi tai eineksiä, joita muuten ei tulisi. Se suunnittelematon suklaaostoskin tarttuu helpommin mukaan.

Tahdonvoimalla voi aloittaa muutoksen, muttei sillä pitkälle pötkitä. Pysyvään muutokseen vaaditaan, että jostain asiasta tulee tapa, se taas vaatii itsekuria.

Pysyvän muutoksen kaava menee näin: ensin tarvitaan tahdonvoimaa, jolla saa muutoksen ensimmäiset metrit liikkeelle. Jotta niiden muutamien metrien jälkeen pyörät vielä liikkuvat, tarvitaan muskeleiksi itsekuria. Sitä saa kehitettyä luomalla uusia tapoja, joita säännöllisesti noudattamalla alkaa näkyä ensimmäisiä positiivisia muutoksia elämässä.

Mitäs sitten jos ne tavat ovat huonoja? No silloin kertyy lomakiloja. Ei kukaan ole saanut kahta kiloa vyötärölleen yhden kuukauden aikana satunnaisista saunakaljoista tai sunnuntai-illan kanansiivistä, vaan siitä, kun nämä valinnat toistuvat päivästä toiseen.

Ratkaiseva vaihe on se, kun tavat ovat muodostuneet jo niin arkipäiväiseksi, että ne ovat rutiineja. Rutiinit eivät enää tarvitse tahdonvoimaa tai itsekuria toteutuakseen, vaan ne tulee tehtyä huomaamatta. Silloin teet keskimäärin parempia valintoja, jotka taas johtavat aina vain parempiin valintoihin.

Petteri Kilpinen

Aava Virta

liiketoimintajohtaja

Petterin suuri intohimo on ihmisen potentiaalin johtaminen, joko organisaation johtamisen tai itsensä johtamisen näkökulmasta. Hän yhdistää tuoreella tavalla yrityksen johtamisen, motivaation ja työssä jaksamisen sekä energisyyden. Erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat vuorovaikutustaidot ja kyky inspiroida ihmisiä. Petterillä on pitkä ja menestyksellinen ura toimitusjohtajana, ja sen lisäksi hän on valmentanut tuhansia yritysjohtaja ja esimiehiä sekä huippu-urheilijoita, Suomen mestareista olympiavoittajiin, niin Suomessa kuin maailmallakin.